Koiraongelmia :(

[äippä 84]

Hyviä vinkkejä olrtkin jo saanut... mutta ongemakoirakouluttajan neuvoista saattaa myös löytyä apu=)

 

[Miri]

Hmmmh...mulla on kolme koiraa (joista varmasti kaksi luokitellaan ongelmakoiriksi "viehättävän" luonteensa puolesta) ja mun ei ole oikeasti koskaan tarvinnut murista niille, sen paremmin kun purrakkaan niitä. Ja ihan mainiosti on pysyneet hanskassa. Mä kun luotan siihen, että koira ymmärtää eleitä ennenkaikkea. Tai meillä on ainakin tähän mennessä tehonnut ihan vain syvä halveksunta yhdistettynä hyyyyyvin tuimaan tuijotukseen. Sillä konstin on saatu loppumaan vanhan rouvan murina siinä kuin keskimmäisen herran karkailukin. Mutta mun ei olekkaan koskaan ollu tarkotus noista mitään koneita kasvattaa.

Ja mitä taas siihen suojeluun tulee; musta on erittäin mukavaa, että toi meidän sakumaanikko-poika omaa suojeluviettiä omiaan kohtaan. Niinhän sen kuuluisi olla. Meillä kun jokainen pitää huolta omistaan, ei pelkästään me yliäänet. Yoda menee oletuksena epäluuloisesti ovelle, kun vieraita tulee, komennuksesta sitten menee kaikessa rauhassa koisimaan: siinä vaiheessa, kun on todettu, ettei tulijasta vaaraa ole. Minusta Yodan ei tarvitse luottaa kaikkiin vastaantulijoihin, vaikka minä luottaisinkin. (Trust me, sillä on ollut paljon parempi ihmistuntemus kun minulla...)

 

[Miri]

Koiralle voi alkaa osoittamaan sen paikkaa laumassa, joka on siis alimpana. Kun olette menossa ulos, menee ihmiset aina ovesta ensin, samoin toiseen suuntaan ym ahtaat paikat, jos koira meinaa ryysiä edeltä, ota niin sanottu niska-persiistä ote, ja nosta koira takaisin, myrähdät jotakin, että ei ryysitä( jotain minkä nyt kuulostamaan saa vihaiselta)ja menet itse ensin, samoin annatte koiralle huomiota/ rapsutusta vain omasta aloitteesta, jos koira tulee sitä kerjäilemään, komennatte vaan sen pois (toki pitää muistaa sitä huomiota sitten myös antaa). Samoin voi tehdä ruokailun kanssa, antaa koiralle ruoan ja kesken ruokailun käy nappaamassa kipon hetkeksi pois, osoittaen silläkin, että täällä muut määrää milloin sinä syöt.
Esikonen voisi antaa myöskin koiralle ruokakipon, valvotusti aikuisen kanssa.
Meillä esim, muksut laittaa ruoan, käskee koiran istumaan, laittaa kipon paikalleen ja antaa luvan syödä. Aluksi se tehtiin niin, että aikuinen koko-ajan pyöri siinä vieressä, koiruus kun oli sitä mieltä, että tolta saa helposti varastettua ruoat kiposta, lapsi komensi ja aikuinen tarvittaessa tehosti.

Hyvänä esimerkkinä voin sanoa, että meidän herra kun on tykännyt nukkua miehen pojan vieressä vuodesohvalla, kun poika on meillä käymässä, nyt tytöt välillä nukkuu pojan kaverina, ja yhtenä iltana oli sänky pedattu, koira kampesi sänkyyn, sanoin tytölle, että käske se vaan pois siitä, ja kun ei käskystä lähtenyt, pyysin ottamaan pannasta kiinni ja "vetämään" koiraa poispäin. Siinä vaiheessa koira katsoi, että sinä et minua käske ja murahti (ei mitään käyn sun päälle rähinää, kuhan vaan vähän murisi, että äläpäs revi siinä, tää on mun tontti), samantien koiraa rökitin ja sen jälkeen sanoin tytölle, että ota uudestaan pannasta kiinni ja käske koira pois, koira lähti eikä ole kokeillut samaa temppua sen jälkeen, vaan lähtee, tulee, menee kun muksut pyytää (tai olen sanonut, että koiraa ei pyydetä tekemään, vaan sitä käsketään, huutamatta ja ilman vihaisuutta ja näin se meillä toimii).

Kyseessä on siis meidän tapaukseesa rottweiler, eli ei mikään ihan pieni koira ja lapsetkin nyt jo 6 ja 7, mutta toiminta aloitettu tuossa kolmen vanhojen lasten kanssa.

Toki koiralla on meillä ruokarauha, ja herkut saa popsia ilman häiriötä, ei koirakaan saa tulla meitä häiriköimään kun me syödään. Jos koiran syöminen tarvitsee keskeyttää sen tekee vain aikuinen.

Piikki ei ole ensimmäinen ratkaisu, vaan mietintä myssyä päähän, missä vika. Useimmiten se kuitenkin on meissä ihmisissä ja meidän toiminnassa.

Tai sitten on se toinen vaihtoehto...lapset eivät yksinkertaisesti komenna koiraa. Näin meillä toimittiin kun olin lapsi...kuusi lasta, nolla puremaa. Ja meillä noita sakemanneja on ollut aina. Meille opetettiin se keskinäinen kunnioitus jo pienestä asti: koira ei saanut härveltää meille, eikä me sen paremmin koiralle. Koira kun voi tulkita vähintäänkin hämmentävänä sen, että sen pitäisi totella laumassa selkeästi heikompaa: pientä lasta. Luonnon laki kun on se, että vahvat ja viisaat johtaa.

 

[nöppäri]

Koiralle voi alkaa osoittamaan sen paikkaa laumassa, joka on siis alimpana. Kun olette menossa ulos, menee ihmiset aina ovesta ensin, samoin toiseen suuntaan ym ahtaat paikat, jos koira meinaa ryysiä edeltä, ota niin sanottu niska-persiistä ote, ja nosta koira takaisin, myrähdät jotakin, että ei ryysitä( jotain minkä nyt kuulostamaan saa vihaiselta)ja menet itse ensin, samoin annatte koiralle huomiota/ rapsutusta vain omasta aloitteesta, jos koira tulee sitä kerjäilemään, komennatte vaan sen pois (toki pitää muistaa sitä huomiota sitten myös antaa). Samoin voi tehdä ruokailun kanssa, antaa koiralle ruoan ja kesken ruokailun käy nappaamassa kipon hetkeksi pois, osoittaen silläkin, että täällä muut määrää milloin sinä syöt.
Esikonen voisi antaa myöskin koiralle ruokakipon, valvotusti aikuisen kanssa.
Meillä esim, muksut laittaa ruoan, käskee koiran istumaan, laittaa kipon paikalleen ja antaa luvan syödä. Aluksi se tehtiin niin, että aikuinen koko-ajan pyöri siinä vieressä, koiruus kun oli sitä mieltä, että tolta saa helposti varastettua ruoat kiposta, lapsi komensi ja aikuinen tarvittaessa tehosti.

Hyvänä esimerkkinä voin sanoa, että meidän herra kun on tykännyt nukkua miehen pojan vieressä vuodesohvalla, kun poika on meillä käymässä, nyt tytöt välillä nukkuu pojan kaverina, ja yhtenä iltana oli sänky pedattu, koira kampesi sänkyyn, sanoin tytölle, että käske se vaan pois siitä, ja kun ei käskystä lähtenyt, pyysin ottamaan pannasta kiinni ja "vetämään" koiraa poispäin. Siinä vaiheessa koira katsoi, että sinä et minua käske ja murahti (ei mitään käyn sun päälle rähinää, kuhan vaan vähän murisi, että äläpäs revi siinä, tää on mun tontti), samantien koiraa rökitin ja sen jälkeen sanoin tytölle, että ota uudestaan pannasta kiinni ja käske koira pois, koira lähti eikä ole kokeillut samaa temppua sen jälkeen, vaan lähtee, tulee, menee kun muksut pyytää (tai olen sanonut, että koiraa ei pyydetä tekemään, vaan sitä käsketään, huutamatta ja ilman vihaisuutta ja näin se meillä toimii).

Kyseessä on siis meidän tapaukseesa rottweiler, eli ei mikään ihan pieni koira ja lapsetkin nyt jo 6 ja 7, mutta toiminta aloitettu tuossa kolmen vanhojen lasten kanssa.

Toki koiralla on meillä ruokarauha, ja herkut saa popsia ilman häiriötä, ei koirakaan saa tulla meitä häiriköimään kun me syödään. Jos koiran syöminen tarvitsee keskeyttää sen tekee vain aikuinen.

Piikki ei ole ensimmäinen ratkaisu, vaan mietintä myssyä päähän, missä vika. Useimmiten se kuitenkin on meissä ihmisissä ja meidän toiminnassa.

Tai sitten on se toinen vaihtoehto...lapset eivät yksinkertaisesti komenna koiraa. Näin meillä toimittiin kun olin lapsi...kuusi lasta, nolla puremaa. Ja meillä noita sakemanneja on ollut aina. Meille opetettiin se keskinäinen kunnioitus jo pienestä asti: koira ei saanut härveltää meille, eikä me sen paremmin koiralle. Koira kun voi tulkita vähintäänkin hämmentävänä sen, että sen pitäisi totella laumassa selkeästi heikompaa: pientä lasta. Luonnon laki kun on se, että vahvat ja viisaat johtaa.

Joo tarkoitushan ei olekkaan, että meilläkään muksut komentelisivat koiruutta ihan omaksi ilokseen, tarpeen tullen kyllä. Ruokaa antavat silloin tällöin, eivät siis jokapäivä, mutta koiralle on tehty hyvin selväksi, kuka on laumassa alin.
Siitäkin huolimatta koira nukkuu aina lastenhuoneessa, ja vaikka tommoinen lapatossu muuten luonteeltaan onkin, ei ole pelkoa, että kukaan tekisi pahaa meidän muksuille.
Tota vuodenikäistä naperoa välillä innostuksissaan tuuppii nurin, kun kaikki kilpaa ovelle menevät katsomaan kuka tuli ovesta, silloinkin kyllä jää taka-alalle odottamaan vuoroaan, mutta kun on paljon populaa ja vähän tilaa, niin näitä voi sattua.

 

[Pamppelsson]

Paljon kiitoksia vastauksistanne!
Otin yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan ja sain ohjeet aloittaa jääkausi koiran kanssa.
Kuulosti hänen mielestään ihan normaalilta "kuka täällä määrää-ongelmalta" ja pitäisi kouuttamalla lähteä. Saas nähdä kuinka käy.
Vaikeaahan se on, kun ei ole tietoa koiran menneisyydestä. Selkeästi koira on ollut jonkun lemmikki, mutta koulutettu ei ole kyllä lainkaan.
Meillä on ollut projektina, että koira ei kerjää, ei tule sohvalle/sänkyyn, ei ota kädestä, ei leiki puremalla esim käsiä. Nämä kaikki on koiralle opetettu kuluneen puolen vuoden aikana, ja koulutus jatkuu nyt jääkautena.
Koira selkeästi häpeää eilistä vieläkin, nöyristelee ja hakee huomiota (mitä ei kyllä nyt saa lainkaan) ja hakeutuu mun lähelle.
Mä sanoisin että kyllä tästä vielä kunnon koira saadaan, ja jos ei, saa poju muuttaa lapsettomaan perheeseen. Piikille en tota kyllä vie.
En tietenkään antaisi itselleni koskaan anteeksi jos koira tekisi lopullisia tuhoja jollekin (oli se sitten lapsi tai joku muu), mutta kyseessä siis EI ole vihainen koira, vaan pelkoas, arka ja kouluttamaton.
Sosiaalinen tapaus on kyllä, tykkää muist koirista, ei vedä hihnassa jne, on vaa toi "pieni" näykkismisongelma.
Kyseessä siis pieni koira, ei mitenkään verrattavissa dobberiin tai sussariin.

Vielä kerran iso kiitos kaikile vastauksistanne. Ja ettehän nyt leimaa kaikki tuontikoirat. Veikakanpa, että pahempia ongelmakoiria löytyy ihan suomessa syntyneitäkin, joten samapa kai onko tuo suomesta, virosta, ugandasta vai serbiasta.

 

[jybis]

sen enempää kommentoimatta arvojärjestyksiä..
jos koira rupee vaikuttamaan oudolta ja "hyökkää" ihmisten kimppuun jatkossakin niin tulos voi joskus olla tämä



nimim. SATTUI |O

ettei vaan käy niinkun mulle,10vuoden jälkeekin kärsin siitä ettei koiraa joka jostain syystä häiriintyi,lopetettu vaan annettiin mennä liian pitkälle.

 

[Greippi]

Vilanderin neuvot ei kyllä läheskään aina ole kovin suositeltavia. Joskus toki voi osua kohdalleen mutta paljon on saanut pahaa aikaiseksi. Parempiakin löytyy nykyään!

Voisitkohan, vieras, kertoa, mitä pahaa hänen neuvonsa ovat saaneet aikaan? Rohkenen epäillä. Oman koirani johtajuusongelmat hän onnistui korjaamaan hyvinkin helpolla, mutta on myöntänyt eräässä toisessa ongelmassa olevansa voimaton, koska koirani on ns. liian älykäs ; )
Hänen oppinsa perustuvat pitkälti myös terveen järjen käyttöön ja kokonaisvaltaisuuteen, mitään typeriä selätysjuttuja tms. ei esiinny. Sellaiset kannattaa unohtaa samantien ja muukin "kovistelu" ja voiman käyttö.