Koirasta luopuminen ja uusi koira!

[vieras]

Mitä mieltä olette siitä,että itselläni on ollut nuorempana koira,josta jouduin luopumaan silloisen mieheni allergian vuoksi. Sittemmin nykyisen miehen kanssa ostimme n. vuoden ikäisen koiran,joka kärsi eroahdistuksesta(jopa kotona ollessamme),ylienerginen,mutta muuten tosi kiltti. Tästä luovuimme toista lasta odottaessamme,koska yksinkertaisesti aikaa ei riittänyt energisen koiran tarpeisiin ja ylihysteerinen eroahdistuskin alkoi viemään hermot. Koira pääsi hyvään kotiin,jossa perheellä oli enemmän tilaa ja aikaa energiselle koiralle.

Nyt tilanne on se,että koiraihmisinä on iskenyt koirakuume ja tuttavaperheemme olisi luopumassa koirastaan useista syistä johtuen...

Nyt vain on kauhean syyllinen olo,kun on jo kahdesta koirasta elämänsä aikana luopunut,että kannattaako tämmöisten ihmisten enää koiraa ottaa ja mitä jos tämän uuden koiran kanssa elo ei suju tai siis ei totu meidän tapoihin ja elämään? Mahdollisuus olisi kuitenkin aluksi koira ottaa koeajalle ja vasta sitten tehdä päätös...Olo on ahdistunut ja paljon asioita pyörii mielessä...

Mitä mieltä olette?

 

[höh]

Suoraan sanottuna: jotkut ei opi ekasta kerrasta ja nähtävästi jotkut ei siitä toisestakaan.

 

[ei]

Ei kannata,jossain vaihessa tulee taas joku ongelma,syy tms.että haluatte luopua koirasta.Parempi että etsivät kodin josta sitä ei laiteta pois.

 

[ap]

Suoraan sanottuna: jotkut ei opi ekasta kerrasta ja nähtävästi jotkut ei siitä toisestakaan.

Syyt ovat vain olleet meistä riippumattomia...ainakin ekan koiran kohdalla. Toisen koiran kohdalla olisi pitänyt miettiä enemmän. Sitä en sanoisi, ettenkö asioista olisi ottanut opiksi...Monesti vain elämä heittelee ja aina ei voi tietää mitä tuleman pitää,vaikka olisi kuinka vannoutunut koiran omistaja.

 

[ap]

Ei kannata,jossain vaihessa tulee taas joku ongelma,syy tms.että haluatte luopua koirasta.Parempi että etsivät kodin josta sitä ei laiteta pois.

Toisaalta olen samaa mieltä siitä,että voihan se olla,että tulee ongelmia... mutta nyt olisi mahdollisuus koeaikaan (toisen koiran kanssa ei ollut tätä mahdollisuutta,että olisimme voinut pitää koe-ajalla ja toisaalta eroahdistus ei ollut silloin niin häiritsevää kun oli vain yksi lapsi) . Kerkeäisikö parissa viikossa nähdä tuleeko koiran kanssa elosta mitään vai ei?

 

[-]

voiko lastakin pitää koeajalla? jos koiran ottaa niin se on myös huolehdittava siitä.tämä vain minun mielipiteeni.

 

[vieras]

musta tuntuu että sulle on turha sanoa mitään, koska puolustelet kuitenkin. jos meinaat ottaa niin muista että eläin ón myös perheenjäsen!! ethän sä lapsistakaan luopuis olosuhteiden pakosta tosta noin vaan.

 

[vieras]

ei parissa viikossa näe että millaien koira on, eikä siinä ajassa kerkeä edes kunnolla koirakaan tutustumaan ihmiseen, tai kiintymään.

 

[lehmu]

Kyllä te voitte koiran ottaa, kun sen kerran jo tunnettekin.

Minusta on fiksuutta että olette ymmärtäneet koirasta aiemmilla kerroilla luopua. Mitä siitä olisi tullut että olisitte pitäneet eroahdistuksesta kärsivää koiraa väkisin. Kukaan ei olisi ollut tyytyväinen eikä onnellinen.

 

[ap]

musta tuntuu että sulle on turha sanoa mitään, koska puolustelet kuitenkin. jos meinaat ottaa niin muista että eläin ón myös perheenjäsen!! ethän sä lapsistakaan luopuis olosuhteiden pakosta tosta noin vaan.

Niin puolustelenkin... Ja en tod. luopuis lapsistani. Ehkä ajatuksemme on ns. kuollut ja kuopattu. Perheenjäsenenä koiraa olen aina pitänyt ja ei ole ollut helppo koirasta luopua...

 

[vieras]

ei sitä ajatusta tarvii kupata, mutta jos ottaa lemmikin niin täytyy muistaa että sitä ei oteta siksi aikaa kunnes kyllästyttää tai elämäntilanne tökkii. aina täytyymuistaa että alämän tilnateeseenkin koira soveltuu, kunhan aintaa ikaa itsellene ja koiralleen.

 

[vieras]

Mä en ottaisi,edes kokeeksi.Meidän perheeseen on otettu "säälistä" kaksikin koiraa(ei tosin samaan aikaan)eikä ongelmilta ole säästytty.Sen verran sitä kai on viisastunut että tästälähin meille tulee koira(t) pidemmän harkinnan kautta,ja pennusta.Koiraan kuitenkin kiintyy aina,ei olisi helppo luopua ilman "kunnollista" syytä.Ja mikä sitten on kellekkin se "riittävä" syy luopua,se onkin eri juttu...