Koirat ja vauva

[koirallinen]

Vähän kommentteja ja käytännön vinkkejä kaipailisin. Miten teillä koirat ovat suhtautuneet vauvan tuloon? Meillä on kaksi saksanpaimenkoiraa, reilu vuotias uros ja vähän yli 7v narttu, kumpikaan ei nyt kauheasti ole lasten kanssa ollut, mutta eivät kyllä ole osoittaneet mitään aggresiivisia merkkejäkään. Lähinnä ovat lapsista hyvin kiinnostuneita ja innostuvat välillä vähän liikakin ja pienet on kumossa. Välillä vähän mietityttää miten yhteiselo sitten tulevaisuudessa sujuu vauvan ja koirien kanssa,varsinkin kun vauva lähtee liikkeelle. Ja miten lenkitykset ja koirien kanssa treenaaminen, itse kuitenkin olen aktiivisesti koiraharrastuksessa mukana ja koirien kanssa myös kilpaillaan. Paljon pyrii ajatuksia ja mietteitä päässä, miten kaikesta selviää myös koiria unohtamatta.

 

[jentu82]

Moi! Meillä on kans kaks koiraa ja vähän aikaa sit vuoden täyttänyt tyttö ja kaikista ollaan selvitty ja mitään kauheeta ei ole tapahtunut. Kun aloin pitämään tyttöä lattialla, että se sai katsoa siellä leluja ja opetella kääntymistä, niin sillon kyl itse asiassa vähän hirvitti, et jos nuo koirat kävelee sen yli, mut kyl ne näytti hyvin ymmärtävän et ei sen yli voi mennä. Nyt tuntuu siltä, et koirat oli vaan onnessaan, siihen asti kun meidän neiti alko vaihtamaan maisemia, ensin hitaasti ja nyt sit nopeesti. Koirat on aika ymmärtäväisiä ja välillä vois sanoa, että aika pitkä pinnaisiakin. Mää olen vähän kahtonut tilanteen mukaan, et jos koirat näyttää siltä, että ne ei jaksa et tytsy niitä repii ja kiusaa niin sit olen laittanut koirat johonkin, missä ne saa olla rauhassa. Sehän tietenkin riippuu aika paljon myös rodustakin ja koirien iästä, et miten ne jaksaa/tykkää lapsista. Meillä on 3,5-v kultsu uros ja 1,5-v sprinkku neiti, et kummatkin on vielä nuoria ja perhekoiriksi soveltuvia. Mää olen ainakin kuullut ja nähnyt et saksalaiset on kans oikein hyviä perhekoiria ja niillä on ihana se et ne ihan kun vahtis lapsia ja niiden tekemisiä ja ottavat uudet perheen jäsenet häntää heiluttamalla vastaan, mut onhan niissä tietenkin niitä poikkeus tapauksiakin niin kuin kaikissa roduissa. Tuohon harrastus ajan löytämiseen en osaa sanoa, muuta kun et se aika vaan on otettava jostain ja et varmaan tekee myös hyvää kun saa välillä vähän muuta ajateltavaa ja tekemistä :hug: toivottavasti näistä oli jotain apuja tai ainakin tiedät, että täällä on joku muukin joka on näitä asioita miettinyt ja käynyt läpi positiivisien kokemusten kautta.

 

[jupida]

Itsellä on esikoinen vasta tuloillaan mutta työn puolesta olen monien lapsi-koiraperheiden kanssa ollut tekemisissä.
Kun tulette kotiin, niin tärkeää on antaa koirille mahdollisuus tutustua uuteen tulokkaaseen rauhassa. Jos ei ole pelkoa siitä, että koirat satuttaisivat pikkuista (olisivat siis aggressiivisia) niin vauva kannattaa laittaa vaikka sohvalle jonka reunalta koirat saavat vapaasti kääröä ihmetellä. Ja jos jostain syystä koiria ei kiinnosta, niin niitä ei koiteta "pakottaa" vauvaa katsomaan. Usein ihmiset alkavat painostamaan koiriaan "tule nyt katsomaan, tule tänne näin" jne. Koira kyllä tulee katsomaan kun se itse kokee sen tarpeelliseksi, turvalliseksi jne.
(Meidän haukulta meni kolme päivää ennen kuin suostui edes haistelemaan kaverin kylässä ollutta vauvaa.)

Monet koirat kasvavat lasten tahdissa, ja saavat samalla eräänlaista siedätyshoitoa. Pikkuhiljaa liikkumaan oppineen lapsen ympäriinsä kuljeskelu ei rassaakkaan ja turkista kiinni nappaaminenkaan ei saa koiraa ärsyyntymään. Asian laita olisi usein toisin jos taloon tulisi yhtäkkiä taapero, joka juoksee ympäriinsä, kiljahtelee ja "paijaa" koiria kovakouraisestikin. Koirat oppivat myös varomaan pientä, en tiedä kuin yhden koiran joka olisi surutta kävellyt lattialla olevan vauvan yli. Ja mitä leikkeihin lapsen kasvaessa tulee, niin ei ne pienet muksahdukset ja pyllylleen kaatumisetkaan vaarallisia ole.

Ja jos koirilla löytyy innostusta opetella uusia temppuja, niin voi vauvan hoidosta tehdä koko lauman jutun. Esim. koirat voi opettaa viemään kakkavaipan roskikseen jne. Kun koiria ei suljeta lauman ulkopuolelle aina silloin kun ollaan vauvan kanssa, saadaan mustasukkaisuus pysymään todennäköisesti poissa. Jos vauva vie taas kaiken huomiosi kotona niin koirat varmasti reagoivat siihen. Kun muistat huomioida koirat siinä lapsen ohella, niin ongelmia tuskin syntyy. Lähes kaikissa perheissä, joissa koirat eivät ole tulokkaaseen ole tottuneet, löytyy syy omistajasta. Ei lapsesta tai eläimestä.

Sakuilta usein löytyy puolustusviettiä sen verran, että oman lauman vauvan kasvaessa siitä tulee myös koirien silmäterä. Tiedän monta sakua jotka vahtivat hirveällä innolla vaunuja ja lasten kasvaessa ovat seuranneet lasten tekemisiä kuin hai laivaa. Jotkut pidemmän, jotkut lyhyemmän välimatkan päästä. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta koiraa kannattaa kuitenkin kieltää jos alkaa paimentamaan lasta liian kanssa, silloin voi mennä väliin.

Eiköhän kaikki mene hyvin, kunhan pidätte maalaisjärjen mukana. Muistatte välillä tarkkailla elämäänne koiran näkökulmasta niin yhteiselossa tuskin tulee suurempia ongelmia. Näin uskon ainakin minä, joka vauvaa odottaa parin koiran ja frettien kera.. =)

 

[häkkyrä]

Meidän koirilla ei ollut mitään kontaktia lapsiin ennen tätä omaa. Sellaisia harjoittelulapsia kun ei suvusta löydy.. Siksipä jännittikin tuo yhteiselon onnistuminen jo ennalta. Varsinkin sitten kun jouduin olemaan 10 pvää sairaalassa ennen vauvan syntymää ja koirat saivat tuona aikana vain lyhyitä lenkkejä.

Kun mieheni tuli sairaalaan meitä hakemaan, käskin ottaa koirat mukaan niin sain tervehdittyä koiria jo sairaalan pihalla, eikä niin että kotiin mennessä koirat tulevat intopäällä heti ovelle vastaan kauhean tohinan kanssa. Saivat sitten jo automatkan ajan (n.1h) takakontista koiraverkon takaa haistella outoa nyyttiä joka etupenkillä veteli sikeitä.

Kun tulimme kotiin, turvakaukalo lattialle ja koirat saivat käydä nuuhkimassa tulokkaan.

Toisesta koirasta olin melko varma ettei ongelmaa tule, eikä tullutkaan. Herra kävi vain nuuhkaisemassa kääröä ja meni pois.

Tuo sakemanni jännitti minua enemmän, sen takia että on sellainen sählä ja kuitenki sen verran iso koira. Ei siinäkään mitään ihmeitä tapahtunut. Koira kävi vain nuolaisemassa vauvaa ja meni keittiöön odottamaan ruokaa

Pari ekaa päivää seurasi perässäni ja piippaili. Lisäksi majoittui häkkisängyn ja meidän sängyn väliin ja aina kun vauva itki, katsoi meitä ja vauvaa ja taas meitä. Ihan kuin olisi sanonut että "hei, ettekste huomaa, sillon joku hätä" Ja kun neuvolantäti tuli kotikäynnille, meni omalle paikalleen ja todella tarkkaan katsoi neuvolantätiä ja seurasi joka liikettä. Välillä katsoi minua kysyen. Siitä tiesin että vauva on otettu laumaan.

Tuo piipailu jäi pois jo muutaman päivän päästä. Lattialla vauva sai olla ihan rauhassa, ainoastaan välillä piti kieltää liiasta pusuttelusta.

Vauva saa tehdä koiralle mitä vaan, tietenkin koitamme opettaa vauvalle että koiria ei saa repiä ja hakata, mutta on siitä apua että voi luottaa koiriin 100%, kun ei kuitenkaan koko aikaa voi olla silmiä selässä.. Nyt kun vaavi liikkuu, niin ei vieläkään mitään ongelmia eli meillä kävi niin kun jupida mainitsikin. Koirat siedättyivät vauvaan ja "kasvavat" sen tahdissa.

Ainoastaan kun vieraita lapsia tulee, laitan koirat pihalle. Oma lauma on varsinkin tuolle sakulle toooosi tärkeä, enkä halua ottaa sitä riskiä että se lukee lapsia väärin ja luulee esim. kiljumisesta, juoksemisesta tm. että meidän vaavilla on joku hätänä..

Maalaisjärjellä ja liiallisen hössötyksen poistamisella pärjää pitkälle. Jos koira tietää paikkansa laumassa jo ennen vauvan tuloa ja sitä kohdellaan koirana, sillä on rajat jne. niin kaikki menee varmasti hyvin. Luulisin että nämä ongelmatapaukset (tai suurin osa niistä) ovat olleet ongelmia jo ennen vauvaa. Mutta silloin koiran ongelmiin ei ole jaksettu/viitsitty puuttua kun ei ole ollut ihan pakko. Siinä vaiheessa kun puolustuskyvytön ja maailmanmenosta mitään tajuamaton nyytti tuodaan, niin koiraltakin aletaan yllättäen vaatia asioita (mitä siltä ei välttämättä ennen ole vaadittu/mitä se ei edes osaa), samalla kun sen saama huomio jää vähemmälle. Yllättäen niitä ongelmia alkaa sitten tulla ihan roppakaupalla...

Siihen ajankäyttöön.. Joskus tekee tiukkaa ehtiä treenaamaan, minäkin teen välillä niin että lenkin lomassa (vauva päikkäreillä vaunuissa) teen esineruudun metsätien reunaan tai otan pikatottikset siinä tiellä tms. Tosin me emme treenaa kisamielessä kuin tokoa, niin ei ole niin tarkkaa vaikka ei niin kaikkien oppien mukaan esim. esineitä etsittäisikään. Toki välillä treenataan ihan kentälläkin kunnolla muiden kanssa ja tehdään esineruutua ja jälkeä ihan oikeaoppisestikin, mutta mies on silloin vauvavahtina. Mutta tuo siis hätätapauksessa, jos tuntuu että koira hyppii seinille