Kokeeko kukaan muu hetkellisiä "raivontunteita" lastaan kohtaan - miten käyttäydyt tuolloin?

[mikä ihmeen äiti]

Taaperoni on melko vaativa lapsi - ei viihdy yksin oikeastaan hetkeäkään tai ainakaan ei häntä voi yksin jättää kun on heti tekemässä kaikki kielletyt asiat ts. kämppä hajoaa! Joskus tulee itselläni leiskahtava "nyt tuli mitta täyteen"-tunne, jolloin en kertakaikkiaan pysty asiallisesti kohtaamaan lasta. Vaikka hän pyytää huomiotani (äiti!äiti!äiti!jne), olen niin raivon vallassa, etten vain pysty muutakuin olla noteeraamatta häntä mitenkään, ja se hätäännyttää lasta. Nuo lienevät niitä hetkiä kun osa vanhemmista varmasti kävisi kiinni lapseen - tätä en itse ole tehnyt, mutta kuinka paljon tai vähän tällaisia tilanteita saa olla että lapselle jo kehittyy turvaton lapsuus? Olen aivan hukassa tunteideni kanssa, kun en kertakaikkiaan kykene olemaan joka hetki "palvelemassa" lasta.

 

[Saraldo]

Joka päivä... :ashamed:

 

[mä]

Karjun!

 

[täällä...]

...yksi raivotar ilmoittautuu. Mutta mä lohduttaudun sillä, että jokainen saa raivareita, mutta mulla on sentään vielä konsteja jäljellä, enkä varmasti käy lapseen käsiksi

 

[ahma]

Jos sulla on semmoinen käsitys että sun pitäis olla palvelemassa joka sekunti ollaksesi fiini mamma, niin ei ole ihme että käryää päreet.

Eikös kuitenkin ton ikäistä jo pitäis nimenomaan totuttaa siihen, että henkilökohtaista palvelijaa ei hänellä ole ja joskus joutuu odottamaan. Eli kun käsität ite ettei sun kuulu edes tavoitella kuuta taivaalta lapselle, niin eikös se mahtais helpottaa oloa saman tien?

 

[täällä...]

Tuohon otsikkoon vielä - mä en ole huutajatyyppiä, mutta ärähtää saatan. Joskus on ollut pakko motata seinää tai patjaa kiukuspäissään, mutta ei lapsen nähden.

 

[ap]

Olen lukenut paljon kiintymyssuhdetta koskevia artikkeleja, ja minua ahdistaa juuri se, että käyttäydyn kuten käyttäydyn, ja lapsi saattaa käyttäytymiseni takia olla niin hädissään, että en tiedä miten voikaan vaikuttaa lapsen psyykeen pitkällä tähtäimellä. Raivo vaan saa vallan kun ei pinna enää pysty venymään.

 

[ahma]

Ettet olis lukenu muutaman liikaa niitä artikkeleja? Ei kait se noin mene, että sun täytyy olla nöyrin palvelijansa tai muuten tulee turvaton kiintymyssuhde? Sanotaanko siellä jossain niin?

 

[pippuri]

mä olen kans tempperamenttinen...joudun välillä menemään ulos etten tee mitään kamalaa...happea ja sit takaisin rauhallisena suosittelen (lapsi ei sillä välin kuole vaik hetken olet happihypyllä) parempi kun fyysinen väkivalta ku ei enää jaksa. mul on pitkä pinna mut ku se menee sen huomaa (ja kuulee

 

[näin]

ja fakta on minkä mä opin nuorisokodissa hommissa ollessani, että siinä vaiheessa kun aikuinen huutaa hän ei ole enää turvallinen aikuinen vaan alenee lapsen tasolle ja silloin peli on menetetty (auktoriteetin kannalta)

 

[ap]

ahma: Tutkimuksissa ei tietenkään sanota, että pitää olla lapsen nöyrin palvelija, vaan ajoin takaa sitä, että jos vanhempi käyttäytyy ailahtelevasti, eikä anna lohtua tarvitsevalle lapselle lohtua, niin tuo jo kyllä voi aiheuttaa psyyken ongelmia.

pippuri: Itse asiassa henkinen väkivalta ei ole tutkimuksien valossa juurikaan parempi vaihtoehto fyysiselle. Kumpikaan eivät nyt luonnollisestikaan ole hyviä, mutta henkinen voi yhtähyvin aiheuttaa ongelmia.