Kokemuksia- eron jälkeen tekemisissä exän kanssa? (lasten takia)

[Mahdollinen ero]

Onko jollain kokemuksia siitä, että olisi eron jälkeen exän kanssa tekemisissä,esim. voisi lasten kanssa tehdä jotain yhdessä, kyläillä, jne? Meillä on tosi pitkä suhde takana, mutta nyt näyttää siltä, että ainoa vaihtoehto on ero. Riitelemme päivittäin kaikenlaisesta ja kaikki kipinä tuntuu täysin kadonneen. Toisen läsnäolo häiritsee. Mutta kuitenkin välillä tulemme ihan hyvinkin toimeen. Tuntuu, että olisi pakko saada omat asunnot ja etäisyyttä. Mutta lasten takia ero tuntuu kauhean hankalalta.

Ensinnäkin olemme molemmat aika pienituloisia, ja se ratkaisu tuntuu huonolta, että toisella olisi vain yksiö. Mietinkin, voisiko se toimia, että minulla olisi isompi asunto ja koska muutenkin joudun työn vuoksi välillä matkustamaan toiselle paikkakunnalle, voisimme jakaa lasten kanssa vietetyn ajan niin, että minun reissupäivinä ex voisi olla lasten kanssa minun luonani. Ja joskus vaikka tulla meille kylään vaikka olenkin siellä.

Luulen, että tulemme varmaan varsin hyvin toimeen eron jälkeen. Itse asiassa olen aika varma siitä. Lasten "jakaminen" niin ettäkumpikin asuisi virallisesti eri paikoissa, on taas huono siksi, että sitten meillä olisi vain kaksi liian pientä asuntoa. Ja ehdottomasti lapsilla on oltava molemmat vanhemmat, eli kumpaakaan vanhempaa emme voisi typistää viikonloppuvanhemmaksi. Vaan pikemminkin niin, että jaettaisiin viikko puoliksi lasten kanssa.

Meillä oli todella hyvä suhde, mutta se ei ole sitä enää. Emme kuitenkaan vihaa toisiamme, kumpikaan ei ole pettänyt, tms. Mutta arki yhdessä ei toimi, ja siinä on liikaa ristiriitoja ja ongelmia. Ero ei tunnu kummastakaan vaikealta ajatukselta, vaan kumpikin varmaan ajattelee, että se olisi hyvä ratkaisu. Kumpikaan ei siis koe olevansa "jätetty" osapuoli.

 

[Näin]

Minula on exääni erittäin hyvät välit, autellaan puolin ja toisin ja kyläily yhdessä kavreiden luona jne sujuu hyvin. Ei voi kuin suositella, lapsillekin mukavampaa kun vanhemmat ovat välillä tekemisissä ja sovussa.

Yhteistä asuntoa en silti pidä hyvänä ideana. Jossain vaiheessa kuvaan astuu uusia kumppaneita ja silloin viimeistään homma menee metsään vaikkei haluaisikaan.

 

["mei"]

Tuon suhteen pystyy kyllä vielä pelastamaan,jos tahtoa riittää.
Oletteko liikaa nenätysten,molemmat työttömänä?

 

[ap.]

[QUOTE="mei";29731705]Tuon suhteen pystyy kyllä vielä pelastamaan,jos tahtoa riittää.
Oletteko liikaa nenätysten,molemmat työttömänä?[/QUOTE]

Ei olla työttömiä... Niin, en tiedä - ehkä tämän voisi pelastaa, mutta uskon että sekin edellyttäisi ainakin väliaikaista eroa. Ja en ole varma voiko kaikkien riitojen ja ikävien sanojen jälkeen suhde enää tuntua hyvältä, saati ihanalta.

Ja yhteisestä asunnosta ei olisi kyse, mutta ainakin alkuun voisi tehdä kuten mietin.

 

["wieras"]

En nyt ihan ymmärrä noita asuntojuttuja... Kun sanoit ettei molemmilla voisi olla pieni yksiö. Että jos sulla olisi isompi asunto ja miehelläsi sitten pienempi (=yksiö?). Mutta jos asuisitte erillään, niin silloinhan molemmat asuisivat sen kokoisessa asunnossa kuin tahtoisivat ja pystyisivät. Eihän teillä nyt enää eron jälkeen yhteisiä rahoja olisi, niin en nyt ihan ymmärrä näitä asuntoselityksiäsi.

 

[Nzbbz]

Toi voi toimia alkuun, mutta entäs sitten kun toinen löytää uuden kumppanin. Silloin yleensä menee hankalammaksi.

 

[ap.]

Toi voi toimia alkuun, mutta entäs sitten kun toinen löytää uuden kumppanin. Silloin yleensä menee hankalammaksi.

Silloin tietenkin pitäisi muuttaa järjestelyä. Esim. jos mies muuttaa jonkun kanssa yhteen, hänellä on oletettavasti isompi asunto, jonne lapsetkin mahtuvat. Ja ihan heti uuden kumppanin kanssa tuskin muutetaan yhteen, eli kyllä nyt alkuun ainakin muutama vuosi voisi mennä noin.

 

[ap.]

[QUOTE="wieras";29732010]En nyt ihan ymmärrä noita asuntojuttuja... Kun sanoit ettei molemmilla voisi olla pieni yksiö. Että jos sulla olisi isompi asunto ja miehelläsi sitten pienempi (=yksiö?). Mutta jos asuisitte erillään, niin silloinhan molemmat asuisivat sen kokoisessa asunnossa kuin tahtoisivat ja pystyisivät. Eihän teillä nyt enää eron jälkeen yhteisiä rahoja olisi, niin en nyt ihan ymmärrä näitä asuntoselityksiäsi.[/QUOTE]

Kummallakaan ei ole mahdollisuutta ostaa asuntoa. Kummallakin on pienet tulot, eli asumistuki olisi tärkeä. Ja sitä taas ei etävanhempi saa- eli käytännössä joko toisen pitäisi asua yksiössä, tai sitten lasten pitäisi asua virallisesti eri asunnoissa heidänkin, jolloin kumpikin vanhempi saisi asumistukea yhden lapsen perusteella. Tällöin kummallakin voisi olla kaksio. Sekin on silti liian pieni kahden lapsen kanssa. Lapset kuitenkin jakaisivat arjen tasapuolisesti kummankin kanssa.

 

[ap.]

Niin, eli jos lapset esim. asuvat minun kanssani, voisin hankkia sopivan kokoisen asunnon, lapset saisivat enemmän tilaa, oman huoneen, jne. Siksi mietin tuota asunnon lainaamista ajoittain.

 

[MIES!]

Itse käyn lapsia katsomassa meidän entisessä talossa ja exä on silloin kulloisenkin miesystävänsä luona.
Toistaiseksi toimii molemmille. Jos systeemi muuttuu niin sitten vain pitää sopia uudelleen.