3lapsen synnytys oli helpoin! Synty 40+1, isommat sisaret syntyny niin, että eka synty 40+1 ja toka synty 41+5..
Tää kolmas synnytys oli myös ainoo synnytys, mikä käynnistettiin mulla ja käynnistettiin sen takia, kun olin sitämieltä, että vauva on tosi iso.. vauva oli 4300g. kun isommat siskonsa olleet 3770g ja 4770g..(41+5) ja tää kolmas oli sitten ton 4300g 40+1 joten ois ollu samaa kokoa isosiskonsa kanss.
Vauva-ajasta ei todellakaan mitään ruususta mielikuvaa! Tällä kolmosella oli koliikki, tai en tiedä oliko koliikkia vai oliko muuten vaan tyytymätön vauva. Hiljaa oli niin kauan kun oli sylissä ja hytkyin. Rattaissa ei viihtynyt ollenkaan, huus kurkku suorana. Eikä viihtynyt lattialla, eikä nukkunut sängyssään kun 5min sen jälkeen, kun sen sinne nosti sylistä jne.. Eikä todellakaan käyny nukkumaan muualle ku syliin ja samalla piti ite kävellä. Tätä samaa yötäpäivää ja isommat sisaret oli iältään 3vuotta ja 1v5kk. EI ollut todellakaan helppoa, eikä se todellakaan mennyt vaan siinä sivussa. Vaan tuntuu, että koko muu elämä meni vaan siinä sivussa jotenkin miten meni. Kaikki aika meni siihen, että vauva oli sylissä ja hytkytettävänä. Kerhopäivinä muistan kun piti isompaa viiä kerhoon, oli tuplarattaat mukana ja pienempi sisarus niissä ja vauva kantorepussa(manduca- suosittelen) ja vanhin käveli, mun piti samalla ku kävelinkin niin hytkyä samalla, tai vauva huusi täyttä kurkkua..
Taisin vähän jopa väsyä, 4kk syntymästä niin olin ihan maassa, ei kiinnostanu mikään, kaikki oli vaan yhtä suorittamista ja oli tosi vaikee olla ilonen. Jos saatiin vapaailta miehen kanssa, niin se meni siihen, että mä itkin riittämättömyyttäni kotona koko illan. Oli niin paska olo kun ei ollu aikaa eikä energiaa mihinkään. NEuvolasta sain hyviä vinkkejä, mm. pakotin itteni useemmin salille vaikka väkisin ja rupesin nukkuu korvatulpat korvissa(mies alko hoitamaan yösyötöt siin vaiheessa), olin niin jotenki stressaantunu siitä vauvan jatkuvasta tyytymättömyydestä, että heräilin öisin kokoajan ja unet jäi ihan lyhyiksi, olin kuin ns. varuilla hereillä, että jos vauva vähän inahtaa niin isommat lapset saa nukkua kun nopeesti hoitaa tilanteen jne..
Nyt kun vauva on jo 9kk, niin tilanne on ihan eri. Kaikki on hyvin ja elämä on ihanaa! Siitä vaativasta pikkusesta on tullut toimelias ja reipas "iso"poika jo
Mutta kyllä toi vauva-aika 0-6kk oli sellasta koettelua, että en kyllä halua siihen lähiaikoina enää joutua.
Vieläkin puistattaa, kun muistelee. Oli ihan kamalaa aikaa! Mut siitä selvittiin. Ja kyllä se autto, kun syksy alko pimenee, niin mietti vaan, että vielä tän talven yli kun jaksan, niin sit on jo ihan eri. Vauva kasvaa nopeesti ja jos sattuis tulee vaativainen tapaus, niin muistelet vaan, että se vauva oikeesti kasvaa nopeesti!
toivottavasti pääsette vähän helpommalla..
