Kokemuksia laitosnuorista?

[fortunate]

Tunnen ja tiedän paljonkin laitoksessa olleita.
Pääosin mennyt niin, että suht.koht. "normaaleista" perheistä olevat rauhottuivat jossain vaiheessa, ongelmaperheistä tulleet jatkoivat samoja polkuja kuin vanhempansa.

Sellasen mä oon huomannut, et useilla jonkinlaista tunnekylmyyttä ja hälläväliä-asennetta, tai sellainen kuori.
Ja vähän sellasia "mä en tarvi ketään"..
Mut noi mun tuntemat on nuoria vielä, luultavasti suunta paranee henkisestikin ikää myöten. Mut on se polku kivisempi kuin monilla muilla.

Eikö sinulla ole mitään mahdollisuuksia ottaa veljeä luoksesi asumaan?

 

["aloittaja"]

Olen itse vasta 19-kesäinen, opiskelut kesken ja pieni asunto eikä rahaa asuttaa veljeäni. Vaikka koitan auttaa olemalla läsnä. Mutta tuskinpa se riittää, veljelläni pitäisi olla turvallinen olo kasvaa ja varttua, mutta päivittäin alkoholin vaikutuksen alaisena enemmän tai vähemmän ja muiden alkoholisoituneiden ihmisten jatkuva ympärillä olo tuskin tuo turvallisuuden tunnetta?
Tämän takia olen tulut siihen päätökseen, että ilmaisen huoleni viranomaisille ja he saavat päättää jatkosta. Sillä kyselen tästä, kun haluan varautua kaikkeen. Veljeni vaikuttaa iloiselta, mutten tiedä kärsiikö jo nyt siitä, kun äiti on niin usein humalassa.

 

["aap"]

Nostan vielä. Mitä mieltä olette?

 

[Turkilmas]

[QUOTE="aloittaja";26855865]Kiitos kaikista vastauksista!
Mietin vaan että eikö ole kauhea tunne 9-vuotiaalla (ja muillakin nuorilla) kun joutuu pois kotoa, viedään pois äidin luota?
Ajatteleeko 9-vuotias edes, että asiat voisivat olla paremmin? En muista omasta lapsuudestani juuri mitään, joten tavallaan hakusessa tuo miten tuon ikäiset lapset tilanteesta ajattelevat.
Olisiko ajatuksia? [/QUOTE]

Pikkusiskoni otettiin huostaan vasta 15-vuotiaana, joten ihan noin pienestä kuin 9-vuotiaasta ei ole kokemuksia. Sisko kuitenkin on erittäin kiitollinen päätymisestään nuorisokotiin. Juuri siksi, että siellä sai mallia ns. normaaliin elämään. Oli säännölliset ruokailut ja ruokaa ylipäätään, oli rajat ja nukkumaanmenoajat. Oli puhtaat liinavaatteet ja kouluvaatteet jne. jne. Tiukat rajat tekikin onnelliseksi ja olon turvalliseksi.

Ihan varmasti tilanne on alkuun aivan kamala lapselle. Mutta jos kotona oltavat on sellaiset, että huostaanotto on tehtävä, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä uusi asuinpaikka on parempi.

 

["Sani"]

Ex on ollut n. 5-7v. lastenkodissa, sitten välissä taas huumeongelmaisilla vanhemmilla ja teininä (14v+) nuorisokodissa.
Kärsii heikosta itsetunnosta ja taistellut masennuksen kanssa, mutta pohjimmiltaan kyllä todella lempeä ja kiltti. Ei ole "ongelmanuori"/rikollinen/kaistapää eikä hänestä huomaa raskasta taivalta.

Asuin nuorena paikkakunnalla, jossa on nuorisokoti, ja siellä oli (ja on edelleen) myös esimerkkejä näistä ongelmanuorista - aika kapinallista porukkaa joka veti pään sekaisin heti kuin vain pystyi.

Uskon sen olevan ihan ihmisestä kiinni mihin laitos jne mahdollisesti ajaa, sillä nämä tietämäni ongelmakakarat olivat pissaliisoja ja -janneja jo ennen nuorisokotiin joutumista.

 

["aloittaja"]

Pikkusiskoni otettiin huostaan vasta 15-vuotiaana, joten ihan noin pienestä kuin 9-vuotiaasta ei ole kokemuksia. Sisko kuitenkin on erittäin kiitollinen päätymisestään nuorisokotiin. Juuri siksi, että siellä sai mallia ns. normaaliin elämään. Oli säännölliset ruokailut ja ruokaa ylipäätään, oli rajat ja nukkumaanmenoajat. Oli puhtaat liinavaatteet ja kouluvaatteet jne. jne. Tiukat rajat tekikin onnelliseksi ja olon turvalliseksi.

Ihan varmasti tilanne on alkuun aivan kamala lapselle. Mutta jos kotona oltavat on sellaiset, että huostaanotto on tehtävä, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä uusi asuinpaikka on parempi.

Se siinä saattaa ollakin, sillä kotona ei ole mitään rajoja. Ruokaa on kyllä, mutta karkkia ja epäterveellistä mättöä haetaan joka päivä kaupasta eikä siihenkään sanota mitään. Onneks veli pyöräilee paljon, niin on pysynyt hoikkana.
Mutta varmasti on olemassa pahempiakin tilanteita, kuinka matala kynnys on huostaanottaa alkoholistin lapsi?

 

[ap.]

Nostan.

 

[Entinen laitosnuori]

Olen itse asunut laitoksissa 14-16,5 vuotiaana. Syynä oli helvetilliset kotiolot. Itse olin aika kiltti ja fiksu tyttö ja pärjäsin koulussa. Ja se sijoitus johtui lähinnä narsisti-äidistä. Itse kävin lukion, opiskelen korkeakoulussa toivealallani ja olen seurustellut vakavasti "kunnollisen" miehen kanssa. Silti elämä takkuaa paljon,opinnoissa on ollut taukoja ja käyn terapiassa, luulen, että kohdallani olisi pitänyt tehdä huostaanotto jo ennen eskkari ikää ja sijoittaa sijaisperheeseen niin se olisi auttanut paljon. (Näin varmaan olisi käynytkin jos kotiolot olisivat olleet sosiaalitoimen tiedossa).

Muista silloin samassa paikassa asuneista tiedän, että suurimmalla osalla menee äärimmäisen huonosti mm. päihteiden kanssa. Tosin nuorisokoti jossa asuin oli sekin mielestäni erittäin huono paikka, jonka työntekijät eivät lainkaan piitaneet nuorista (Joista suurinosa oli tuohon aikaan vielä aika tavallisia, muka teinejä, jotka olisivat vain kaivaneet enemmän aikuisten ohjausta).