Kokemuksia pariterapiasta, oliko apua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vielä vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vielä vaimo

Vieras
Onnistuttiin ukkokullan kanssa vetämään yhteiselo aikamoiseen umpisolmuun, jota olisi nyt halu alkaa selvittää. Keinot vaan tuntuvat olevan vähän hukassa. Onko kukaan saanut konkreettista apua pariterapiasta? Vai mitähän hittoa tässä nyt alkaisi yrittää...? :/
 
Kokeiltu meilläkin ja hyväksi havaittu. Tosin kävin yksin pariterapiassa, kun mies ei suostunut tulemaan, mutta auttoi niinkin. Pari vuotta kävin perheneuvolassa, välissä ero, ja olemme taas yhdessä. Kyllä sitä ihmeesti voi itsestäänkin löytää uusia piirteitä ja avuja.
 
Meillä minä taidan olla se skeptisempi osapuoli, jotenkin tuntuu kamalan vieraalta ajatus mennä jollekulle ulkopuoliselle selostamaan meidän elämäämme. Mutta ei kieltämättä ole parempiakaan ideoita, joten kaipa se on kokeiltava.

Voisiko joku kertoa, mitä siellä ihan konkreettisesti sitten tapahtuu?
 
Meille oli apua.
Eka käynti yhdessä, sitten molemmat kävi kerran yksinään ja sitten loput yhdessä.

Siellä juteltiin, terapeutti kysy lapsuudesta lähtien kaiken, piirteli karttoja esim. sukupuita jossa kerrottiin läheisimmistä jotain.
Mietittiin miksi toimitaan niinkuin toimitaan.

Sai ulkopuolisen puoleettoman ihmisen siihen mukaan, niin kyllä siitä oli hyötyä.
 
Kehukaa vielä lisää, niin minäkin saattaisin uskaltautua. Meillä mies olisi halukas pariterapiaan, mutta minä en ole uskaltanut lähteä, sillä mies on kova puhumaan ja syyllistyn helposti. Intoa ei lisännyt se, että mies uhkaili aiemmin minun saavan kuulla terapiassa, miten kauhea ihminen olen. Nyt sellaisesta ei ole ollut puhetta, mutta silti epäilyttää miten jaksan, jos terapia nostaa tunteet pintaan. Eroamassa ei olla, mutta perhe-elämässä olisi korjattavaa.
 
Mee ihmeessä. Ei ne siellä anna toista haukkua. Siksihän ne siellä on. Pitämässä keskustelun asialinjalla. Haukua ja tapella voi sitte kotona. Ja ne pitää huolen että myös hiljasempi osapuoli saa suunvuoron. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mee ihmeessä:
Mee ihmeessä. Ei ne siellä anna toista haukkua. Siksihän ne siellä on. Pitämässä keskustelun asialinjalla. Haukua ja tapella voi sitte kotona. Ja ne pitää huolen että myös hiljasempi osapuoli saa suunvuoron. =)

Puit mun ajatukseni sanoiksi!

Voit mennä sinne ja sanoa, että mun piti tulla kuulemaan kuinka kamala ihminen mä olen.
 
Mulla on ollut jotenkin semmoinen kuva koko hommasta, että täti hymyilee ymmärtävän näköisenä ja käskee kertoa, miltä tuntuu. Kun ei tuosta samperin ukosta ole saanut kymmenessä vuodessa ulos oikein mitään tunteita... *huoh*

Mutta ilmeisesti siis kannattaa kokeilla.

Meidän paikkakunnalla pääsee ilmeisesti ainakin seurakunnan kautta, onkohan muita(kin) reittejä...?
 
Kunnilla pitäs kai olla perheneuvola. Meillä sinne pääsee ymmärtääkseni lähinnä lapsiperheet. Mitä pienempiä lapsia sen helpompi päästä. Kirkolla on perheasiain neuvottelukeskuksia ainakin. Niihin pääsee kuka vain ja ilmeisesti on helpompi päästä. Perheneuvolat on kai aika "tukossa" monessa paikassa. Me saadaan aikoja aika harvakseltaan, mutta jospa hiljaa hyvä tulee.
 

Uusimmat

Yhteistyössä