Kaiken jaksamisen ja selviytymisen a ja o on, että puhallatte yhteen hiileen pikkulapsivuodet. Toinen hoitaa toista, toinen toista ja välillä vaihdatte. Kun mahdollisuus, pieniä lepohetkiä ja virkistysmisaikaa vuoron perään kummallekin, mutta tärkeintä on ymmärtää, että _nyt on lasten aika_ ja muut tulevat myöhemmin. Molempien täytyy ajatella ja sisäistää, että koti ja lastenhoito eivät ole pakkopullaa vaan PERHE, joka on tärkeintä elämässä ja sen eteen ollaan valmiita satsaamaan. Harrastukset, kaverit, sellaiset ehtii myöhemminkin elämässä mutta kaksi pikkulasta vaativat molempien vanhempien täyden panoksen. Muuten toinen uupuu, eikä silloin voi enää toinenkaan (saati lapset!) hyvin.
Kannattaa muistaa, että niistä pienistä vaatijoista ja tappelijoista kasvaa ihania aikuisia ihmisiä ja toisilleen ehkäpä tärkeimmät mahdolliset henkilöt. Niiden takia todella kannattaa jaksaa satsata pari vuotta täysillä.
Omalle miehelleni kiitos siitä, ettei hän koskaan pakoillut vastuuta, en joutunut pyytämään, vaan hän teki sen minkä huomasi tarvittavan. Hänelle perhe ei ole koskaan ollut taakka, vaan _perhe_, tärkeintä maailmassa. Nyt lapset ovat 5v5kk ja 3v7kk ja elämä jo paljon helpompaa. Molemmat aloitimme mieluisat harrastuksetkin miehen kanssa (kerta viikossa), uusia tuulia puhaltaa ja perheenä oleminen on kaikkein parasta. Lasten kanssa on ihana harrastaa ja ihmetellä elämää.
