Kokemuksia tauoista parisuhteessa?

[Ripa TKF]

Kuten sanoin, pari päivääkin riittää siihen, että osaa taas huomata itsensä, osaa kysyä itseltään mistä pidän ja mitä haluan. Se on huomionkääntö, kun on tilaisuus se tapahtuu "nappia painamalla". Minusta se, että osaa pitää tauon kun sitä tarvitaan, osoittaa valmiutta vakavaan parisuhteeseen. Ongelmissa ja umpikujassa rypemiset helpottaisivat jos välillä oltaisiin omissa oloissa, erillään mutta koko ajan seurustelu jatkuisi. Kumpikin tajuaa että elää täällä vain omaa elämäänsä, ei toisen kautta eikä vain toisia varten. Se tuo tasapainoa ja kaukonäköisyyttä.

No ei kai suhteeseen mitään taukoa tarvita, jos haluaa pari päivää omaa aikaa??? Sehän järjestyy ihan itsestään, eikö? Ei kai kukaan seurustele niin, ettei koskaan harrasta mitään yksin tai tapaa kavereitaan tai käy missään? Mielestäni tauko tarkoittaa sitä, että suhde on jollain tavalla katkolla. Jos haluaa pari päivää omaa aikaa käydä jossain, ei kai suhdetta tarvitse laittaa katkolle.

Täällä taitaa mennä vähän puurot ja vellit sekaisin. Osa puhuu jostain teiniseurustelusta ja osa kymmenien vuosien avioliitoista. Ne ovat vähän eri asioita ja tauotkin mielletään varmasti eri ikäisinä ja eri elämäntilanteissa vähän toisella tavalla.

 

[HlosH]

Olemme tällä hetkellä mieheni (vai onko se nyt sitten ex?) kanssa tauolla ja toivoisin meidän palaavan yhteen. Hän sanoi myös, että toivoisi suhteemme jatkuvan, mutta hänen on henkilökohtaisista syistä pakko saada olla hetki yksin.

Onko muilla kokemuksia siitä, että parisuhde pistetään tauolle ja onko tauon jälkeen vielä oikeasti palattu yhteen?

Rakas ystävä, itse en usko taukoihin. Oma luonne ei anna periksi sellaiseen; sitä ollaan tai ei. Minä en lähde marjaan muuanne koska en halua, sitä ei mysökään tekisi oletettu mieheni.
Minun ex-mieheni halusi olla kanssani mutta totesi että hän myös haluaa saada menetettyä nuoruuttaan takaisin. Koska kakkua ei voi mun mukaan syödä ja säästää, tehtiin ero. Ja kipeä tehtiinkin... mun puolelta ainakin.
En tiiä mitä sulle vastattiin, en itte lukeku ketjuja loppuun asti. Toivon sulle kuitenki kaikkea hyvää ja ennenkaikkea itsearvostusta!

 

[sohvis]

Aikanaan nainen,rakastin ilmeisesti häntä liikaa,hän kyllästyi minuun.Vuoden päästä tavattiin ja päädyttiin samaan sänkyyn missä vuosia makoiltiin ja nautittiin.Mahtava tunne tuntea sama ihastuttava nainen sylissäsi.Luulin että jospa häi ei enää häippäsis.Kyllä hän taas lähti.Muutaman viikon hän tykkäs minusta.Kyllä suhde pitää kestää ilman taukoja.Minä en halua miettimistaukoja.Ollaan yhdessä tai ei.

 

[symbioosia]

Puhutaankohan tässä nyt osittain kahdesta eri asiasta? Kuukausien ehkä jopa vuoden tauko suhteessa on ainakin minun mielestäni täysin eri asia kuin se, että haluaa silloin tällöin ikiomaa aikaa.

Jos puoliso haluaa kuukausien tauon miettuäkseen että haluaako olla yhdessä ollenkaan vai erota, niin sehän on iso kriisi parisuhteelle. Sen sijaan ainakin itse tarvitsen ehdottomasti ikiomaa aikaa silloin tällöin. Rakastan ehdottomasti puolisoani ja lapsiani, mutta arki uuvuttaa välillä ja haluan levätä ja ladata akkuja. Sellaiset yksittäiset lepopäivät tai viikonloput ovat sellaisia, että ei tarvitse kokata kenellekään, ei tarvitse siivota, vaan saan olla ihan just niin kuin haluan. Sellaisen jälkeen on taas kiva nähdä lapsia ja miestä. Meillä esimerkiksi miehen kanssa on aina tarkoituksella osittain eri aikaan lomat, jotta sitä ikiomaa aikaa jää kummallekin.

 

[60 luvun leijona]

Näissä parisuhdekeskusteluissa toistuu usein sama kaava. Parisuhdetta pitää hoitaa... Joskus elämässä voi kohdata sellaisia ylitse pääsemättömiä ongelmia (parisuhteen ulkopuolella) jotka vievät kaiken energian eikä sille parisuhteen hoitamiselle jää enää energiaa. Joo ja uraa syytetään parisuhteen pilaajaksi. Itselläni on vaativa työ josta pidän eikä työni itsessään ole ongelma ollut milloinkaan. Työ ja parisuhde eivät poissulje toisiaan jos kaikki energia ei mene siihen itse työhön. Joskus työ voi olla ennemminkin inspiroiva lähde joka tuo sinne kotiinkin sitä keskustelun aihetta kun elämä ei pyöri liian pienissä ympyröissä. Työpaikallani olen kuitenkin kohdannut ihmissuhdeongelmia. Joutunut kohtaamaan henkisesti sairaan ihmisen painostusta ja työpäivistä on tullut selviytymistarinaa jossa joutuu luovimaan ja varomaan sanojaan itseään säästääkseen. Tämä on mennyt niin pitkälle että olet itse väsynyt enkä sitten ole kotirintamalla energinen oma itseni. Se energia joka on jäljellä keskittyy lapsiin (elämän keskipisteisiin) ja parisuhde kärsii. Siihen se sitten on mennyt ettei oikein ole mitään muuta puheenaihetta kuin että kuka jätti tekemättä ja mitä ja sitä sex elämääkään ei käytännössä enää ole. Nyt olen saanut tarpeekseni. Olen ollut liian kiltti liian kauan ja siksi lähes burn outin partaalla. Töissä tein selväksi tälle ahdistelijalle että nyt saa riittää ja kotona asiat ovat menneet niin pitkälle että olemme päätyneet välimatkan ottamiseen (minun päätös) kun ei yhteiselämä enää luonnistu. En tiedä edes rakastanko miestäni enää hän ei ole ollut minua tukemassa tämän työssä kohtaamani ongelman kanssa vaan lähinnä lisännyt taakkaani vaatimalla kotirintamalla energisyyttä. Nyt haluan ja aion lopettaa kiltin tytön asenteeni ja itsenäistyä. Enää en aio olla pompoteltavana enkä syyllistysten kohteena. Sitä en tiedä mitä tämä päätökseni parisuhteelleni/avioliitolleni tulee tarkoittamaan, mutta tärkeintä minulle on nyt oma henkinen hyvinvointini ja jotta pääsen itseni kanssa tasapainoon tarvitsen mahdollisuuden itsenäisille ajatuksilleni.

 

[sohvis]

Mikä meitä vaivaa?Niin paljon ihmiset kertovat ahdistavasta olosta.Tehdäänkö silleen,telkkarit ja kaikki muukin turha pois.Aletaan nauttia elämästä ja kaikesta muustakin.Jospa sitä kautta asiat alkas korjaantua.

 

[60 luvun leijona]

Samaa mieltä. Elämme materialistisessa maailmassa. Kaiken pitää näyttää hyvältä. Ulkoisilla seikoilla tuntuu olevan suuri vaikutus ja henkisen hyvinvoinnin merkitys vähentynyt. Siitä omasta huonosta olosta syytellään sitten muita. Työni puolesta näen paljon maailmaa ja tämän myötä tunnen paljon ihmisiä maailmalta ja olen oppinut paljon eri kulttuurien arvomaailmoista. Suomen hyvinvointiyhteiskunnassa (sosiaaliset rahalliset ym tuet tuntuvat kyllä heikkenevän koko ajan ja huonompi osaisia on yhä enemmän)... meidän yhteiskunnassa kuitenkin tuetaan vielä tänä päivänä mutta henkinen puoli on jäänyt heikommalle. Vaikuttaa siltä että yhteiskunnan tuki antaa vapauden olla välittämättä kanssaihmisistä. Joskus vaikuttaa siltä että ihmisillä joilla on vähemmän materiaa on paljon parempi elämä (vähän kärjistettyä eikä voi yleistää).

 

[sohvis]

Tilastojen mukaan suomessa pahoinvointi lisääntyy.Aikuiset voivat pahoin,lapset voivat pahoin.Luultavasti itikatkin voivat pahoin.Olisko niin rohkeeta pahoinvoinnin lisääjää että uskaltasi julkisesti tulla esiin?Annetaan ymmärtää,asioita tapahtuu,kukaan ei kuitenkaan tee niitä asioita.Niitä vaan tapahtuu.Ihminen kehittää myrkyn itseään vastaan ja samalla miettii siihen vastamyrkkyä.Leinona totesi hyvin,kaikesta syytetään muita.Peiliin vilkaisua kannattaisi tehdä muussakin mielessä kuin hiusten kampauksessa tai huulia koristellessa.Suomi ei mielestäni ole hyvinvointi valtio.Rahanahneet pilaavat asioita.Itselläni senverran "hilloo" että pärjään.Enempää edes tarvi.

 

[ap.]

Niin.. ei kai tässä auta muu, kuin olla ja elellä ja antaa ajan näyttää, kuinka tässä käy. On vaan niin pirun kärsimätön olo ja koko ajan hirveä hätä siitä, että miten tässä nyt käy. Ärsyttää olla altavastaavana ja miehen armoilla. Hän päättää, ollaanko yhdessä vai ei ja minä odotan. Tekisi mieli sanoa, että mene ukko menojas, minä en sun miettimistäs jää odottelemaan, mutta kun kuitenkin tiedän, että jos hän tahtoo kanssani jatkaa, olisin niin onnellinen ja ilosta itkien hänen kaulaansa kapsahtaisin. Mistäs sitä sais voimaa ja kärsivällisyyttä sen verran, että vois vaikka kuukauden päivät vaan elää omaa elämäänsä tätä murehtimatta...?

 

[Millikäinen]

Eräs tuttavapariskunta erosi, olivat puoli vuotta erossa ja sinä aikana miehellä oli suhde toiseen naiseen. Sitten he palasivat yhteen, ostivat yhteisen asunnon ja ovat vielä vuosienkin jälkeen onnellisia ja rakastuneita. Kaipa sitä joskus palataan yhteen ja joskus ei..

 

[ace]

Asia on nyt näin että olen seurustellut tyttyöstäväni kanssa noin 2 ja puoli vuotta, nyt tuli tämä ns. tauko.
Kumpikaan ei oo vihanen toiselleen mistään mut tuntuu et se kipinä mitä alussa oli, olisi kokonaan kadonnut ja et suhde ois niinku tosi hyvä kaveri tasolla mut silti rakastetaan toisiamme todella paljon ja toivottaisiin et suhde saatais täl tauolla toimimaan. Eletään molemmat eri kaupungeissa mut ei liian kaukana, joten se ei näin ainakaan nyt vaikuta ongelmalta. Ite uskon et ongelmana on oma ikäni olen tyttöystävääni 3vuotta vanhempi koulun käynyt nuori aikuinen kun hän taas on viellä opiskelijana eli olemme aika nuoripari. Ajattelimme pitää näin alkuun noin 1kk tauon ja sen jälkeen näkisimme uudelleen.

Onko teillä joillain samantapaista ongelmaa että tämä ns. kipinä olisi kadonnut mutta haluisitte sen takaisin suhteeseen? Apu olisi tarpeen niin tietäisin et mitä voisi tehdä viellä?

 

[Pipa]

Asia on nyt näin että olen seurustellut tyttyöstäväni kanssa noin 2 ja puoli vuotta, nyt tuli tämä ns. tauko.
Kumpikaan ei oo vihanen toiselleen mistään mut tuntuu et se kipinä mitä alussa oli, olisi kokonaan kadonnut ja et suhde ois niinku tosi hyvä kaveri tasolla mut silti rakastetaan toisiamme todella paljon ja toivottaisiin et suhde saatais täl tauolla toimimaan. Eletään molemmat eri kaupungeissa mut ei liian kaukana, joten se ei näin ainakaan nyt vaikuta ongelmalta. Ite uskon et ongelmana on oma ikäni olen tyttöystävääni 3vuotta vanhempi koulun käynyt nuori aikuinen kun hän taas on viellä opiskelijana eli olemme aika nuoripari. Ajattelimme pitää näin alkuun noin 1kk tauon ja sen jälkeen näkisimme uudelleen.

Onko teillä joillain samantapaista ongelmaa että tämä ns. kipinä olisi kadonnut mutta haluisitte sen takaisin suhteeseen? Apu olisi tarpeen niin tietäisin et mitä voisi tehdä viellä?

Meillä hiukan samanlainen tilanne..

 

[Kokenutmies]

Tässä minun, siis miehen, kokemuksia tauoista. Olen ollut vain pitkissä vakaissa suhteissa.

Edellinen suhde: Hyvin hyvin pitkä suhde, asuimme kuitenkin erillään. Yht'äkkiä naiseni ilmoitti haluavansa miettiä asioita, mitäs jos siis ei nähtäisi eikä kommunikoitaisi mitenkään vähään aikaan? Jaa. Olisihan sitä kai voinut puhua siitä missä on vika, jos en kerran muuten huomannut. Ei hän. Taukoa vaan. Kun sitten reilun kuukauden jälkeen näimme, tarkoituksena keskustella asioista, tyly jättö laakista. Vähän jäi tyhjä olo kun ei edes kunnon selitystä saanut. Vuosien suhteen jälkeen olisin ehkä ansainnut sen.

Nykyinen aviopuoliso: Tällä kertaa tiedän kyllä missä on vika ja mistä olemme riidelleet. Hän halusi muuttaa pois, jotta saisimme rauhaa miettiä. Minä en sitä halunnut ja tein sen hänelle selväksi. Sanoin myös, että minä en ole häntä kieltämään jos hän kokee sen parhaaksi.

No, tässä sitten miettimistauon aikana hän ei ole ollut halukas keskustelemaan asioista. Minä taas luulin koko tarkoituksen olevan että ensin mietitään ja sitten keskustellaan. Nyt alkaa käydä ilmi että hänen tarkoituksensa ilmeisesti olikin koko ajan erota. Kivaa tulla kusetetuksi, kuitenkin oltu useita vuosia aviossa. Hän sitten vielä yritti syyllistää minua siitä, että annoin hänen muuttaa pois.

Eli minun kokemukseni mukaan tauko on vain tietynlaiseen miehen miellyttämiseen kasvatetun naisen selkärangaton tapa tehdä eroa. Olin ehkä jotenkin tyhmä kun en sitä ollut ymmärtänyt.

 

[N.K]

Meillä on tilanne se, että olemme olleet 15 vuotta yhdessä. Olemme käyneet vuoden verran pariterapiassa suhteen kriisin takia.

Emme halua erota, mutta välimatka on tarpeen. Haluamme molemmat olla tahoillamme yksin ja miettiä mitä tulevaisuudelta haluamme. Olen muuttamassa pois yhteisestä asunnostamme. Alustavasti olemme puhuneet että olisimme yhdessä viikonloput vuoroin kumpaisenkin asunnossa. Koska asumme samassa kaupungissa voidaan tavata myös arkena jos siltä tuntuu tai jos ikävä iskee. Pääsääntöisesti arki-illat menee kummallakin omissa puuhissa ja harrastuksissa.

Nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Palaammeko saman katon alle vai ei. Tällähetkellä tämä erilleenmuutto tuntuu oikealta ratkaisulta.