Kokemuksia?

[minttu]

Pari vuotta sitten aloin kuumeilla vauvan perään enemmän tai vähemmän. Puhuin silloin mieheni kanssa, että mitä jos aloittaisimme yritykset. Vastaukseksi sain, että katsellaan tilannetta parin vuoden päästä uudestaan, sillä minulla oli vielä koulu kesken jne. Olen edelleen kuumeilun kourissa ja nyt minusta todella tuntuu että olisimme valmiita vauvan tuloon. Mieheni taas on edelleen sitä mieltä, ettei vielä vaan katsotaan parin vuoden päästä uudestaan. En ymmärrä mistä tämä johtuu? En haluaisi häntä painostaa, mutta tuntuu että elämme aina tilanteessa, että katsotaan joskus tulevaisuudessa.

Mikä siis neuvoksi? Meillä on parisuhde hyvällä mallilla. Olemme olleet kuusi vuotta yhdessä onnellisesti. Tietysti taloudellisesti tilanne ei ole mitä parhain, mutta mielestäni se ei saisi asiaan liikaa vaikuttaa. Onni ei ole käsittääkseni rahassa mitattavissa.

Onko teillä ollut vastaavaa tilannetta ja miten siinä on käynyt?

 

[VP]

Minulla ei ole kokemusta, mutta ainakin kaksi ystävääni on vain kieltäytynyt syömästä enää pillereitä ja sanonut, että se kuka tässä talossa ei lapsia halua, alkaa huolehtia ehkäisystä. Toisella näistä kavereista ehkäisy on edelleen miehen hoidossa ja kolmas lapsi syntyi vuosi sitten, neljäskin saattaa tupsahtaa, jos mies hoitaa hommaansa samaan malliin

Kukin tuntee miehensä parhaiten, eikä tällainen sovi kaikille, mutta tiedän oman mieheni olevan ystävä-/sukulaispiirissäni poikkeus lasten suhteen. Kaikilla muilla on ""sitten kun""
-miehet. Mies ei vain syty niin nopeasti lisääntymisajatukselle, toiset haluavat isäksi vasta kun vauva on jo sylissä.

 

[pöllö]

Toi oli hyvin sanottu ystäviltäsi VP, että huolehtikoon ehkäisystä mies ,jos ei lapsia halua.
Lisäks tulee tietenkin ikä, mun mielestä jos mies vielä yli 30v. puolisolleen sanoo että odotellaan, niin silloin on pakko pysähtyä puhumaan asia vakavasti, että mitä kumpikin elämältä haluaa. Toki nuorempanakin on hyvä jutella toi asia selväksi, tarkotin myös sitä että kun ikää tulee ja raskaaksi tuleminen tosiaan vaikeutuu.
Neuvoisin sua ap. juttelemaan asian kunnolla miehesi kanssa, ja kysymään häneltä haluaako lapsia , ja milloin, ja vastaukseksi ei mitään epämääräistä, että: joo, joskus sitten, vaan oikeasti milloin? Good Luck !

 

[Za]

Meillä lapsista puhuminen alkoi aloitteestani kaksi vuotta sitten. Mies oli aluksi kovastikin vastaan, vaikka ikää hänellä oli jo 37! Lopulta mieskin suostui yrittämään, mutta ei mitenkään tajuttoman innostuneesti. Kohtalon ivaako, mutta miehen sperma osoittautui heikkolaatuiseksi. Vasta nyt olemme aloittamassa hoitoja lapsen saamiseksi. Mieskin uskoo ettei niitä lapsia maailmaan ainakaan meillä ihan holtittomasti tupsahtele

Välillä olen ollut todella katkera miehelleni ja elämälle. Yritän kuitenkin suhtautua näihin vastoinkäymisiin rauhallisesti. Mielestäni voit painostaa miestäsi selkeään vastaukseen, että tehdäänkö niitä lapsia vai ei. Onhan se reilua sinuakin kohtaan, että jos mies ei lapsia halua, niin voit päättää sen pohjalta tulevaisuudestasi. En suosittele odottelua, koska hedelmällisyys laskee sekä miehillä että naisilla kun ikää tulee. Senhän jo tiesitkin

 

[Maisa]

Itse olen kanssa vauvakuumeillut jo useamman vuoden. Opiskelin silloin, kun ensimmäisiä keskusteluja asiasta käytiin. Silloin mies sanoi että kunhan valmistut niin sitten. Hyväksyin asian vaikka opintoja oli jäljellä vielä aika paljon. Ajattelin että toki on parempi ettei koulu jää kesken, koska tiedän etten olisi välttämättä saanut sitä jälkeenpäin jatkettua. No, nyt keväällä sitten valmistuin ja vähän tämän jälkeen keskusteltiin vauvasta uudelleen. Mies toivoi että saisin vielä työtä ettei päivärahat olisi niin pienet. Okei, hommasin töitä ja tässä työssä olen edelleen määräaikaisella sopimuksella.

Viime viikolla aloin kyselemään mieheltä missä mennään.. hän ei oikeastaan suostunut keskustelemaan asiasta ja minä suutuin. Siitä siis ettei mitään vastauksia/keskustelua saa aikaiseksi ikinä. Hän vaan oli sitä mieltä että painostan vaikka en oikeasti niin tehnyt enkä aio tehdäkään. Riita saatiin sovittua ja alkoi kunnon keskustelu. Mies haluaa lapsen mutta ei osaa päättää milloin voisi aloittaa yritykset? Hän haluaisi että paikkani olisi vakituinen, mikä nykyisessä työpaikassa on aika kaukaa haettua. Pitäisi siis mennä uusiin töihin, ensin etsiä paikka ja sitten herättää luottamusta taas monta vuotta ennen vakinaistamista, ei kiitos.

Mies osti itselleen tänä vuonna pitkään haaveilemansa moottoripyörän. Minä olin pitkään vastaan koska meillä ei ollut kauheasti siihen varaa. Hän oli sitä mieltä, ettei elämässä koskaan saa mitään jos ei ota riskejä ja elä unelmiaan. Ihan eri juttu tietysti, mutta yritin myös selittää asiaa tätä kautta että vauva on minun unelmani ja jollain tasolla riski tässäkin asiassa on vaan uskallettava ottaa.

Mikä neuvoksi? En halua miestä painostaa, minusta vaan tuntuu että hän on myös omalla omituisella tavallaan kuumeinen mutta häntä pelottaa ryhtyä oikeisiin toimiin. Olen itsekin kyllä miettinyt sitä, että jos hän yhtäkkiä sanookin että okei, jätä ne pillerit, niin saatan kyllä alkaa pohtia asiaa vähän eri kantilta. Ei niin, että perääntyisin mutta onhan asiat aina erilaisia kun niistä tulee konkreettisia.