kokemuksia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uusi äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Heippa,

Meillä on nyt 5kk ikäinen tyttö ja alkuaikoina tosiaan se oli aikamoista sylissä kanniskelua. Ajattelin silloin, että oppiikohan hän nyt tähän syliin, eikä suostu mihinkään jäämään yksin. Yritin tyttöä laittaa hereillä ollessaan esim.lattialle, mutta melkein heti alkoi itku. Mutta siitä se vaan pikkuhiljaa ajan myötä alkoi viihtymään yksinkin pitempiä ja pitempiä aikoja esim.sitterissä. Muistaakseni n1kk iässä. Olen sitä mieltä, ettei vauvaa voi pitää koskaan liian paljon sylissä. Tietysti se on raskasta ja kannattaakin aina sitä syliä vaihdella.
Joku kantoliina voisi olla kyllä ihan hyvä apu.Itsellä sitä ei ollut käytössä. Ja tietääkseni siinä ei vauvan tarvitse päätään osata kannatella...
 
meillä oli sen verran itkuinen vauva, että ainakin näin jälkeenpäin tuntuu että ollaan sitä kanniskeltu ekat pari kuukautta. Hoitopöytä taisi olla ainoa paikka hereillä missä viihtyi ilman sylittelyä. (Tietenkään ei siinä ollut yksinään vaan siis siihen kun laski niin oli tyytyväinen). Parin kuukauden iässä otin sitten käyttöön oman vanhan sitterini (siis 70-luvulta) ja siinä poitsu alkoi sitten viihtymään, mutta siinä iässä oli jo muutenkin itkut itketty eikä tietysti väsyneenä ja itkuisenä sitterissäkään viihtynyt. Aika pitkälle siis pelkkää kanniskelua oli koko alku. Meillä poitsu ei edes suostunut siihen että istuit ja pidit sylissä vaan suurimmaksi osaksi siis piti olla liikkeessä... ja heijauskaan ei yleensä hämännyt pikkuista :) Silloin se tuntui kyllä siltä että sekoaa justiinsa. Otettiin sitten aina yötä vasten vuorot miehen kanssa tai sitten jos kumpikin oli tosi väsyneitä niin valvottiin yhdessä :) <-- toi sen takia ettei kumpikaan oikeasti jaksanut yhdessä kohtaa ja sitten päätettiin olla yhtä väsyneitä. Ja mulla tietty vielä oli se etten osannut nukkua kun kuulin vauvan itkevän. Mutta siis siitä selviää :)

Meillä oli poitsu kantorepussa jo aika varhaisesta siis varmaan kuukauden ikäisestä. Ja taisi siinä pikkupäikkäreitäkin nukkua.

Jaksamista sulle! Kesällä on jo ihan huikeeta vauvan kanssa vaikka nyt tuntuiskin ettei mitenkään jaksa :) Tommonen nelikuinen ainakin on aika huikea... tänään hekotteli oikein kunnolla ekan kerran.
 
Voi laittaa sekä kantoliinaan että rintareppuun jo ihan vastasyntyneestä. Kyllä ne ekat pari kuukautta oli meilläkin ihan pelkkää sylissä pitämistä. Silloin meillä ei vielä ollut reppua. Vauva ei saa koskaan liikaa läheisyyttä. Kyllä vauva siitä sitten pikkuhiljaa alkaa viihtymään itsekseenkin.
 
Meillä myös kanniskeltiin aluksi suunnilleen 24/7, oli se sit hyvästä tai pahasta niin oikein muitakaan vaihtoehtoja ei ollut, kun tyttö alkoi huutaa heti, kun laskettiin pois sylistä. Kuulemma sylissä pitäminen vahvistaa perusturvallisuutta, en usko että lapsi ""tottuu"" sylissä olemiseen, meillä ainakin alkanut viihtyä itsekseenkin kun ikää tulee lisää. Kantoliina on ihan ehdoton, voi käyttää ainakin parin viikon ikäisestä, ehkä ennemminkin. Isäkin voi kantaa vauvaan välillä liinassa, niin äiti saa nukkua...
 
Meillä pidettiin sylissä aika paljon kun vauva oli pieni. Itse mietin aikoinaan samaa, että tottuuko siihen, että vähänki inahtaa ja heti syliä on tarjolla. No, meneteltiin kuitenkin näin, että syliä niin paljon kuin vauva sitä haluaa ja vaatii. Tuskin vastasyntynyttä ""pilalle lellitään"" jos on sylissä paljon, päinvastoin. Vauva saa siitä turvallisuuden tunnetta.
Mutta jos et jaksa sylitellä, niin viihtyykö vauva esim sitterissä? Meillä poika oli välillä sitterissä ja sieltä katseli kun vanhemmat touhusivat kotihommia.
 

Yhteistyössä