Kokemuksianne kuulisin mieluusti teiltä, joilla 1 lapsi ja enempää ei suunnitteilla

[nii-ion]

Meillä on nyt yksi 3,5-vuotias lapsi ja lisää ei ole tarkoitus edes yrittää saada, näin lähinnä miehen toiveesta.

Tuleeko teille suru kun ajattelette että lapsi jää ilman sisarusta? Onko lapsi kaivannut sisaruksia, kysellyt niiden perään? Mitenkä sujuu esim. koulujen loma-ajat (jos siis lapsi jo koululainen) kun perheessä ei muita lapsia, tai esim. joulun pyhät, kaipaako kovasti seuraa? Kuinka usein tapaa esim. päivähoidon tai koulun lisäksi muita lapsia?

kaikki kommentit kiinnostaa, kiitos jos joku jaksaa kirjoitella!

 

[up]

up

 

[Huom harmaana]

Meidän ainokainen poika on 5,5 vuotta eikä ole enempää lapsia suunnitteilla. Ei ole koskaan kaivannut sisarusta, vaikka tuttavaperheissä lähes kaikilla sellaisia onkin, samoin kuin päiväkodissa.

 

[<3]

Meidän tyttö täyttää pian 7v. Jossain välissä oli vaihe kun kovasti kyseli että saako ja koska saa sisaruksen. Kouluun menee ensi vuonna, niin siitä ei ole kokemuksia. Kaikki pyhät menee hyvin, paljon ollaan kotona tai sitten nähdään tuttavia tai sukulaisia. Sillon tällön on ystävien luona tai ystäviä meillä, mutta tätä on suht. harvoin. Hyvinhän tuo on viihtynyt ainokaisena, ainakaan valituksia ei ole tullut

Jossain välissä itse surkuttelin sitä että neiti joutuu elämään ainokaisena, mutta puhuin paljon serkkuni kanssa joka on ainokainen ja huolet hälveni sillä Onneksi tuo neiti on todella sosiaalinen, ei ole ongelmia löytää ystäviä. Mutta viihtyy myös paljon yksin, touhuilee omiaan

 

["yksinäinen"]

minun aikuinen ystäväni on ainokainen ja näin aikuisena tosi surullinen siitä että on ollut ja on ainokainen..siksipä hänellä itsellä onkin ns. suurperhe

 

["vieras"]

Minun mies on ainoa lapsi ja ei ole siitä surullinen ollut koskaan. Tulevaisuudestahan ei tiedä, mutta näiden kolmenkymmenen vuoden aikana ei kuulemma ikinä ole kaivannut sisarusta.

 

[up]

nostan tätä keskustelua vielä