Meillä oli ajatuksissa kaks lasta, nyt kuitenkin haikailen sen kolmannen perään . Yksi oli täysin pois suljettu lapsimäärä...sikäli että sen sai itse päättää, ainahan lapsia ei välttämättä edes saa, meilläkin ensimmäinen oli pitkän yrityksen tulos...ja kaksi oli ensin sopiva, sillä olimme todella väsyneitä vauva-aikaan. Nyt kuitenkin toivon kolmatta ja syy on vähän sama kuin se miksi en ainakaan vain yhtä olisi toivonut, eli se lapsen tulevaisuus. Minusta sisarukset ovat rikkaus. Olen seurannut vierestä kaverini elämää, joka on siis ainut lapsi. Hänellä ei nyt aikuiena ole sisaruksista seuraa, ei oikein serkkujakaan eikä paljon muutakaan sukua. Toinen vanhemmista on kuollut, toinen hyvin vanha. Hän on itsekin sanonut että on todella yksinäinen, vaikka kavereita sinänsä on jonkun verran. Tämä siis yksi iso tekijä miksi en haluaisi olla ainoa lapsi tai että minulla olisi vain yksi lapsi. Muiden mielipiteitä en arvostele, jokainen tekee omat ratkaisunsa.