Ensinnäkin kolme kuukautta on todella lyhyt aika kumppanin petoksesta selviämiseen. Sinä aikana tulee mieleen syytöksiä ja pettymyksen ja vihankin tunteita enemmän kuin riittävästi. Yleensä petetty haluaisi puhua asioista ja selvittää toisen tarkoitusperät. Olethan sinä suostunut puhumaan tästä miehesi kanssa, jos hän niin haluaa? Suostuthan selvittämään asioita ja vastaamaan kysymyksiin? Ethän vain ole vaiti ja yritä unohtaa, ja ihmettele samalla miksei mies jo unohda?
Ymmärrän, että toistuva asian esiintuominen riidellessä ja toistuvat syytökset rassaavat hermoja, kun itse tahtoisi jo kääntää uuden lehden. Mutta vaikkei omaa tuskaasi tämä helpottaisikaan, muista, että mies on nyt se, joka kärsii enemmän. Hän kärsii kuitenkin ilman omaa ansiotaan, sinä kärsit omien valintojesi seurauksista. Sinä olet kuitenkin se, joka on kaiken tuskan aiheuttanut, mielestäni sinulla on kyllä velvollisuus vähän syyttelyita ja epäluottamusta nyt sietääkin.
Anteeksianto ja luottamus palaavat pikkuhiljaa, jos ovat palatakseen. Nopeita ratkaisuja harvemmin kuitenkaan on. Sinä voit edistää tätä omalla käytökselläsi: Olethan varmaankin pyytänyt vilpittömästi anteeksi mieheltäsi? Ethän ole yrittänyt syyllistää häntä omista sotkuistasi? Jos hänessä mielestäsi on syytä pettämiseesi, niin toki siitäkin pitää keskustella, mutta petetyn maailmassa pettäjä on suurin syntipukki, ja se rooli sinun on kestettävä. Sinuna en vielä tässä vaiheessa kovasti syyllistäisi miestä epäluottamuksesta ja kännykän kyttäämisestä. Luottamuspula on kuitenkin todellinen ja aiheellinen. Mitä ilmeisemmin olet parhaasi mukaan yrittänyt osoittautua luottamuksen arvoiseksi, jatka samalla linjalla. Luottamuskin ansaitaan, eiköhän miehesikin sen tajua, kunhan saa mielensä myllerryksestä vähän enemmän aikaa toipumiseen.
Pettäminen hajottaa parisuhteen perustoja tavalla, mitä petetyn on todella vaikea sietää. Ja siitä toipuminen ja perustan uudelleen luominen on vaikeaa, hidasta ja silti valitettavasti pääosin itse petetyn vastuulla. Kukaan muu ei miehesi puolesta voi anteeksi sinulle antaa, kuin hän itse. Vain hän itse voi loppupeleissä määritellä sen, kuinka paljon luottamuksesta palautuu, vai palautuuko. Siinä on hänen vastuunsa. Sinun tehtävänäsi on seistä tukipilarina sille hauraalle luottamuksen ja anteeksiannon korttitalolle, mitä hän yrittää kursia kasaan.
Loputtomiin ei petetynkään vittuiluja toki tarvitse kestää. Jos petetty ei halua sen vertaa yrittää antaa anteeksi, ei sinunkaan tarvitse paskaa niskaasi ottaa. Mutta kolme kuukautta on vielä niin lyhyt aika, että kehottaisin sinua vielä yrittämään ja ottamaan sitä paskaa niskaasi.
Lienee yksilöllistä se, kuinka nopeasti kukakin toipuu. Minun haavani olivat kolmen kuukauden päästä vielä avoinna ja vereslihalla. Vasta puolen vuoden kuluttua rupesi pikkuisen helpottamaan ja siitä lähtien oli päivä päivältä helpompaa. Meni kuitenkin yli vuosi, ennen kuin täysin aloin olemaan selvillä vesillä. Suuren kiitoksen tästä toipumisesta annan ilomielin miehelleni, joka jaksoi ne vaikeat ajat hermostumatta minuun. Usko huviksesi, en todella ollut mikään helppo elämänkumppani siihen aikaan
Ja aina täytyy muistaa sekin, että aina kaikkea ei voi korjata. Voi yrittää korjata sen mitä korjattavissa on, mutta takeita onnistumisesta ei ole. Pitää vaan ottaa epäonnistumisen riski. Olen samaa mieltä monen muun kanssa siitä, että anteeksi voi antaa ja luottamuksen voi palauttaa, mutta niitä tunteita ei kuitenkaan unohda. Sen asian kanssa on elettävä lopun elämäänsä.