Kokenut asianajaja hämmästyi suomalaisten naisten toimintaa ulkomaalaisten ihastusten kanssa

[vierailija]

Yhä useammin oikeudessa käydään lapsista riitoja, joissa osapuolina ovat kahden kulttuurin vanhemmat – suomalainen nainen ja ulkomaalaistaustainen mies.

Vuosikymmeniä perheriitoja ratkonut asianajaja sanoo, että ”suomalaisnaiset ovat ihan hulluja”.

– Ensin he lähtevät ihastuksensa perään kaukomaille, ja kaikki on yhtä juhlaa, mutta kun tullaan takaisin lapsi kainalossa kotiin, onkin ihastus muuttunut pedoksi, hän kertoo.

Erityisen vaikeita riitoja
Suomi on globaali toimija myös avioliittomarkkinoilla, mikä näkyy eroriidoissa. Suomessa on jo kymmeniä asianajajia, joiden asiakkaina on suomalainen ja ulkomaalainen riitelemässä huoltajuus- ja tapaamisasioista.

Asianajaja korostaa, että ulkomaalaisten ja suomalaisten välisten eroriitojen ja lasten tapaamisten ratkominen on erityisen ongelmallista.

Hän muistuttaa, että lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Kokemuksensa perusteella hän sanoo tietävänsä, että lapsi kärsii aina erotilanteissa.

Tapaamisia on vaikea järjestää, koska toinen osapuoli voi asua tuhansien kilometrien päässä. Jo taloudellisesti asioiden järjestäminen on kallista.

Tapaamiset jo sinällään ovat hankalia, koska ne ovat usein valvottuja. Usein niissä esimerkiksi äiti kuuntelee ja vahtii koko ajan, mitä isä lapselleen kertoo. Äiti haluaa tehdä lapsen isästä syyllisen kaikkeen ja odottaa tietysti, että lapsi uskoo kaiken, asianajaja selittää.

Kahden kulttuurin pariskunnan eroprosessi voi helpostikin maksaa 20 000 euroa.

Kulut vain nousevat, kun toinen vanhemmista matkustaa tapaamaan lastaan.

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005131727.html

 

[vierailija]

Menestyneen yrittäjäpariskunnan ero muuttui helvetiksi – vaimo teki tempun, joka vei perheenisältä työn, terveyden ja kodin


Julkaistu: 16.3. 16:28 , Päivitetty: 16.3. 17:44

• Jaa1453
• Twiittaa
• Sähköposti

Kun tulee avioero, lapset joutuvat toisinaan hirvittävän riidan pelinappuloiksi.
Suomessa eroaa vuosittain noin 13 000–14 000 avioparia.

Siitä seuraa, että joka vuosi noin 30 000 lasta kokee vanhempiensa eron.

Käräjäoikeudessa käsitellään vuosittain 1800–2000 huolto- ja tapaamisriitaa.

Toisinaan riidat muuttuvat hyvin likaisiksi. Ilta-Sanomat kokosi oikeustapauksia huoltajuuskiistoista, joissa lapset ovat joutuneet terapiaan ja vanhemmat menettäneet työkykynsä, kun on päädytty vuosikausia kestäneisiin riitoihin.

Esimerkit ovat eteläisestä Suomesta ja tapauksia, jotka on käsitelty oikeusistuimissa.

Riita lapsista vei isän työn, terveyden ja asunnon
Yrittäjäpariskunnan nousu oli menestystarina, mutta lasku oli jyrkkä ja kova.

Vaimo pakkasi laukkunsa, lähti yrityksen kanssa toisen miehen matkaan ja vei pariskunnan lapset mukanaan.

Kuusi vuotta kestänyt taistelu lapsista on maksanut paljon ja rampauttanut ihmissuhteita.

Isällä oli aluksi tapaamisoikeus lapsiinsa joka toinen viikonloppu torstaista maanantaiaamuun, mutta vähitellen entinen puoliso sai käännettyä tilanteen toiseksi. Isältä on mennyt kovapalkkainen työ, asunto ja terveyskin.

Lasten huoltajuudesta on istuttu lukuisia valmistelevia istuntoja. Kahdesti asia on ollut käräjillä ja kerran hovioikeudessa, jonne se päätyy vielä melkoisella varmuudella toistamiseen.

Isällä olisi vielä runsaat 15 vuotta työhistoriaa edessä. Kahden akateemisen tutkinnon mies on kuitenkin väliaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ja arvelee, että pian edessä on pysyvä eläke.

Vanhemman kouluikäisistä lapsistaan hän tapasi viimeksi kesällä 2015 koulun läheisyydessä. Lapsi käänsi päänsä pois ja pyöräili matkoihinsa.

Nuorempi lapsista pitää yhteyttä isäänsä. Isä uskoo, että lapsi on riittävän voimakas ja haluaa jatkaa tapaamisia.

Isä ei palauttanutkaan lasta tämän äidille
Globaalit bisnekset ja hyvä koulutus veivät suomalaisen pariskunnan työskentelemään kaukomaille. Kaukomailla syntyi myös pariskunnan ensimmäinen lapsi.

Pariskunta kuitenkin kasvoi erilleen, kun vaimo löysi uuden elämänkumppanin. Taival suomalaisen miehen kanssa päättyi eroon ja mies palasi kotimaahansa.

Lapsi jäi kaukomaille, tapaamiset sovittiin ja kaikki toimi hyvin. Isä kävi joskus tapaamassa lastaan kaukomailla, ja lapsi tuli myös Suomeen isänsä luokse.

Sitten kaikki muuttui.

Isä petti lapsen äidin kanssa tekemänsä sovinnon. Hän ei palauttanutkaan lasta äidilleen vaan kaappasi hänet luokseen vastoin sopimusta.

Isä uskoi olevansa vahvoilla, sillä lapsen kotimaa ei ollut Haagin lapsikaappauksia koskevan sopimuksen piirissä.

Äiti palkkasi kokeneen asianajajan Suomesta hoitamaan juttua. Käräjäoikeus päätti, että isän on palautettava lapsi äidille, koska erossa lapsi oli määrätty äidille.

Isä taisteli lapsestaan eikä palauttanut lasta. Kiista eteni hovioikeuteen. Hovioikeus oli käräjäoikeuden kanssa samaa mieltä ja isän oli luovuttava lapsesta.

Oikeustaistelu kesti kaksi vuotta. Lapsi ehti jo aloittaa koulunkäynninkin Suomessa. Isän oli lopulta palautettava lapsi äidilleen.

Äidin puolesta asiaa hoitanut asianajaja kehuu suomalaista oikeuslaitosta, jonka ratkaisun mukaan lapsi kuului äidille, kuten oli erotilanteessa sovittu.

Isä ei ratkaisua ymmärtänyt.

Äiti vieraannutti lapset isästään
Yli 30-vuotisen työuran vaativissa terveydenhuollon ja lääketeollisuuden tehtävissä tehnyt isä ajautui avioeroon, joka vei häneltä vuosikausiksi kahden pienen lapsensa tapaamisen. Äidilläkin on korkein akateeminen koulutus.

Äiti muutti turvakodin kautta parinsadan kilometrin päähän. Hän sai uuden kotikuntansa virkamiesten avulla yksinhuoltajuuden lapsiin.

Äiti ei halunnut, että isä tapaa lapsiaan, vaikka isällä oli siihen oikeus. Isä näki ensimmäistä kertaa toisen lapsensa tämän ollessa jo lähes 2,5-vuotias.

Lapset eivät edes tienneet, ketä he menivät tapaamaan, kun ensimmäinen kohtaaminen järjestyi. Äiti ei ollut kertonut isästä mitään.

Ensimmäisten tapaamisten yhteenlaskettu aika oli vajaat 10 tuntia, sitten tapaamiset katkesivat. Äiti kertoi niiden aiheuttaneen lapsille psyykkisiä oireita.

Äiti katkaisi tapaamiset 10 kuukaudeksi vedoten oireisiin, joita lapsilla ei edes todettu.

Kun isä aloitti uuden yhteydenpidon, lasten kohtaamisesta tuli traagisia näytelmiä. Äiti ei yhtään kannustanut lapsia isänsä mukaan vaan lapset tarrautuivat äidin reiteen kiinni itkien. Isän luo lähteminen päättyi parkuun.

Viime joulukuussa isä teki taas satojen kilometrin edestakaisen matkan saadakseen lapset kotiinsa. Tapaaminen ei toteutunut, eivätkä he ole sen jälkeen toisiaan nähneet.

Nyt isä hakee tapaamisten täytäntöönpanoa käräjäoikeudelta. Päätöksen saaminen voi kestää syksyyn saakka. Sen jälkeen isä yrittää saada lasten huollon ja asumisen siirron itselleen.

Lapset ovat edelleen alle kouluikäisiä. Vanhempaa lastaan isä on tavannut 87 tuntia ja nuorempaa hänen nelivuotisen elämänsä aikana runsaat 60 tuntia.

Isä on tällä hetkellä puolen vuoden sairauslomalla henkisen pahoinpitelyn vuoksi. Työkyvyttömyys on melko todennäköisesti edessä jo pian. Normaalitilanteessa isällä olisi vielä kymmenen vuotta työhistoriaa edessään.

.
Vesa Näveri

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005129983.html

 

[.....]

Näihin on niin vaikea ottaa kantaa, tietämättä koko totuutta. Jos nainen esim pakenee turvakotiin väkivaltaista miestä, kuten tuossa viimeisessä tapauksessa, niin en yhtään ihmettele, että ei uskalla lapsiaan tälle miehelle antaa.

Ja toisaalta löytyy kyllä niitäkin tapauksia, joissa lasten kautta yritetään kostaa miehen pettäminen tmv..

 

[Zariza]

Minulle mieheni kosti sen, että päätin / uskalsin lopulta jättää hänet ja erottiin. Oikeutta käydään vieläkin. Suomalainen mies ja suomalainen nainen. Mies vei melkein alkumetreilla lasta yllättäen omaan suuntaan; Omi itselleen, vaikka aiempina vuosina, kun oli aidosti mahdollisuus, hän ei kääntäny eväänsäkään lapsen puolesta. Kävi kotona hyvin harvoin. Nyt monen vuoden jälkeen eron vireillepanosta, hän syyttää vuosien jäleen, että muka minä hylkäsin lapsen. Totuutta käännetään vuosi toisen jälkeen moneen eri suuntaan, mutta aina valehdellaan "laillisesti".
Hänellä oli jo alustapitäen sänkykmppaninaan entinen asianajajaj,a joka auttoi häntä pitämään lapsen ohjaimissa eron ensimmäisen vuoden. Kun keinot alkoivat ajan myötä loppua, jouduin itselleni yllättäen sairaalaan pitkäksi aikaa. Sitten kun selvisin ulkoilmaan ja opettelin kävelemään, palattiin lähtöruutuun: tosin minun nappula oli sairaalavuoden jälkeen monen miinuksen verran taempana lähtöruutua . Lasta en saanut tavata: olinhan "liian sairas". Miehen sänkykymppaninina jatkoi edelleen sama, entinen asiananaja ja asiaa ajoi virallisesti oikeudessa kokenut ja lähinnä rikollisten asianajajana nyttemmin kunnostautunut, mutta aiemmin enemmän perhe-ja perintöoikeusasianajaja,

 

[vierailija]

Entäs kun se mies hakkaa minut sairaalakuntoon raskausaikana? Entäs kun eron jälkeen minut pakotetaan antamaan lapsi tapaamisiin, " lapsen etuhan on tavata isäänsä" ja yllättäen isä hakkaa myös lapsen.
Joudun viemään lapsen lääkäriin ja tekemään rikosilmoituksen.
Olisiko lapsi voitu säästää tältä kokemukselta, uskomalla että isä on väkivaltainen ja tulee maasta jossa naisia ja lapsia saa piestä ihan surutta ?

 

[Zariza]

Ihmetteln noita ns. kokeneita asianajajia. Monien vuosikymmenten kokemuksella samasta asiasta he eivät pysty oikeasti auttamaan missään, vaan päinvastoin he saavat ns. tietämyksellään, omilla fobioillaan, omilla intersseillään, ahneudellaan asiat vielä sotkuisemmiksi. Jonain päivänä ja toivottavasti pian, minä julkaisen oman avioeroni paperit ja vastapuolen asianajajn lausunnot näiden vuosien aikana. Ensimmäisenä vuonna kirjoitetaaan lausunto, ja sen jälkeen lausuntoja useampi joka vuosi: haamukertomuksia, juttuja ilman mitään todisteita.. Kun nyt luen hänen uusimpaa tuotantoa muutaman vuoden jälkeen, niin samasta asiasta toisessa oikeusasteessa kerrottu juttu on aivan erilainen stoori, kuin oli alkujaan se ensimmäinen. Molemmat kuitenkin yhtä mielivaltaisia ja valheellisia.

 

[Ärsyttävä tyyppi]

Kaikkein kinkkisin tilanne on naisilla, jotka ovat monikulttuurisessa parisuhteessa, asuvat (hetkellisesti/pysyvästi) miehen kotimaassa ja lapsilla on kaksoiskansalaisuus. Sitten kun jossain vaiheessa elämää tajuaa, että mies onkin totaalinen sovinistimulkku, jonka vapaa-aika kuluu vieraissa juoksemisessa ja vaimon hakkaamisessa, niin mitäs teet? Karkuunko ajattelit... ja jos, niin ilman lapsia: tervemenoa. Mutta jostain Ghanasta tai Jordaniasta on turha yrittääkään viedä lapsia mukanaan. Mies on aina oikeassa - myös oikeuden mielestä.

Olet sitten vankina siellä kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä, tai elät ilman heitä. Vittumainen tilanne ja suomen viranomaiset eivät edes voi auttaa.

 

[vierailija]

Tottahan tuo on. Kun ihastuksen vallassa aletaan hankkia lapsia, niin riski onnettomaan tilanteeseen kasvaa. Suhde voi hyvin niin pitkään kuin nainen ihailee miestään ja pitää hänet jalustalla. Kun alun ihastus tasoittuu, niin mies ei kestä sitä, että nainen ei ole enää alamainen ja hänellä on omia mielipiteitä. Toki poikkeuksia on, mutta eipä siinä tilanteessa itseä auta tieto, että jollakulla toisella suhde on onnistunut.

Näistä,jutuista tulee mielleni aina tämä
http://www.iltalehti.fi/ilona/200807237889167_in.shtml
Jossa egyptiläinen mies kaappaa 5- kuukautisen vauvan suomalaiselta äidiltään. Syynä oli muunmuassa se, että vaimo halusi miehen menevän töihin. Syynä oli myös lapsen syntymä, koska se toi kulttuurierot esille.

Tämä on vanha juttu, mutta sama jatkuu. Juuri oli lehdissä juttua suomalaisnaisesta, jolla on yksivuotias lapsi ja toinen tulosaa yhdeksän vuotta Suomessa asuneen oleskeluluvattoman irakilaisen kanssa. Mies ei saanut oleskelulupaa rikosrekisterinsä vuoksi, jossa on useita pahoinpitelyitä, lähestymiskiellon rikkomia yms. Toivottavsti nykyinen suhde voi paremmin jatkossa eikä tule samaa kuin edellisessä suhteessa oli.

 

[vierailija]

Tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Esim. ranskalainen nainen ei ikinä seurustelisi kehitysmaalaisen miehen kanssa.

 

[Zariza]

Tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Esim. ranskalainen nainen ei ikinä seurustelisi kehitysmaalaisen miehen kanssa.

Ranskaa on aika turha käyttää esimerkkinä, koska Ranska antoi entisten Afrikan siirtomaidensa asukkaiden muuttaa ihan rauhassa asumaan emämahan Ranskaan: joten siellä jos missä ranskalaisia ovat jo myös kaiken maan Ali Babat - Jacques Ali Baba.

 

[vierailija]

Kaikkein kinkkisin tilanne on naisilla, jotka ovat monikulttuurisessa parisuhteessa, asuvat (hetkellisesti/pysyvästi) miehen kotimaassa ja lapsilla on kaksoiskansalaisuus. Sitten kun jossain vaiheessa elämää tajuaa, että mies onkin totaalinen sovinistimulkku, jonka vapaa-aika kuluu vieraissa juoksemisessa ja vaimon hakkaamisessa, niin mitäs teet? Karkuunko ajattelit... ja jos, niin ilman lapsia: tervemenoa. Mutta jostain Ghanasta tai Jordaniasta on turha yrittääkään viedä lapsia mukanaan. Mies on aina oikeassa - myös oikeuden mielestä.

Olet sitten vankina siellä kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä, tai elät ilman heitä. Vittumainen tilanne ja suomen viranomaiset eivät edes voi auttaa.

Tämähän on lakimiehille kultakaivos

Oletko katsonut tämän dokumentin?
Kotomaasta löytyy paljon samanmielisiä käytäntöjä

 

[Softy]

Ei kaikki ulkomaalaiset miehet vie lapsia erotessa yms.

 

[Zariza]

Ei kaikki ulkomaalaiset miehet vie lapsia erotessa yms.

Itselläni oli ihan perussuomalainen - pohjanmaan melkein lapista. Poromiehelle kaikki elävä oman korvamerkin alla kuuluu tokkaan tai syötäväksi.