H
hipsu
Vieras
hei!
tää aihekin on varmaan sataan kertaan jo kirjoitettu tänne, mutta kirjoitanpa nyt jos saisi vinkkejä tai apua..Meillä siis on 5 viikkoinen neiti, joka on nyt kaksi viikkoa ollut tosi vatsavaivainen. Tuntuu, että päivä päivältä vaan pahenee tilanne. Vielä muutama viikko sitten teki kakkoja joka syönnillä mennen tullen, mutta nyt kakan tekeminen on ihan tuskaa ja sitä punnataan itkun kanssa puoli päivää. Pahimpia on ollu alkuillat noin kuudesta puoleenyöhön itketään ja sätkitään ja kiemurretaan ja halutaan koko ajan rintaa. Sitte neiti ottaa muutaman imun ja itkee ja irrottaa. Koko ajan vauva on tosi hermoistunut ja kärttyinen siis sätkii ja potkii ja rimpuloi. Tutti kelpaa vain hetkekesi.
Yöt on tähän mennessä nukuttu kahdella heräämisellä, paitsi viime yönä valvottii yhdestä eteenpäin ja kitistiin ja ähistettiin kakkaa ja tietty taas koko ajan halusi rintaa.
Aloin miettiin, että neiti on melkeen koko valveillaoloaikansa kärttyinen ja vaikeasti tyynnyteltävä ja siis koko ajan vaan haluaisi olla tississä kiinni. Oon aivan epätoivoinen ja väsyny. Joka aamu herää kamalassa pääkivussa kun ei oo kunnolla nukkunut. Meillä on vielä 2-vee vilpertti, joka antaa oman mausteensa soppaan..oon jo miettiny päiväkotipaikan hakemista osa-aikaisesti isommalle oman jaksamisen kannalta.
Neuvolasta käskivät antaa mallasuutetta, mutta tuntuu että se aiheuttaa vain enemmän kipuilua pienelle tosin kakat ehkä tulee helpommin. Disflatyliäkin on annettu, ei oikeen osaa sanoo auttaako vai ei.. Eilen oltiin ekan kerran vyöhyketerapiassa ja vielä ensi viikolla muutama kerta. Ei ainakaan vielä mitään muutosta parempaan.
Kertokaa pliis, jos teillä saman kokeneilla on vinkkejä miten vois pienen oloo helpottaa ja omaakin oloo. Tuntuu, että jos ei kohta ala helpottumaan niin oon jossain lataamossa. Mies on kyllä sen verran jeesinä, että aamulla ottaa esikon kun poju herää jo kuudelta. Mutta muuten tuntuu, että oon aika yksin tässä. Oon kyllä sanonu miehelle, että olis pakko saada unia itellekin jossain välissä, mutta jotenkin tuntuu että on hirmu vastentahtoinen esim illalla ottamaan vauvaa hoitaakseen, että saisin nukkua. Hän tietenkin käy töissä, mutta ei kuitenkaan tarvii valvoa yöllä ja on se kuitenkin eri havahtua vauvan kitinään kuin joka ikinen yö imettää ja valvoa ähinän ym kanssa päivät ja koittaa siinä sivussa esikoista hoitaa. Tuintuu inhottavalle alkaa miehen kanssa tästä tappelemaan, vaikuttaa ettei hän oikeen ymmärrä kuinka väsyny oon ja miten oikeesti on rankkaa koittaa hoitaa esikoista ja koko ajan kärttyistä vauvaa.
tää aihekin on varmaan sataan kertaan jo kirjoitettu tänne, mutta kirjoitanpa nyt jos saisi vinkkejä tai apua..Meillä siis on 5 viikkoinen neiti, joka on nyt kaksi viikkoa ollut tosi vatsavaivainen. Tuntuu, että päivä päivältä vaan pahenee tilanne. Vielä muutama viikko sitten teki kakkoja joka syönnillä mennen tullen, mutta nyt kakan tekeminen on ihan tuskaa ja sitä punnataan itkun kanssa puoli päivää. Pahimpia on ollu alkuillat noin kuudesta puoleenyöhön itketään ja sätkitään ja kiemurretaan ja halutaan koko ajan rintaa. Sitte neiti ottaa muutaman imun ja itkee ja irrottaa. Koko ajan vauva on tosi hermoistunut ja kärttyinen siis sätkii ja potkii ja rimpuloi. Tutti kelpaa vain hetkekesi.
Yöt on tähän mennessä nukuttu kahdella heräämisellä, paitsi viime yönä valvottii yhdestä eteenpäin ja kitistiin ja ähistettiin kakkaa ja tietty taas koko ajan halusi rintaa.
Aloin miettiin, että neiti on melkeen koko valveillaoloaikansa kärttyinen ja vaikeasti tyynnyteltävä ja siis koko ajan vaan haluaisi olla tississä kiinni. Oon aivan epätoivoinen ja väsyny. Joka aamu herää kamalassa pääkivussa kun ei oo kunnolla nukkunut. Meillä on vielä 2-vee vilpertti, joka antaa oman mausteensa soppaan..oon jo miettiny päiväkotipaikan hakemista osa-aikaisesti isommalle oman jaksamisen kannalta.
Neuvolasta käskivät antaa mallasuutetta, mutta tuntuu että se aiheuttaa vain enemmän kipuilua pienelle tosin kakat ehkä tulee helpommin. Disflatyliäkin on annettu, ei oikeen osaa sanoo auttaako vai ei.. Eilen oltiin ekan kerran vyöhyketerapiassa ja vielä ensi viikolla muutama kerta. Ei ainakaan vielä mitään muutosta parempaan.
Kertokaa pliis, jos teillä saman kokeneilla on vinkkejä miten vois pienen oloo helpottaa ja omaakin oloo. Tuntuu, että jos ei kohta ala helpottumaan niin oon jossain lataamossa. Mies on kyllä sen verran jeesinä, että aamulla ottaa esikon kun poju herää jo kuudelta. Mutta muuten tuntuu, että oon aika yksin tässä. Oon kyllä sanonu miehelle, että olis pakko saada unia itellekin jossain välissä, mutta jotenkin tuntuu että on hirmu vastentahtoinen esim illalla ottamaan vauvaa hoitaakseen, että saisin nukkua. Hän tietenkin käy töissä, mutta ei kuitenkaan tarvii valvoa yöllä ja on se kuitenkin eri havahtua vauvan kitinään kuin joka ikinen yö imettää ja valvoa ähinän ym kanssa päivät ja koittaa siinä sivussa esikoista hoitaa. Tuintuu inhottavalle alkaa miehen kanssa tästä tappelemaan, vaikuttaa ettei hän oikeen ymmärrä kuinka väsyny oon ja miten oikeesti on rankkaa koittaa hoitaa esikoista ja koko ajan kärttyistä vauvaa.
