Kolmas alle kouluikäinen? Puolesta vai vastaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joko kolmas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

joko kolmas

Vieras
Te joilla 3 alle kouluikäistä lasta, kertokaa vähän miten kolmas lapsi vaikutti elämäänne. Miten vauva-aika? Menikö auto vaihtoon? Arkipäivät yksin kolmen kanssa? Saa toki muutkin vastata mutta lähinnä ne joilla 2 ensimmäistä lasta alle 6 vuotiaita.

Itselläni lapset 3,5v ja 2v3kk ja mieli tekisi kolmatta. Mietin vaan sitä pärjäämistä kolmen pienen kanssa.
 
No minä uskon,että mulla menee samanlaisesti kuin näiden kahden pienen kanssa tää kolmas.
Eli mulla on alle koululaisia tällä hetkellä 3v8kk ja 2v 3kk sekä kolmannen la heinäskuussa.
Auto menee vaihtoon,että koko perhe mahdutaan.
 
meillä on 4 alle kouluikästä =)
auto meni vaihtoon vasta neljännen kohalla, 3 kaa pärjättiin vielä edellisellä.
Arkipäivät..siinähän ne meni omalla painollaan ja menee vieläkin. Hyvin sujuu kun on jonkinmoinen rytmi.
Mä sanosin että elän elämäni lepposinta ja ihaninta aikaa.
 
Meillä on 5v, 4v ja 1v.
Hulinata on, mut mukavaa :)
Kolmas kun syntyi, niin piti nuita päivärutiineita hieman muutella, jotta ehtii olla isompienkin kans ja vauva tulee hoidettua sekä nämä iänikuiset kotityöt.
Meillä oli farmariauto jo ennestään, joten kolmas turvaistuin mahtui oikein hyvin kyytiin. Ja asumme yhä edelleen kolmiossa, vaikka ahdasta tieten on. :)
Mut minulle kaikki sanoi, että samalla ne menee kolme lasta kuin kaksikin. Ja tottahan se! :)
 
Lapset on 5v., 2v. ja 11kk.

Auto meni vaihtoon ja paritalonpuolikas vaihtui omaan torppaan. Tosin kämppä olisi muutenkin vaihtunut isompaan jossain vaiheessa.

Vauva-aika ja arki kolmen pienen kanssa on mennyt ja menee pääosin ihan leppoisasti. Ei ainakaan sen hankalammin, kuin kahdenkaan kanssa.
Itse pähkään, kehtaisiko sitä yrittää neljättä ennen kuin esikoinen on kouluun asti saatu, mutta enpä tiedä. Ei ainakaan ihan nyt just heti...
 
Meillä nyt lapset juuri täyttäneet 6v, 4v ja 3,5kk.

Auto pysyi lopulta samana, tosin haaveilemme vähän väljemmästä. 4v turvavyöistuimessa, 6v korokkeella ja vauvalla kaukalo.

Ehkä alkuun meni se pari viikkoa että rytmi uuteen perhekokoonpanoon löytyi, ja arki helpottui sen jälkeen huomattavasti. Erittäin suuri merkitys jaksamiselle on ollut mielestäni se että koitan ottaa mahdollisimman lungisti :) .

Meillä siis tuo vauva (vaikka kaikin tavoin ns. helppo onkin) ei nuku päivällä kovinkaan säännöllisesti. Välillä torkahtaa hetkeksi, välillä pidemmäksi aikaa - useimmiten kun ollaan ulkona niin nukkuu lähes koko ajan. En ole kellontarkkoja päivärytmejä meille nyt ottanut, mennään ikäänkuin päivä kerrallaan. Toki syömiset jne rytmittää päivää pakostikin, mutta niissäkään ei kelloa tuijoteta ja onneksi nuo isommat ovat sopeutuvaisia.

Ehdin olemaan ennen kolmatta lasta töissä sen pari vuotta, ehkä siksikin tätä kotieloa taas jaksaa kummasti paremmin. Meillä ei ole päivisin autoa eli aika lähellä kotoa pysytään, mutta tuntuu että aika menee aina niin nopeasti ettei tylsistymään ehdi.

Olen itse aivan älyttömän tyytyväinen elämääni nyt, vaikka totta kai on rankempiakin päiviä välillä mutta silloin sovitaan lasten kanssa yhdessä että pidetään löhöpäivä :saint: .

Isommista on jo kummasti seuraa vauvalle kun teen kotihommia, ja toki seuraa myös toiselleen - vaikka usein nykyään tappelevatkin.
 
Eli ei se elo kamalasti muutu? Itsestäni tuntuu, että vasta nyt olen päässyt vauhtiin tässä (koti)äidin elämässä, rutiinit on hanskassa ja muutenkin mukavaa. Oli alussa niin paljon opeteltavaa jo ihan omasta itsestänikin. Kolmas tuntuisi hyvältä nyt tähän putkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eli ei se elo kamalasti muutu? Itsestäni tuntuu, että vasta nyt olen päässyt vauhtiin tässä (koti)äidin elämässä, rutiinit on hanskassa ja muutenkin mukavaa. Oli alussa niin paljon opeteltavaa jo ihan omasta itsestänikin. Kolmas tuntuisi hyvältä nyt tähän putkeen.

Jos susta tuntuu noin hyvältä nyt kotiolo, niin varmasti kaikki sujuisi hyvin kolmannenkin kanssa :) . Mutta täytyy muistaa etteivät ne ekat pari viikkoa kerro vielä mitään siitä miten kaikki tulee ajan kanssa sujumaan.

Itse olin aikanaan lopulta niin leipääntynyt kotona olemiseen ettei yhtään haitannut päästä töihin välillä, ekat kaksi oli silloin 3,5v ja 1,5v. Nyt taas tosiaan tuntui tosi kivalta jäädä kotiin :heart:
 

Yhteistyössä