Kolmas lapsi ilmoitti yllättäen tulostaan (miten elämä muuttuu 3 lapsen kanssa?)

[Ahdistus]

Niin tämä raskaus tuli vähän kuin salama kirkkaalta taivaalta...Ollaan kyllä puhuttu et joskus ehkä sit kolmas lapsi tulisi...
Nyt mulla on oikeesti niin ahdistava ja paniikkifiilis, et en voi ollenkaan iloita tästä raskaudesta. Kysymyksiä ja mietteitä liikkuu päässä koko ajan.
Miten kolmas muuttaa perheen elämää, miten teillä on mennyt?
Kaksi ekaa ovat 5,5v. ja 2,5v. Juuri kun alkoi helpottaa tämä elämä näiden kahden kanssa, niin taas pitää aloittaa kaikki alusta.
Onko se ihan yhtä kaaosta sitten sen kolmannen myötä? Löytyykö sitten aikaa enää yhtään millekään muulle kuin lapsille? Kaikki reissut ym. menemiset kolmen kanssa...huhhuh en voi edes ajatella mitä se voi olla.
Kertokaa miten se elämä muuttuu?

 

[...]

En oikeastaan osaa vastata,kun meillä ei ole ikinä kahta lasta ollut. Ekan jälkeen tuli kaksoset. Mutta kyllä kolmen alle 4-vuotiaankin kanssa selviää... Selviätte kyllä Tsemppiä!

 

[Äiti-Kengu]

No ei meillä ainakaan isommin muuttunut.Tietysti mulla oli kaksi ekaa jo koulussa.
Nyt sitten on kolme pientä heinäkuussa,Kolmonen on melkein 4v ja nelonen 2v4kk.enkä siltikään mieti elämän muuttumista.Asiat otetaan vastaan miten ne eteen tulee.

 

[...]

Niin ja vielä lisäisin, että tiedän tuon tunteen ja paniikin, ettei asiat aina mene niin kuin on suunniteltu! Mutta kaikkeen tottuu kun vaan äiti-kengun sanoja lainaten ne otetaan vastaan miten eteen tulee!

 

[koko]

Ei se juurikaan enää muutu,isommat ovat jo noin isoja,eivät varmaankaan tarvi enää vaippaakaan?Hoidat lapsiasi niinkuin ennenkin ja kolmas menee siinä sivussa,pari ekaa kuukauttaa voi ottaa voimille mutta sitte helpottaa ja elämä on aika samaa kuin aikaisemmin.kohta kyselet meiltä jo täällä että miten elämä muuttuu neljännestä

 

[sintsu78]

Ei kai tuo hirveesti muutu.
Enemmän vain ruoka ja vaate ostoksia.Enemmän pukemista ja huolehtimista.Enemmän metelii ja riitelemistä.Ja mikä tärkeintä enemmän märkiä suukkoja, hellyttäviä halauksia ja mielettömsti suloista naurua ja riemun kiljahduksia :heart:

 

[vieras]

Itse sain kolme poikaa neljän vuoden sisällä. Ja hyvin on pärjätty. Ollaan reissattu ihan niin kuin kahdenkin lapsen kanssa. Omaa aikaa ei paljoa jää, kun mies paljon töissä (päivät vieraalla ja illat ja viikonloput tässä maatilalla), mutta en ole sitä omaa aikaa niin kaivannutkaan. Ja elämä ei ole kaaosta!

Onnea tuhannesti! Hyvin se menee.

 

[thewaxa]

Meillä ikäerot 1v1kk ja 1v3kk. Voin sanoa että rankkaa oli,mutta kyllä siitä on selvitty.
Nyt nuorin 2v ja kaikki leikkii sovussa, ottaa toisistaan paljon mallia ja minä pääsin kerralla yösyötöistä ja vaipoista eroon :heart:
Kun kaikki leikkii yhdessä jää aikaa siivota ja tehdä ruokaa hyvin.
(juujuu tiedän että oon siivousfriikki ja imuroin joka toinen päivä samoin kun pölyt pyyhin, jokapäivä kaikki tavarat paikoilleen ja vaatekaapit järjestykseen)
Miehen kans sovittu että molemmilla tarttee olla omaakin aikaa 2h viikossa.
Minä kulutan sen uimiseen ja mies lentopalloon.

 

[ap]

Kiitos kannustavista sanoista! Heti tuntuu helpommalta ajatella tulevaisuutta. Ehkä mä vielä osaan iloita tästä uudesta tulokkaasta, kunhan aikaa vähän kuluu ja maha alkaa kasvaa.

 

[sipuli]

Meillä se muuttui aika kovasti.
Oltiin niin totuttu käymään isompien kanssa joka paikassa, varsinkin kalareissut ym mihin nyt pitää ottaa tää reilu vuosikas mukaan, eivät ole enää niinkään leppoisia ja mukavia kun ennen.
Metsissä vaeltelukin on todella vaikeaa, ja ylipäänsä kaikki mihin oltiin totuttu.
Nyt vaan odotellaan että kolmonen kasvaisi sen verran että helpottaisi
Muuten ei ole muuttunut juurikaan, pyykkiä ja tiskiä tulee enemmän, plus tietenkin sotkua.
mutta isommat leikkivät pienen kanssa ja korjalevat leluja lattioilta siinä missä minäkin.
Rankempaa ei ehkä juurikaan ole ollut, omat hyvät ja huonot puolensa, mutta huomattavasti enemmän niitä hyviä kuitenkin
Meillä lapset siis kohta 8v, 6v ja 1v2kk

 

[Miseliini]

Sulla on pienemmät lapset kuin mulla oli vastaavassa tilanteessa, mutta itselleni kolmas lapsi ei ollutkaan niin suuri muutos kuin luulin. Vaikeinta oli sopeutua ajatukseen, että joutuu taas aloittamaan yhden kasvatusurakan alusta: yövalvomiset, hampaantuloitkut, pottaharjoittelut yms., joista luuli jo päässeensä eroon. Jos minä (ei erityisen supermamma) olen tuosta kolmosesta selvinnyt, niin kyllä sinäkin!