?
:(
Vieras
Olen huolissani kun 3-vuotiaan lapseni käytös päivähoidossa muuttuu ihan erilaiseksi mitä lapsi on kotona ollessaan.
Hoitotäti valittaa joka kerta kun käydään lapsi hakemassa kuinka hän on saanut kiukkukohtauksia ja itkee pienimmästäkin kolhusta ja heittäytyy maahan ja itkee komentamisesta (olen huomannut että tämä hoitaja kylläkin huutaa kurkku suorana jämäkän komentamisen sijaan ) Aina kauheaa narinaa siitä kuinka hankala meidän lapsi on.Hoitajan puheiden mukaan kiukku ym. tulee aina kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilman mitään syytä.
Tottakai 3-vuotias osaa olla hankala ja kyllä hän kotonakin osoittaa mieltään ja kiukuttelee ja lapsi on myös herkkä. En vain ymmärrä, miten lapsi voi olla hoidossa noin impulsiivinen, kun kotona ei ole koskaan ollut tuollaisia ongelmia.
Surettaa pienen puolesta. Ja kun en tiedä johtuuko muuttunut käytös hoitajasta vai siitä ettei lapsi halua olla hoidossa ja yritän miettiä mikä olisi oikea ratkaisu. Voiko tälläistä kuulua ikään?
Onko muilla ollut vastaavaa, että lapsen käytös muuttuu heti kun hoitoon menee ja kotiin päästyään on taas normaali?
Kun aamulla lapsen viemme, on lapsi niin pitkään iloinen kunnes olemme hoitopaikan ovella, hän muuttuu hiljaiseksi eikä halua mennä sisään.
Tulipa sekainen teksti, toivottavasti joku jaksaa lukea tämän.
Hoitotäti valittaa joka kerta kun käydään lapsi hakemassa kuinka hän on saanut kiukkukohtauksia ja itkee pienimmästäkin kolhusta ja heittäytyy maahan ja itkee komentamisesta (olen huomannut että tämä hoitaja kylläkin huutaa kurkku suorana jämäkän komentamisen sijaan ) Aina kauheaa narinaa siitä kuinka hankala meidän lapsi on.Hoitajan puheiden mukaan kiukku ym. tulee aina kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilman mitään syytä.
Tottakai 3-vuotias osaa olla hankala ja kyllä hän kotonakin osoittaa mieltään ja kiukuttelee ja lapsi on myös herkkä. En vain ymmärrä, miten lapsi voi olla hoidossa noin impulsiivinen, kun kotona ei ole koskaan ollut tuollaisia ongelmia.
Surettaa pienen puolesta. Ja kun en tiedä johtuuko muuttunut käytös hoitajasta vai siitä ettei lapsi halua olla hoidossa ja yritän miettiä mikä olisi oikea ratkaisu. Voiko tälläistä kuulua ikään?
Onko muilla ollut vastaavaa, että lapsen käytös muuttuu heti kun hoitoon menee ja kotiin päästyään on taas normaali?
Kun aamulla lapsen viemme, on lapsi niin pitkään iloinen kunnes olemme hoitopaikan ovella, hän muuttuu hiljaiseksi eikä halua mennä sisään.
Tulipa sekainen teksti, toivottavasti joku jaksaa lukea tämän.