Kolmas lapsi vai ei? (ikäerosta jne)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Järjellä vai tunteella?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Järjellä vai tunteella?

Vieras
Esikoisemme on 9v ja kuopus 5v. Ja nyt on viime aikoina ollut valtava vauvakuume sekä minulla, että miehelläni. Mutta..
Ikäeroa tulisi esikoisen kanssa kymmenen vuotta, kuopuskin ehtisi aloittaa eskarin ennen vauvan syntymää.

Onko tuollainen ikäero ihan liikaa?
Mistä hitosta sitä nyt tietäisi, onko "järkevää" miettiä vieä kolmatta lasta? Mä olen jo täyttänyt 31v ja mieheni on 37v.
Jotenkin tuntuu, että ollaan jo pikkuhiljaa liian vanhoja vauva-aikaa varten.
Jos meille se kolmas vielä tulee, niin täytyisi pikkuhiljaa miettiä kierukasta luopumista jne, mutta kun ei nyt vaan tiedä onko koko ajatuskin ihan hölmö.

Molemmilla on hyvä työpaikka, talo on rakennettu ja kaikki on mallillaan.. enkä tiedä ollenkaan pitäisikö olla olevinaan järkevä ja jättää lapsenteon muille, vaiko antaa vielä sen kolmannen tulla jos on tullakseen.

Miten te olette päättäneet tällaisessa tilanteessa, kun isommat lapset ovat jo reilusti yli taaperoiän?
 
Esikoinen 7v ja kakkonen 4v.... Kyllähän uutisessa alkuun oli sulattelemista. Mutta onneksi edelliset ovat jo noinkin isot.... Ja jonkin verran jo itsenäiset. Niin että, jos oikein tekemällä haluatte tehdä niin siitä vaan... Kyllä kannattaa...
 
Meille syntyi neljäs kun vanhin oli 9v ja nuorinkin meni jo eskariin.. Mitään haittaa en ole ikäerosta, ainakaan vielä, huomannut. On vaan ihana katsella kun isommat leikittävät ja hoitavat pienimmäistä ja ei ole sellaista mustasukkaisuutta ym. kun isommilla on selkeästi omat juttunsa ja he kaipaavat meitä aikuisia nyt jo erilailla eivätkä kaipaa syliä yms. samoin kuin pienempänä.
 
Höpö höpö noista ikäeroista. MInun mielestäni ikäero voi olla liian vähän, eli jos 2 vuoden sisään punkee tenavia. Mutta liian pitkää ikäeroa ei ole olemassakaan.
 
No minä sain itse pikkuveljen kun olin 15-vuotias (siis ei mitään uusperhekuvioita), ja voin kertoa että ei vanhempani ainakaan katuneet ole! :D Enpä voisi kuvitella vanhempiani - ja koko perhettä - onnellisempana kuin tämän lapsen syntymän jälkeen. Mä en ymmärtänyt ihan sitä että miksi sitä kolmatta ei voisi yrittää jos molemmat sitä kaipaa, ja sähän olet vielä niin nuorikin, nuorempi kuin keskivertosynnyttäjä Suomessa!
 
Mun pikkuveli syntyi kun olin 13v. ja välissä oleva sisarus 7v, meillä myös kaikilla yhteiset vanhemmat. Musta oli kivaa kun äiti oli taas töistä kotona vauvan kanssa ja lisäksi rakastuin vauvaan kuin tämä olisi ollut mun oma lapsi. Hoidin vauvaa paljon kun tämä oli ihan pieni ja vähän myöhäsemmällä iällä seisoin leikkipuistossa hänen seuranaan, käytin uimakoulussa jne. Vieläkin veli on mulle erityisen läheinen ja rakas. Sisaruksena en ainakaan kokenut, että ikäero olisi ollut liian iso.
 
Tää on niin lohdullista, että joku joka on aivan eri tilanteessa kuin itse, miettii kuitenkin samaa että uskaltaako ja onko järkeä :D. Siis mä oon saman ikäinen kuin sinä ja haaveilen kolmannesta, mutta isommatkin on vasta 2- ja 4-vuotiaat. Eikä meillä ole taloa eikä mulla vakiammattia, itse asiassa sinä olet juuri siinä tilanteessa missä itsekin olisin toivonut olevani vauvakuumeen TAAS iskiessä, joten sinuna ryhtyisin hommiin! Lupaan, että et kadu sitä että sait vielä kolmannen lapsen, mutta kadutko sitten joskus keinustuolissa, että mitä jos olisimmekin vielä yhden lapsen saaneet..?
 
Kiitos vastauksista :)
En käsitä miksi minulla takaraivossa ajatus, että olen liian vanha.. Kai siksi, että esikoisen sain (ehkä liian) nuorena ja olen aina ajatellut, että kun olen 40v niin on vielä elämää edessä ja lapset isoja ;)

Pientä ikäeroa en lapsille ole koskaan halunnut, eikä oikeastaan käynyt mielessäkään aikaisemmin edes harkita sitä kolmatta.. ja nyt en saa ajatusta mielestäni.

Vaatiiko se itseltä sitten erityisen paljon asenoitumista kun taas pitäisi ns. sitoutua kotiin ihan eri tavalla kun nyt?
Kotiäitiys ei ole aiemmin ollut houkutteleva ajatus, vaikka esikoisen kanssa olin kotona 2,5v ja kuopuksen kanssa 3v.. Mutta ehkä siitä osaisi nauttia eri tavalla justi siksi, että tavallaan olisi vain se yksi pieni, ja se todella olisi se viimeinen?
 
Järjellä ja tunteella. Teillähän mitä parhain tilanne vauvan tulolle. Itse meinasin myös sinun iässäsi kolmatta, eli kolmen vuoden päästä. Ja jos sen jälk tulee vielä todella paha kuume niin neljännen voisin tehdä alle 40 vuotiaana. Se on mun takaraja.
Ja mun mielestä myöskään ei ole liian isoja ikäeroja, ainoastaan liian pieniä.
 

Yhteistyössä