"""""D-vitamiinitutkijoiden nykyisen konsensuksen mukaan 125-200 nmol/l pitäisi olla tavoitteena terveillä yksilöillä lapsista vanhuksiin. Sairailla mielellään yli 150 nmol/l.
Suomalaisilla on tätä nykyä vuoden keskiarvo noin 43 nmol/l. Naisilla alle 40 nmol/l, miehillä yli. Kesän lopulla eli korkeimmillaan keskiarvo on noin 65 nmol/l.
Virallinen tavoitehan on 70-80 nmol/l lapsilla ja aikuisilla, ikääntyneillä 100 nmol/l:
Näyttää siltä, että ikääntyneet tarvitsevat keskimäärin 100 nmol/l kalsidiolipitoisuuden luustoa purkavan PTH-hormonin erityksen hillitsemiseksi, kun vastaava pitoisuus nuorilla on noin 70 nmol/l. 1
Eli jo "virallisista" tavoitteista jäädään ihan pirusti. Nuo 20 mikrogramman päiväannosvaatimukset nostaisivat KESKIARVOA jonkin verran, mikä jättää edelleen merkittävän osan ihmisistä tavoitearvojen alapuolelle. Erityisesti ikääntyneistä moni tarvitsisi VÄHINTÄÄN 50 mikrogrammaa päivässä - siis nykyisen kattorajan verran.
Ihan älyvapaata meininkiä, kun muistetaan että suomalaisten KESKIARVON kieppeiltä kalsidiolitasojen nostaminen parantaa pelkästään insuliinisensitiivisyyttä 60%, siis enemmän kuin diabeteslääkkeet.
Jos joku on elänyt tynnyrissä viimeiset 20 vuotta, niin todettakoon että Suomi on maailman synkimpiä maita kakkostyypin diabeteksen suhteen.
Syöpien suhteen jo pelkät negatiiviset korrelaatiot pitäisi saada ihmiset paskanjäykiksi:
freetheanimal.com/2008/12/vitamin-d-deficiency-and-all-cancer.html
Carole Baggerlyn hieno video aiheesta syövät ja Dee:
www.youtube.com/watch?v=TQ-qekFoi-o
Syvällisempää ravitsemustiedettä D-vitamiinista ja sen fysiologisesta TARPEESTA viime vuoden workshopista Robert Heaneylta:
www.youtube.com/watch?v=emjCzaHtSrg&feature=channel
Heaney selostaa hyvin kuinka puutostila (deficiency) ei tarkoita että ihminen sairastuu. Kudokset ja immuniteetti kuitenkin kärsivät ja lisäävät olennaisesti alttiutta sairastua. D-vitamiinin suhteen asia on erityisen tärkeä, koska se säätelee käytännössä kaikki kehon järjestelmiä suoraan tai epäsuorasti hormoniluonteensa vuoksi. Se on olennaisimmillaan "DNA-kytkin", jonka pitoisuus veressä määrää mitkä [sairaus-]geenit menevät päälle ja mitkä [terveys-]geenit jäävät nukkumaan.
Heaney myös erottelee käsitteet "enabling function" ja "causative function". Edellinen saa kehon ITSE esimerkiksi ravinnon kalsiumin imeytymään suolistosta paremmin, eikä osallistu varsinaiseen biokemialliseen prosessiin kuten jälkimmäinen. D-vitamiini tekee "itse" hyvin vähän asioita - sen sijaan saa kehon toimimaan "oikein" geeniekspressiota muuttamalla. Katsokaa tuo luento, se kiteyttää NIIN paljon kaikesta mitä tässä ketjussa on D-vitamiinista kerrottu reilun vuoden aikana tässä ketjussa.
Tai siis normalisoimalla, saatana! Homo sapiens on tropiikkiapina ja terveysstandardit pitäisi asettaa VÄHINTÄÄN sen implikaatioiden mukaiseksi.
Tropiikin D-vitamiinitasoja (150-200 nmol/l) paleoliittisempaa implikaatiota terveydelle ei voi kuvitella. Poltat tupakkaa kuin savupiippu, mutta et sairastu syöpiin tai tulehdussairauksiin, diabetekseen tai pumppuongelmiin ja olet onnellinen kuin kehräävä kissa. Dee pelastaa.""""
http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/tapaus-d-vitamiini-t30602-1935.html