Korkeakoulutetut (ei AMK)

[Scarlett O Harava]

Mä en ole opiskellut yliopistossa ja tuskin tulen opiskelemaan ja silti olisin osannut otsikoida huomattavasti paremmin kuin ap.

No tulihan se sieltä. Hus pois tästä ketjusta, nimeä itsellesi joku parempi.

Et sitten huomannut etten ollut ensimmäinen joka moitti ap:n otsikkoa. Piti vain päästä taas nokkimaan mua. :hug: :heart:

 

[Non compos mentis]

Nythän on niin, että ammattikoulut ovat ehkä jo lukioita suositumpia, johtuneeko sitten osittain siitä, että amiskasta pääsee jatko-opiskelemaan AMK:uun?

Ja yliopistoon muka ei pääse ammattikoulusta?

 

[vierailija]

Nythän on niin, että ammattikoulut ovat ehkä jo lukioita suositumpia, johtuneeko sitten osittain siitä, että amiskasta pääsee jatko-opiskelemaan AMK:uun?

Ja yliopistoon muka ei pääse ammattikoulusta?

Mahdollisuus siihen on aika teoreettisen pieni.

 

[niin]

Nythän on niin, että ammattikoulut ovat ehkä jo lukioita suositumpia, johtuneeko sitten osittain siitä, että amiskasta pääsee jatko-opiskelemaan AMK:uun?

Ja yliopistoon muka ei pääse ammattikoulusta?

Mun tietääkseni mihinkään ei PÄÄSE opiskelemaan..

 

[opiskelijaperhe]

Miksi ammattikorkeakoulu ja yliopisto-opiskelut (ja muutkaan opinnot) eroaisivat radikaalisti toisistaan kun on kyse opintojen ja perheen yhteensovittamisesta?

Oikeasti, olisi tosi kiva kuulla!

No kyllä mun kokemuksen mukaan eroaa aika paljon. Mä opiskelen yliopistossa ja mies AMK-ssa. Mulla opiskelu paljon vapaampaa ja läsnäolopakkoa on harvoin, eli paljon voin tehdä kotona lapsen kanssa. Miehellä taas välillä tosi pitkiäkin koulupäiviä ja kaikissa läsnäolopakko. Eli mä pystyn olla kotona lapsen kanssa ja samalla opiskella kun taas mies on lähes täyspäiväisesti koulussa. AMK-ssa on myös monilla aloilla paljon työharjoittelua, jota mulla ei oo ollenkaan ja sehän on sitten täyspäiväistä työtä + työharjotteluraporttien tekemistä.

Tietenkin riippuu siitä mitä opiskele, mut meillä sattuu olemaan niin että yliopisto-opiskelu on lapsen kanssa paljon helpompaa.

 

[mä]

Nythän on niin, että ammattikoulut ovat ehkä jo lukioita suositumpia, johtuneeko sitten osittain siitä, että amiskasta pääsee jatko-opiskelemaan AMK:uun?

Ja yliopistoon muka ei pääse ammattikoulusta?

Mahdollisuus siihen on aika teoreettisen pieni.

Mä menin kaksoistutkinnon (merkonomi + ylioppilas) ja pääsykokeella pääsin yliopistoon eli ylioppilastodistuksella en tehnyt yhtikäs mitään!

 

[vieras]

Mä menin kaksoistutkinnon (merkonomi + ylioppilas) ja pääsykokeella pääsin yliopistoon eli ylioppilastodistuksella en tehnyt yhtikäs mitään!

Jep, mä pääsin kans aikanaan pelkällä pääsykokeella (ylioppilaskin olen kyllä). En tiedä onko tuollaista vaihtoehtoa enää olemassakaan?

 

[vieras]

Tiedän, että AMK järjestelmä luotiin ylioppilassuman vuoksi. Oli aika, jolloin 60 % ikäluokasta meni lukioon ja kaikille ei riittänyt yliopistossa jatko-opiskelupaikkoja. (Lisätietoa Osmo Lampisen teoksesta: "Suomalainen koulutusjärjestelmä/ Koulutusjärjestelmän kehitys. )

Kaikenlaisia työntekijöitä ja ihmisiä tarvitaan ja erilaiset koulutukset ohjaavat ihmisiä eri aloille! Osalle sopii AMK opiskelu, toisille yliopisto. Mitään järkeä ei ole tuntea huonoa omaatuntoa tai pelätä mielipiteen esittämistä, jos ei pidä niitä samanlaisina paikkoina opiskella. Näin sen täytyykin olla!


p.s. Ai juu, ja tosiaan: yliopistossa sai vapaasti välillä lisääntyä. AMK:ssa (johon jouduin ns. Pakkohaun uhrina hyvillä yo-papruilla) kehoitettiin käyttämään kortsuja, jotta opintoihin ei tule viivytyksiä. Tämä kommentti tuli AMK:un YLIOPETTAJALTA. Hieman ihmettelin moista asennetta naisella!

AMK -tutkinnon luominen Suomeen oli tarpeellinen myös, koska muualla tämäntasoisia kouluja on jo ollut pitkään. Joten tämäntyyppinen koulutus yhtenäistää Suomen koulutusta esimerkiksi muiden EU -maiden kanssa. Tästä kielivät myös useat ammattikorkeakoulujen samantasoiset yhteistyökumppanit ja yhteistutkinnot muiden maiden koulujen kanssa. Myös työelämässä AMK -tutkinnolle on ollut tilausta ja siksi työllistyminen on ollut hyvää.

Kyllä meidän AMK:ssa opiskelijat voivat saada lapsen ja aivan hyvin siihen suhtauduttiin. Musta tuntuu, että ammattikorkeakoulujen on ollut tarpeellista muuttaa asenettaan, sillä heillekin on tärkeää että oppilaat valmistuvat. Joustoa kyllä nykyään löytyy -vaikkakin tietysti eri tavalla kuin yliopistossa.

 

[mä]

Mä menin kaksoistutkinnon (merkonomi + ylioppilas) ja pääsykokeella pääsin yliopistoon eli ylioppilastodistuksella en tehnyt yhtikäs mitään!

Jep, mä pääsin kans aikanaan pelkällä pääsykokeella (ylioppilaskin olen kyllä). En tiedä onko tuollaista vaihtoehtoa enää olemassakaan?

On se vieläkin, mä oon opiskellu vasta 3 vuotta eikä meillä ainakaan ne vaatimukset oo muuttunu

 

[voi jestas kuitenki!]

Vaikka koulutus ei luonnollisestikaan määrittele ihmistä, olisi kiva saada vertaistukea ennen kaikkea korkeakoulutetuista (yliopistossa opiskelevista/opiskelleista) äideistä - ja toki muistakin.

Minkälaiseen ongelmaan kaipaat vertaistukea?

Lisäksi olen miettinyt jonkin verran sitä, tarkastelevatko ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet tai ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat perhe-elämää erilaisesta näkökulmasta kuin ne yksilöt, joiden koulutustaustat ovat toisenlaiset.

oletko sukusi ainoa ylempää korkeakoulututkintoa tavoitteleva henkilö??

voin vastata, että akateemisia ollaan jo useammassa polvessa sekä mies että minä ja ihan tavallista lapsiperheen arkea eletään. siis ei "tarkastella perhe-elämää tieteen näkökulmasta"!!

 

[Non compos mentis]

Mä tiedän ainakin kaksi immeistä, joilla ei ole ollut yo-tutkintoa ja ovat yliopistossa tutkinnon suorittaneet. Toinen taisi olla merkonomi ja toinen lähihoitaja.

 

[amk sekä yliopisto]

Olisin kysynyt, että mitenkä toi opiskelu on niin paljon rankempaa vaikeampaa yliopistossa perheellisenä kuin ammattikorkeakoulussa? Tai miksi tästä opiskelun ja perheen yhdistämisestä pitää jättää joku koulutus pois. Itse olen opiskellut niin amk:ssa perhellisenä kuin yliopstossakin. Opiskelun rankkuus ja perheen yhdistäminen on ollut ihan omasta itsestä, tavoitteista ja motivaatiosta opiskeluun kiinni.

 

[vierailija]

Mä menin kaksoistutkinnon (merkonomi + ylioppilas) ja pääsykokeella pääsin yliopistoon eli ylioppilastodistuksella en tehnyt yhtikäs mitään!

Jep, mä pääsin kans aikanaan pelkällä pääsykokeella (ylioppilaskin olen kyllä). En tiedä onko tuollaista vaihtoehtoa enää olemassakaan?

Monella alalla ei ole koskaan ollutkaan sellaista vaihtoehtoa.

 

[vieras]

Olisin kysynyt, että mitenkä toi opiskelu on niin paljon rankempaa vaikeampaa yliopistossa perheellisenä kuin ammattikorkeakoulussa? Tai miksi tästä opiskelun ja perheen yhdistämisestä pitää jättää joku koulutus pois. Itse olen opiskellut niin amk:ssa perhellisenä kuin yliopstossakin. Opiskelun rankkuus ja perheen yhdistäminen on ollut ihan omasta itsestä, tavoitteista ja motivaatiosta opiskeluun kiinni.

Niinpä, varsinkin kun myös yliopistossakin on kuitenkin näitä opintoja joissa on läsnäolopakko. Ja sitten taas AMK:ssakin voidaan joustaa.. Eroja on ja tulee aina olemaan mutta pääsääntöisesti enemmän on yhtäläisyyksiä kuin eroja.

 

[opiskelija]

Olisin kysynyt, että mitenkä toi opiskelu on niin paljon rankempaa vaikeampaa yliopistossa perheellisenä kuin ammattikorkeakoulussa? Tai miksi tästä opiskelun ja perheen yhdistämisestä pitää jättää joku koulutus pois. Itse olen opiskellut niin amk:ssa perhellisenä kuin yliopstossakin. Opiskelun rankkuus ja perheen yhdistäminen on ollut ihan omasta itsestä, tavoitteista ja motivaatiosta opiskeluun kiinni.

Niinpä, varsinkin kun myös yliopistossakin on kuitenkin näitä opintoja joissa on läsnäolopakko. Ja sitten taas AMK:ssakin voidaan joustaa.. Eroja on ja tulee aina olemaan mutta pääsääntöisesti enemmän on yhtäläisyyksiä kuin eroja.

Se riippuu alasta. Mä opiskelen yliopistossa kauppatieteitä ja mies AMK:ssa sairaanhoitjaks. Mulla on ollu mahdollisuus olla osa-aikaisessa työssä koko opiskelu-aika, mies ei kun vaan joskus viikonloppuisin, koska niillä on pitkät koulupäivät ja läsnäolopakko ja seuraavan viikon lukujärjestys tulee viikon lopussa niin mitään ei voi oikee etukäteen suunnitella. Mulla taas niin että luennot ja tentit pystyn suunnitella vaikka vuodeksi etukäteen ja läsnäolopakkoja on harvoin.

 

[ap]

Vaikka koulutus ei luonnollisestikaan määrittele ihmistä, olisi kiva saada vertaistukea ennen kaikkea korkeakoulutetuista (yliopistossa opiskelevista/opiskelleista) äideistä - ja toki muistakin.

Minkälaiseen ongelmaan kaipaat vertaistukea?

Lisäksi olen miettinyt jonkin verran sitä, tarkastelevatko ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet tai ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat perhe-elämää erilaisesta näkökulmasta kuin ne yksilöt, joiden koulutustaustat ovat toisenlaiset.

oletko sukusi ainoa ylempää korkeakoulututkintoa tavoitteleva henkilö??

voin vastata, että akateemisia ollaan jo useammassa polvessa sekä mies että minä ja ihan tavallista lapsiperheen arkea eletään. siis ei "tarkastella perhe-elämää tieteen näkökulmasta"!!

Kysyin lähinnä sen vuoksi, että lähisukuni on akateemisesti koulutettu. Olen havainnut, että sukuni suhtautuminen perheeseen on pitkälti toisenlainen kuin niillä, joilla ylempää korkeakoulutkintoa tai tieteellistä jatkotutkintoa ei ole. Saatan toki kuvitellakin. Itse en siis osaa perhe-elämään mitään kantaa ottaa, sillä minulla ei lapsia vielä ole. (Tutkintokin on vielä pahasti kesken: olen vasta yhteiskuntatieteiden kandidaatti, joten siksi olen kiinnostunut perhe-elämän ja opiskelun yhdistämiskokemuksistanne. Kiitos paljon niistä asiallisista vastauksista, jotka ovat käsitelleet perhe+opiskelu-kombinaatiota!)

 

[wadelma]

Eli toisinsanoen perheen perustaminen on helpompaa yliopisto-opiskelijoille? Itse valitsin amk: n yliopiston yli, ala kiinnosti huomattavasti paljon enemmän ja koulun status ei vosii vähempää kiinnostaa Aloittelen nyt kätilön opinnot ja kyllä se perhe olisi siinä sivussa tarkoitus perustaa. Yliopistolla ilmeisesti voi suorittaa paljon vapaammin esim. lapsen synnyttyä jotain hajaisia opintopisteitä, mutta ainakaan omassa koulussani tämä ei ilmeisesti tule onnistumaan kovinkaan hyvin!

 

[vieras]

Yliopistolla taas lähinnä tuo lääkis taitaa olla sellainen, mikä sitoo osallistumaan opetukseen. Muissa aineissa saa käydä yliopistolla istumassa milloin itse haluaa.

Myös OKL:ssä ja kieliä opiskellessa on aika paljon läsnäolopakkoa.

Ja pakollista työharjoittelua

 

[Nyynä]

Nyt hävettää, itsekin opiskelen yliopistossa, mutta miksi aloitit ketjun näin... Tästä olisi voinut saada asiallisenkin keskustelun, nyt se tuskin onnistuu.

niimpä.... mitenkäs se olikaan se rajanveto että yliopiston käyneet oli sitä fiksuinta sakkia??? :saint:

 

[Nyynä]

vastaan tuon kaverini puolesta: eli hän alotti teologisessa ennenku tuli raskaaksi, kävi töissä yhtäaikaa ja aika rankkaa oli ehtiä luennoille. nyt on siis mammalomalla. ja jatkaa heti luennoilla kun laps on isompi (lue: puolivuotias). on käyny luennoilla ja tenteissä koko raskausajan ja meinaa muutaman tentin käyä tekemässä heti ku pääsee.

 

[Rieputarallaa]

Noin luokkaa miljoonatta vuotta yliopistossa kirjoilla, pääaineena suomen kieli. Graduani viimeistelen. Olen ollut opiskelujen lomassa neljä vuotta täysipäiväisesti ja kaksi osa-aikaisesti, vuoden äitiyslomalla & vanhempainvapaalla - aktiivisia opiskeluvuosia on siis takana vajaa neljä.

En ole opiskellut päätoimisesti lapsen syntymän jälkeen oikeastaan kuin kesäisin. Onnistuu ihan hyvin, samoin kuin työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Vaan kun nuo kolme pannaan yhteen, niin joku jää paitsioon, ja minulla se on ollut opiskelu. Työkokemusta on jo niin paljon, että motivaatio opiskeluun on kadonnut. Tympeää. Täällä minua haukutaan luuseriksi tämän takia.

 

[Nyynä]

Kokemukseni mukaan teknillisessä korkeakoulussa aloitetaan usein aika suoraan lukion jälkeen ja suurella osalla ei perhettä ole. Muilla yliopistoaloilla sen sijaan on enemmän perheellisiä. Näyttää kuitenkin siltä, että valitsee sitten minkä pääaineen tahansa yliopistosta, kyllä siellä opiskelu perheenkin kanssa onnistuu.

Aloittajalle, olen sitä mieltä, että koko ihmisen elämän kirjo heijastuu tapaan katsella elämää ja näkökulmiin, joita ihminen ottaa. Luonnollisesti tähän vaikuttaa siis myös ammatti ja koulutus. Ne kuitenkin heijastavat sitä, mistä ihminen on kiinnostunut ja sama varmaan heijastuu myös kotielämään ja lasten kasvatukseen. En kuitenkaan perustaisi mitään stereotypioita koulutuksen perusteella, koska kuten sanoin, niin moni muukin asia elämässä vaikuttaa. Olisihan se aika hirveää, jos kaikki sairaanhoitajat, opettajat, insinöörit jne. olisivat samanlaisia

tässä oli muuten älykäs vastaus! :flower: tämän mielipiteen omaavan henkilön kanssa ois ilo keskustella ihan livenäkin

 

[Nyynä]

Lisäksi olen miettinyt jonkin verran sitä, tarkastelevatko ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet tai ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat perhe-elämää erilaisesta näkökulmasta kuin ne yksilöt, joiden koulutustaustat ovat toisenlaiset.

oletko sukusi ainoa ylempää korkeakoulututkintoa tavoitteleva henkilö??

voin vastata, että akateemisia ollaan jo useammassa polvessa sekä mies että minä ja ihan tavallista lapsiperheen arkea eletään. siis ei "tarkastella perhe-elämää tieteen näkökulmasta"!!

Kysyin lähinnä sen vuoksi, että lähisukuni on akateemisesti koulutettu. Olen havainnut, että sukuni suhtautuminen perheeseen on pitkälti toisenlainen kuin niillä, joilla ylempää korkeakoulutkintoa tai tieteellistä jatkotutkintoa ei ole. Saatan toki kuvitellakin. Itse en siis osaa perhe-elämään mitään kantaa ottaa, sillä minulla ei lapsia vielä ole. (Tutkintokin on vielä pahasti kesken: olen vasta yhteiskuntatieteiden kandidaatti, joten siksi olen kiinnostunut perhe-elämän ja opiskelun yhdistämiskokemuksistanne. Kiitos paljon niistä asiallisista vastauksista, jotka ovat käsitelleet perhe+opiskelu-kombinaatiota!)

tuota... ootko ihan empiiristä tutkimusta tehny vai mistä tiiät? ja annappas ap nyt esimerkkejä niin voidaan porukalla pohtia että onko se oikeesti noin...

 

[kannanottaja]

En jaksa lukea koko ketjua. :|

Minulla on kasvatustieteen maisterin tutkinto luokanopettajien koulutusohjelmasta. Opiskelin yli 200 ov alle 4 vuodessa. Saimme esikoisen opiskeluaikana. Se oli hyvä asia. Hoidimme esikoista vuorotellen. Koin opiskelun vapaaksi ja suunnitelmalliseksi. Osa porukasta valmistui 3 vuodessa, osa 6 vuodessa.

Nyt olen vakituisessa virassa ja meillä on kaksi lasta, talvella toivottavasti kolme. Perhesuunnittelumme(?) EI ole perustunut mihinkään muuhun kuin tunteeseen. Hyvin on elämä kantanut. Olen toiminut reksinä nyt 3 v. ja pidän luokanopettajan työstä todella paljon!

AMK:sta minulla on vuoden kokemus ja yliopisto ja AMK ovat kaksi eri asiaa, joita on turhaa verrata toisiinsa. Olen tosin kokenut itsekin tuon AMK-herkkähipiäisyyden, enkä ymmärrä miksi? AMK on tosiaan käytännön läheisempi, koulumaisempi jne. Yliopistossa pyritään ohjaamaan tieteelliseen ajatteluun, osaa opiskelijoista jatko-opintoihin. (Lisensiaatti-tohtori)

Tiedän, että AMK järjestelmä luotiin ylioppilassuman vuoksi. Oli aika, jolloin 60 % ikäluokasta meni lukioon ja kaikille ei riittänyt yliopistossa jatko-opiskelupaikkoja. (Lisätietoa Osmo Lampisen teoksesta: "Suomalainen koulutusjärjestelmä/ Koulutusjärjestelmän kehitys. )

Nythän on niin, että ammattikoulut ovat ehkä jo lukioita suositumpia, johtuneeko sitten osittain siitä, että amiskasta pääsee jatko-opiskelemaan AMK:uun? Uskoisin, että osasyy on se. Kaikenlaisia työntekijöitä ja ihmisiä tarvitaan ja erilaiset koulutukset ohjaavat ihmisiä eri aloille! Osalle sopii AMK opiskelu, toisille yliopisto. Mitään järkeä ei ole tuntea huonoa omaatuntoa tai pelätä mielipiteen esittämistä, jos ei pidä niitä samanlaisina paikkoina opiskella. Näin sen täytyykin olla! Toki esim. opettajan työ vaatii sekä käytännön osaamista että teoreettista osaamista. Siksi yliopisto on paras paikka ohjattuine harjoitteluineen myös opettajankoulutukselle. Tämä on minun mielipiteeni.

No joo, jos tuo aloitus oli provo, niin minä en provosoitunut enkä halua jatkaa provokaatiota. Kokemusta kuitenkin on molemmista tavoista opiskella. Yliopisto oli oma juttuni. Sai suunnitella opinnot omaan tahtiin ja välillä rehkiä ja välillä juhlia.

p.s. Ai juu, ja tosiaan: yliopistossa sai vapaasti välillä lisääntyä. AMK:ssa (johon jouduin ns. Pakkohaun uhrina hyvillä yo-papruilla) kehoitettiin käyttämään kortsuja, jotta opintoihin ei tule viivytyksiä. Tämä kommentti tuli AMK:un YLIOPETTAJALTA. Hieman ihmettelin moista asennetta naisella!

Asiaa, jota ei saisi palstalla peesata. Itse olen sukuni ja lapsuuden ystävieni joukossa ainoa akateeminen. Viidessä vuodessa 202 opintoviikkoa maisteriksi ja myöhemmin viitisenkymmentä jatko-opintojen teorioita lisää yht.kunt.tieteellisellä alalla. Ero AMK:un on SELVÄ - hakuvaiheessa kynnellekykenevät käyttää perslihaksiaan ja silmiään pääsykokeisiin (itsekkin kirjotusten jälkeen suoraan farmasiaa opiskelemaan mennessä - oli tosin mulle hazardivalinta) ja toiset (helpommalla haluavat) menee AMK:un näyttö- ja soveltuvuuskokeisiin. Siellä joko pärjää tai ei, mutta säästyy noin 500-1000 sivun kuivan p*skanjauhannan lukemiselta (useampaan otteeseen vielä). Lisäksi kaikki opiskelukaverini oli kirjottanu about magnanpapereilla ja päälle kasin keskiarvolla. Lisääntymisestä en omaa kokemusta, mutta uskallan väittää että AMK:ssa on opiskelijoilla enemmän äippälomia kun yliopistolla (etenkin lähäreistä SH:ksi opiskelevilla). Olen varmaan röyhkeän suora, mutta on mulla varaakin. Ns. lähiömaisteri kun olen.

 

[Jehnny Tightlips]

toiset (helpommalla haluavat) menee AMK:un näyttö- ja soveltuvuuskokeisiin.

Kaikkein helpoimmalla haluavat katsovat kartasta missä on matematiikan laitos ja kävelevät sinne. (Myös muille matemaattisesti suuntautuneille aloille, kuten kauppakorkeaan, voi päästä nykyään paperivalinnalla).