Koska mies uskaltaa...

[koskahan]

Koska mies uskaltaa sanoa, että rakastaa? Ihmettelen vain. Ollaan asuttu avoliitossa vuoden verran. Mies sanoo, että hänellä on "tunteita" minua kohtaan, mutta rakastamisen tunnustamista ei kuulu.

 

[Jaakko 1]

Ja kiusaa orgasmin partaalle ja lopeta...eiköhän äijä antaudu...

 

[n23]

Hah! Muhun on koitettu tota! Kyllä se huomattavasti helpommaks käy.

No vakavasti. Oon paljo miettiny tätä tunteista puhumista, juuri siksi ettei se itselleni ole ollut todellakaan luontevaa hommaa. Olen ajatellut että kuka vaan voi sanoa mitä vaan, mutta teot paljastaa todellisen asioiden laidan. En ole kaivannut hempeitä puheita. Jos minua kehutaan kauniiksi vaikka, haluan kuulla miksi, siis mikä minussa on kaunista. Toteaminen ei vakuuta.

Ymmärrän nykyisin että puhumattomuus on lukko. Jos mieleeni tulee että "voi kuinka rakas hän on minulle", en saa sitä sanottua ääneen, siis vaikka haluaisin. Syytä on vaikea selvittää. En ole koskaan sanonut "rakastan sinua", olen sanonut rakastuneeni.. Tunnen varmaan että rakastaminen on lupaus, enkä tiedä voinko pitää sellaista. Tai jos sanon rakastavani, minun pitäisi tarkalleen tietää mitä se tarkoittaa..

Eli, välttämättä miehesi ei koskaan uskalla sanoa sellaista. Oma isäni on erittäin puhumaton. Äitini on sanonut että ainoa kerta kun isä on paljastanut sanoin tunteitaan, oli yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeen ehdotus lapsesta.. Että niin. Äitini taas on estoton ja vieläkin kutsuu minuakin kullaksi.

 

[amor]

jipii tätä suomalaista tunne ilmaisua.
ei ole mitään ihanampaa kun uskaltaa avata sydämensä ja ilmaista omat tunteensa ihmiselle jota rakastaa.

 

[cv]

helppoa ole, varsinkaan jos on joskus saanut kunnolla kynsilleen. Rakastanut ja sen ilmaissut sanoin, ja toinenkin jonkin ajan kuluttua pettänyt ja raskaasti. Onko se toisille vain sanahelinää?

 

[juupajaapa]

Taitaa se joillekin olla vain sanahelinää. Mutta toisaalta toiset taas ottavat sen aivan liian vakavasti. Ei sitä kevyesti pidäkään ottaa mutta rajansa kaikella. Se, että joskus sanoo rakastavansa ja sitten pettääkin ei välttämättä tarkoita etteikö tämä pettäjä olisi rakastanut silloin kun sen sanoo. Ehkä ei sitten enää rakastanut kun petti, ehkä se oli virhe, tai ehkä ei koskaan rakastanutkaan.

Itse olin ihan samanlainen tavatessani mieheni, en halunnut sanoa rakastavani ennen kuin tiedän mitä rakkaus on, olen aivan varma tunteistani, jne jne. Hän oli sanonut rakastavansa minua jo paljon ennen kuin minä. Mutta kuka oikeasti voi sanoa mitä rakkaus on? Kuka voi olla varma tunteistaan kun on huonoja päiviä ja hyviä päiviä? Minulla oli ikävä miestäni kun olimme erossa, hyvä olla hänen kanssaan, totesin sitten vain yksi päivä itselleni että kai minä sitten rakastan häntä. Tuskin koskaan varmuudella tiedän.

 

[RJV]

No eikö nuo sanat, rakastan sinua, ole yhtä kuin. Pidän sinusta ja haluan elää kanssasi.
Minulle se on yhtä helppo sana sanoa kun jokin muukin sana. Paitsi vaikeampi olisi sanoa, olet tyhmä.

 

[Jussi2u]

Koska mies uskaltaa sanoa, että rakastaa?

No, sitten kun hän _tietää_ olevansa onnellinen, tyydyttynyt (vältän sanaa tyytyväinen kun se viittaa siihen että tyytyy johonkin vähäpätöiseen, vähäiseen).

Ja jos ei tiedä mistään muusta juurikaan mitään... ei tiedä onko onnelinen, tyydyttynyt vai eikö ole.

 

[janevonda]

oppia amerikkalaisista, nehän sanoo, vähä väliä että wonderfull , I like you, I love you...jne! Suomalainen jöröttää ja murajaa, että joo, saatanhan minä ehkä tykättäkin. Sitten kämmenet hikoo ja kurkku kuivaa kun pitäis kakaista ulos, että rakastanhan minä.
Suomalaisen miehen hyveeksi on laskettava se tosiasia, että kun hän tuon saa sanottua, niin se on totta, ja parhaassa tapauksessa seuraavan kerran asiasta puhutaan, kun vaimon haudalle lasketaan kukkia, niin sanotaan, että rakkauvella muistaen.
Sanojakin suurempia on teot.

 

[Some one in Lapland]

Huomenta taas , terve ja moro,
mun parvekkeen alta käveli poro.

Eilen illalla taas sua sängyssä mietin,
ennen unta siinä kun valveilla vietin.

Täällä ulkona on taas talvinen malli,
viikonloppuna alkaa hankiralli...

 

[Akkah]

Koska mies uskaltaa sanoa, että rakastaa? Ihmettelen vain. Ollaan asuttu avoliitossa vuoden verran. Mies sanoo, että hänellä on "tunteita" minua kohtaan, mutta rakastamisen tunnustamista ei kuulu.

Sitten kun se rakastaa sua.

 

[ap.]

Mutta miksi mies haluaa asua kanssani, jos ei vielä rakasta?

 

[RJV]

Kyllä hän rakastaa, vaikka ei uskallakkaan sitä sanoa.
Oletteko pyytänyt häneltä lempeitä sanoja? Siis pyytämällä. Minusta olisi kiva kuulla, kun hän sanoisi aina joskus rakastavansa minua. Jokin kevennys olisi myös paikallaan, ettei mies tunne tilannetta liian viralliseksi.

 

[Akkah]

Mutta miksi mies haluaa asua kanssani, jos ei vielä rakasta?

Sinä "riität", yhdessä asumisesta on etua.

Voi tietysti olla että "rakastan sinua" on niin suuria sanoja kaverille, ettei niitä sanota ennen kuin hän on täysin varma.
Ja älä h***tissä mene kysymään! (Sitä rakkautta.)

 

[ap.]

Miehelle "rakastan sinua" on iso juttu sanoa. Mutta mitä tarvitaan, että mies on täysin varma? Miksi hän ei ole sitä vielä? Kyse ei ole siitä, että asuisimme mukavuussyistä yhdessä.

 

[RJV]

Tuo onkin loppupelistä aika kinkkinen juttu, kun tarkemmin ajattelee. Milloin voi varmuudella sanoa rakastavansa. En ole tuota aikaisemmin ajatellut kovin syvällisesti. Aina olen ajatellut, kun haluaa olla toisen kanssa ja pitää toisesta voi sanoa rakastavansa. Niin minä ainakin olen tehnyt. Mutta jos siinä tarvitaan jokin varmuus, niin mistä sen sitten voi saada. Mikä sen estää ettei voi sanoa rakastan sinua,sillä voihan sen sanoa vaikkei rakastaisikaan. Pystyisikö hän sanomaan rakastan teitä.

 

[hepskukkuu]

Tuo onkin loppupelistä aika kinkkinen juttu, kun tarkemmin ajattelee. Milloin voi varmuudella sanoa rakastavansa. En ole tuota aikaisemmin ajatellut kovin syvällisesti. Aina olen ajatellut, kun haluaa olla toisen kanssa ja pitää toisesta voi sanoa rakastavansa. Niin minä ainakin olen tehnyt. Mutta jos siinä tarvitaan jokin varmuus, niin mistä sen sitten voi saada. Mikä sen estää ettei voi sanoa rakastan sinua,sillä voihan sen sanoa vaikkei rakastaisikaan. Pystyisikö hän sanomaan rakastan teitä.

Luultavasti nykymies ei ysty sanomaan. "Rakastan Teitä", ellei kirjottaj RJV tarkoita perhettä, sukua tai vaikkapa työkavereita. Hupimielessä saatetaan toki tuokin tehdä .

En halua puuttua enempää tuohon sinutteluun, mutta tähän aihepiriin se ei kuulu. Kyllä rakastuneella parilla on yleensä jo niin läheinen suhde, että voidaan sinutella. On kait sitä jo "heitetty tittelitkin nurkkaan" siinä vaiheessa!

Mutta totta tosiaan ylitsepursuava ihminen voi rakastaa ihan mitä vain. Voi että on useampikin naishenkilö, joka rakstaa Runebergin torttuja, I love my dog jne. Mutta kuinka moni mies niin tekee?

 

[no kannattiko]

Koska mies uskaltaa sanoa, että rakastaa? Ihmettelen vain. Ollaan asuttu avoliitossa vuoden verran. Mies sanoo, että hänellä on "tunteita" minua kohtaan, mutta rakastamisen tunnustamista ei kuulu.

Jos miehen rakkauden tunnustus on sinulle tärkeää, niin miksi muutit hänen kanssaan ensin yhteen. Hulluhan nyt antaa tavaran ennenkuin maksu on saatu.

 

[ap.]

No, muutin yhteen koska molemmat halusimme elää yhdessä.

 

[Jussi2u]

Miehelle "rakastan sinua" on iso juttu sanoa.

Niin, helpompi on sanoa esim että 'teen mitä tahansa eteesi', ja sitä todella tarkoittaen.

Mutta mitä tarvitaan, että mies on täysin varma?

Minä tarvitsen sen että nainen tekee mitä tahansa eteeni. MItä tahansa haluankin.

Miksi hän ei ole sitä vielä?

No, yksi hyvin yleinen syy on se ettei mies tiedä mitä kaikkea voisi olla "tarjolla". Ei siis tiedä että juuri sinä olet hänelle kaikkein paras nainen.

Kyse ei ole siitä, että asuisimme mukavuussyistä yhdessä.

Mistä sen tiedät? Oman perusteesi varmaankin tiedät mutta mistä tiedät kumppanisi perusteet?

 

[ap.]

No, tiedäb että mies on tosimielellä liikkeellä. Ja hän on sanonut, ettei seurustelisi, ellei ajattelisi minun olevan paras mahdollinen tarjolla oleva nainen.

 

[ideaali]

No, tiedäb että mies on tosimielellä liikkeellä. Ja hän on sanonut, ettei seurustelisi, ellei ajattelisi minun olevan paras mahdollinen tarjolla oleva nainen.

Toivottavasti et ap nyt aliarvioi itseäsi seuraavan kommentin luettuasi.

Minun itsetuntooni kyllä vaikutti kovasti, kun mies yli 20 vuoden yhdessäolon ja avioliiton jälkeen totesi, ettei hän ollut minua koskaan rakastanutkaan. Kun kysyin, miksi hän sitten oli kanssani niinkin pitkään, vastasi hän. "Kun ei ollut parempiakaan tarjolla". Siinä vaiheessa tajusin, että mies oli bimbo ja olin tullut huijatuksi. Sellaista voi sattua. Ehkei kannata mennä avioon, jos yhtään epäilyttää.

 

[ap.]

No siitä ei ole kyse. Mies on lopettanut aiemmat suhteet, jos ei ole tuntunut oikealta. Hän on sanonut, että minun pitäisi katsoa tekoja, ja että hänen on vaikeaa sanoa tällaisia asioita. Mutta halusin kai vain tietää, miksi niin on.

 

[ideaali]

Kyllä minäkin ihmettelin suhteen alussa, miksi miehen on niin vaikeaa tunnustaa rakkauttaan. Ei hän sitä koskaan vapaaehtoisesti sanonut.

Kun olin itse lopettamassa suhdetta muutaman vuoden jälkeen, niin muistaakseni hän _kirjoitti_, että haluaa jatkaa ja minä (hölmö) tulktsin sen rakkauteen viitaavaksi. Ja "tarjouduin" jatkamaan.

 

[RJV]

Miten tuollainen mies käyttäytyy silloin, kun halaatte suukottelette, onko hän silloin ihan hiljaa? Eikö mitään rakkauteen ja hellyyteen viittaavia sanoja kuulu. Minä en ainakaan silloin pysty olemaan hiljaa.