Koska oman perheen joulu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yhden äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yhden äiti

Vieras
Mummeliisan aloittaman toisen ketjun innoittamana kysynkin seuraavaa: missä vaiheessa olette alkaneet (vai oletteko?) viettää joulua ns. oman perheen kesken, tyyliin isä, äiti ja lapset? Itse olen vasta yhden äiti ja menemme mielellämme jouluna mummoloihin, joihin tulevat myös lapsen muutamat serkut. On sitten enemmän porukkaa ja lasten joulu. Tavallaan olisi mukavaa viettää joulua ihan oman perheen kesken, mutta tavallaan siitä puuttuisi jotain, kun lapsella ei olisi leikkikavereita eikä vanhemmilla juttuseuraa, menisi ihan lapsen viihdyttämiseksi koko aatto.

Omasta lapsuudestani muistan, että jouluaatto oltiin aina kotona (vanhemmat ja kaksi lasta) ja vasta joulupäivinä sukuloitiin. Miten teillä ja miksi?

Tavallaan pelkään, että uraudumme juoksemaan joulut kaikissa mummoloissa, ja koskaan ei tule sitä rauhallista joulua, jolloin vain oleillaan ja nautitaan. Meillä kun on mummoloitakin viisi (lapsen kahdet isovanhemmat ja kolmet isoisovanhemmat), joten jos reissata haluaa niin reissua kyllä riittää!
 
Varmaan sitten, kun ei ole enää mummiloita, joissa käydä. Tosin toivottavasti sitten jossain vaiheessa taas omat lapset ja lapsenlapset tulevat meille.

MEillä ei kylläkään ole kuin yksi mummola, johon mennä aatoksi, joten saamme rauhoittua siellä mielestäni ihan riittävästi.
 
Ihan sama tilanne meillä.

Olen ajatellut asian niin, että niin kauan kun iäkäs mummo on voimissaan siellä, minne menemme jouluksi, käymme siellä + lapsi uskoo joulupukkiin (sinne tulee sekin). Ja on liuta serkkuja.

Sitten joskus haluan kyllä viettää rauhallista, omaa joulua....tänä vuonna ei tosiaan innostaisi lähteä autoilemaan, -25 tai yli säällä. Itse olen myös ainokaisena viettänyt "hissuttelujoulua" kotona perheen kesken, ihan tyytyväisenä :-). Muina pyhinä on käyty sukulaisissa sitten.

Kuitenkin juuri lapsemme + mummon vuoksi matkaamme. Ja kai sitten miehenkin takia, hänen suuresta suvustaan on kyse :-))
Mulla on enää äiti hengissä, joskus lähtee mukaan, joskus haluaa olla rauhassa.
 
Me mennään aattona mun vanhemmille syömään, sinne tulee myös isoisovanhemmat ja mun sisko miehineen. Matkalla käydään appivanhemmilla viemässä lahjat mutta ei jäädä edes kahvipöytään. Loppu joulusta ollaan tasan tarkkaan kotona. Meille saa tulla, mutta me ei mennä mihinkään.

Joskus olis haaveena olla aattokin omassa kotona, mutta vielä meillä on liian pieni asunto siihen. Äitilläni on iso talo niin sinne mahdutaan ja lisäksi suuttuu jos ei mennä. Mutta voin vaikka vannoa että suuttukoon kuka vaan, sitten kun meillä on oma talo niin jouluaatto ollaan siellä, tulkoon sinne ne ketä huvittaa. Mä olen ihan tarpeeksi joustanut tähän asti.
 
Tänä jouluna, lapsi vähän alle kaksi vuotta ja vauva tulossa.

Silloin kun itse olin lapsi, olimme kotona isä, äiti ja minä ja isovanhemmat. Olin siis ainoa lapsi mutta en kyllä koskaan siitä kärsinyt, eikä minua jouluisin mitenkään tarvinnut viihdyttää, oli ihan tarpeeksi ihmeteltävää ilman höösääviä vanhempiakin siinä vieressä. Nautin lapsuuden jouluista eikä ainakaan minulle tunnelma ole siitä kiinni, kuinka paljon ihmisiä ympärillä on.
 
Me kävästään äkkiä toisessa mummolassa aattona, mutta muuten ollaan sitten keskenämme (meidän ainokaisen eka joulu siis). Sitten muina päivinä kyläillään enemmän ja lapsi näkee serkkujaan.

Mulle itelle on tullut parin viime vuoden aikana olo, että haluan viettää joulua omassa kodissa.. tehdä jouluna asiat juuri niin kuin itse haluan. Ja nyt kun on lapsi niin tämä muutos tuli ihan luontevasti että ollaankin "vain" kotona. Toisaalta haikailen sinne lapsuudenkotiin joulua viettämään, mutta toisaalta on jo aika alkaa luomaan niitä omia perinteitä.
 

Yhteistyössä