Miten järjestää joulu vain perheen kesken? Anoppi-ongelma!

["aapee"]

Minä vetoaisin mieheeni tuossa tilanteessa, sillä vaikka anopin kanssa sopisikin asiat niin mikään ei häntä loppupelissä estä änkeämästä teidän kotiin jouluna vaikka toisin olisitte sopineet.

Joten varmaan anoppi eniten kuuntelee omaa poikaansa! jokuhan aina tollasissa tapauksissa tulee itsensä satuttamaan..sama tilanne siinä, kun pitäisi päättää, että viettääkö perheensä kanssa joulun anopilla vai omilla vanhemmilla...kinkkisiä tilanteita, mutta kyllä minä tekisin kuten sydän sanoo

EIKÖ MIEHELLÄSI OLE SISARUKSIA? kun anoppi vain teille änkeää?

Miehellä on sisaruksia,mutta anoppi tulee aina tänne,Johtunee siitä että tämä talo on ostettu appivanhemmilta.Tuntee jollain tavalla päättävänsä asioista mitä täällä tehdään. Sen suhteen on parannusta jo tullut,eikä tee enää mitään kysymättä (saatoin aiemmin herätä koiran haukkumiseen kuudelta aamulla ja anoppi oli pihaa haravoimassa...).

Ongelma ei varmaan ole edes se,että kumpi on oikeassa,tai miten asia pitäisi hoitaa että tekee ´oikein´. Jos haluan tehdä oikein,kutsun tottakai anopin koko jouluksi tänne.
Ongelma on se miltä itsestä tuntuu,ja miten haluaa sen joulun viettää. En mahda ajatuksilleni ja tunteilleni mitään. Kun on tottunut tietynlaiseen jouluun,ja haluaa nauttia siitä oman perheen kanssa.Anopin ollessa paikalla,tuntuu kuin olisi täysin vieras ihminen talossa.

 

[äitylikyy]

Noh AP? Kerroppa nyt jossain viestissä kaikki ne ongelmat anopissa eläkä tipotellen antele tietoa. Anoppi mielenterveysongelmainen? Ja sinä jaksat tälläsen kanssa tapella ja syrjiä? Anopilla on varmasti yksinäistä ja tarvii ystäviä rinnalle mutta sinä olet vienyt häneltä pojan ja lapsenlapsetkin kääntänyt anoppia vastaan.

Mitä jos suhtaudut anoppiisi kevyemmin ja luot huumoria ja naurua , iloa ja rakkautta anoppisi ympärille jotta hn kokee itsensä hyväksytyksi edes joskus?

 

["aapee"]

Noh AP? Kerroppa nyt jossain viestissä kaikki ne ongelmat anopissa eläkä tipotellen antele tietoa. Anoppi mielenterveysongelmainen? Ja sinä jaksat tälläsen kanssa tapella ja syrjiä? Anopilla on varmasti yksinäistä ja tarvii ystäviä rinnalle mutta sinä olet vienyt häneltä pojan ja lapsenlapsetkin kääntänyt anoppia vastaan.

Mitä jos suhtaudut anoppiisi kevyemmin ja luot huumoria ja naurua , iloa ja rakkautta anoppisi ympärille jotta hn kokee itsensä hyväksytyksi edes joskus?

isoin ongelma on tuo kyläily päivittäin,eikä suostu ilmoittamaan koskaan tulostaan. Tästä kai ne kaikki ongelmat ovat lähteneet liikkeelle.Itse eletään suht kiireistä arkea,lasten koulut /läksyt /terapiat,omat työt kun vielä vuorotyössä on mies,ja mulla on peräti 2 omaa yritystä hoidettavana.. Sieltä se vitu*us varmasti alunperin lähti,kun ei mitään rauhaa ole koskaan.

Mies ei puhu anopilleen juuri mitään.Ovat aika huonoissa väleissä. Kylättelyt ovatkin lähinnä anopin yksinpuhelua. Sinänsä en usko että anoppi kokee että poika on häneltä varastettu.

Lasten kanssa sai olla niin paljon kuin halusi,mutta se loppui tuohon itsemurhan yritykseen. Aikaa tästä jo vuosia,mutta en pysty unohtamaan,enkä uskalla hänen antaa olla lasten kanssa.

Diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö,masentuu välillä pahasti,on erittäin huolimaton,ajelee jatkuvasti ojaan kun häseltää jne..

Miksi helveti*ssä minun pitäisi tästä vastuu ottaa? On tässä iso suku ympärillä kuitenkin!

 

["aapee"]

Ihan oikeasti, kyllä minä tiedän että PITÄISI olla hänelle kiltti ja yrittää auttaa,olla tukena jne..

olen ollutkin,aiemmin. Kunnes mitta tuli totaalisen täyteen eikä tähän enää mikään auta!

Omalla tavallani suren tätä tilannetta. Joudun pitämään päivittäin kuria yllä.Jos lipsun yhtään, ei elämästä tule enää mitään. Jos olen yhtään ystävällisempi,anoppi tulee käymään 3 kertaa päivässä,hakkaa ovea yöt,ja homma normalisoituu vasta kun raivostun.ja sitten hän loukkaantuu...
Jännä sinänsä että ei edes asu meidän lähellä.Silti kerkeää käymään.

Jos anoppi lkaa noudattamaan meidän sääntöjä meidän kodissa (lasten nukkumaanmenoajat,soitetaan ennen tuloa jne),olisi asia aivan eri.Mutta tilanne ei muutu..

 

["vieras"]

A P U A !

Tuli ihan mieleen oma anoppialoitukseni yksi päivä tällä palstalla !

Eli jollain muullakin on tuppautuja anoppi . Voimahali! :hug:

Ihminen, jolla ei tälläistä ole, ei pysty käsittämään miten vituttavaa se on, että tupataan kylään ilmoittamatta ja pahimpina päivinä käydään kylässä 3 kertaa! Jollet avaa ovea, akataan oven takana, koputellaan ikkunoihin tai soitellaan monta kertaa.

Jos minä olisin sinä, puhuisin miehen kanssa. Miksette sovi "vuorojouluja"? Meillä on ollut pakko tehdä näin. Itsestäni se on kuitenkin epäreilua, että esim mun äitini luona käytäisiin aattona, mutta anopin ei .
Olkoonkin vaikka kuinka ilkeä ihminen.

 

[joka lyyli oma tyyli]

[QUOTE="aapee";27194626]Mies ei puhu anopilleen juuri mitään.Ovat aika huonoissa väleissä.
[/QUOTE]

paska säkä että teillä molemmilla on huonot anopit

 

[Big Bang Theory]

meillä on joulut myös aika raskaita. Sukulaisiin välimatkat pitkiä ja jos joku tulee meille, niin tulee vähintään viikoksi tai jos me mennään niin sinne mennään viikoksi. Tosi raskasta 3 lapsen ja 2 koiran kanssa olla viikko toisten nurkissa ja raskasta sekin on jos tänne tullaan viikoksi, koska en vaan osaa ottaa rennosti kun "ylimääräisiä" pyörii täällä. Toki muutama päivä menisi, mutta viikko on liikaa. Meillä kaikki sukulaisiet yksinäisiä ja osa ei tule keskenään toimeen, että voisi isolla porukalla juhlia jne jne. joten tosi vaikeaa on. Anoppi on yksinäinen, äitini on yksin, mummoni on yksin, appiukko on yksin jne.

Tänä vuonna mennään kai sitten anopille....helppoa ei varmaan ole, mutta onneksi voi ulkoilla ja sitä teen varmaan sitten viikon. pari kertaa päivässä sellaiset 10km lenkit, niin en saa hermoromahdusta.

 

["Xxx"]

Kenenkään ei ole pakko sietää omassa kodissaan sellaisia ihmisiä, joiden ei halua tuppautuvan elämäänsä, varsinkaan jouluna! Sulla ei ilmiselvästikään ole tällaista ongelmaa koskaan ollut tai sitten olet itse se joka väkisin tuppaa muille?

Minulla on vastaava ongelma mieheni isän kanssa, mutta koska hän on mieheni isä ja lastemme ukki, on hänkin tervetullut juhlapäivinä ja muulloinkin meille. Itse en hänelle puhu juuri mitään, mutta en halua työeränä vaatia miestäni ja lapsiamme olemaan hänestä erossa.

 

["vieras"]

Siis jos oikeasti tilanne on se, että ettei kukaan perheestänne halua tätä naista kotiinne niin parasta varmaan soittaa poliisit, jos tulee hakkaamaan ovelle eikä lähde pois. Se, että on sukulainen ei todellakaan velvoita sietämään. Itse olen aivan ymmälläni, että teillä kärsivällisyys tuollaiseen riittää.

 

["vieras"]

Meillä oma äitini "järjestää" jouluasiat, aamusta iltaan asti. Olettamuksena on, että olemme siellä joka aatto. Hän ei halua edes ajatella, että olisimme kotona tai saatikka miehen vanhemmilla. Miehen vanhemmat taas eivät juuri joulua vietä. Siksi meillä vietetään joulu tänä vuonna perheen kesken ja olen siitä jo omalle äidilleni sanonut. Joulupäivänä ovat sitten tervetulleita meille.

 

["hhh"]

Puuttumatta mitenkään siihen onko tuo oikein/väärin tms.
Mitäs jos pitäisit jouluaaton avasta joulupäivänä?? Lapset tuskin ymmärtää vielä päivän päälle. Tällöin anoppi kävisi oikeana aattona, kun teillä onkin ihan normipäivä ja ruokana pottumuusia ja lihapullia. Anopin lähdettyä kinkku uuniin ja odottamaan oikeaa joulua rauhassa oman perheen kesken. Aattona vois vaikka sepittää tarinan siitä missä olette seuraavana päivänä, eli ette ainakaan kotona..

 

["vieras"]

[QUOTE="hhh";27195792]Puuttumatta mitenkään siihen onko tuo oikein/väärin tms.
Mitäs jos pitäisit jouluaaton avasta joulupäivänä?? Lapset tuskin ymmärtää vielä päivän päälle. Tällöin anoppi kävisi oikeana aattona, kun teillä onkin ihan normipäivä ja ruokana pottumuusia ja lihapullia. Anopin lähdettyä kinkku uuniin ja odottamaan oikeaa joulua rauhassa oman perheen kesken. Aattona vois vaikka sepittää tarinan siitä missä olette seuraavana päivänä, eli ette ainakaan kotona..[/QUOTE]

Miten ajattelit tuon onnistuvan, jos anoppi ajaa ap:n talon ohi useita kertoja päivässä ja kyläilee päivittäin.

 

["Vieras"]

[QUOTE="aapee";27194653]Ihan oikeasti, kyllä minä tiedän että PITÄISI olla hänelle kiltti ja yrittää auttaa,olla tukena jne..

olen ollutkin,aiemmin. Kunnes mitta tuli totaalisen täyteen eikä tähän enää mikään auta!

Omalla tavallani suren tätä tilannetta. Joudun pitämään päivittäin kuria yllä.Jos lipsun yhtään, ei elämästä tule enää mitään. Jos olen yhtään ystävällisempi,anoppi tulee käymään 3 kertaa päivässä,hakkaa ovea yöt,ja homma normalisoituu vasta kun raivostun.ja sitten hän loukkaantuu...
Jännä sinänsä että ei edes asu meidän lähellä.Silti kerkeää käymään.

Jos anoppi lkaa noudattamaan meidän sääntöjä meidän kodissa (lasten nukkumaanmenoajat,soitetaan ennen tuloa jne),olisi asia aivan eri.Mutta tilanne ei muutu..[/QUOTE]

Jos anoppi ei ole ihan täysin sekaisin, niin mitäs jos "kurissa pidettävän lapsen" sijaan alkaisit kohdella anoppiasi aikuisena, vastuullisena ihmisenä?

Jos anoppi tulee iltamyöhäisellä ovensuuhun, niin menette heti ensimmäisellä ovikellonsoitolla avaamaan. Kuiskaten supiset, että onko joku hätä kun näin myöhään tullaan. Jos ei, niin supatat, että näin myöhään ei valitettavasti voi enää kotiin tulla kun lasten päivärytmi häiriintyy, mutta soitellaan huomenna. Sitten jämptisti ja ystävällisesti suljet oven anopin nenän edestä etkä uhraa asialle enempää ajatuksia.

Mitäs jos etukäteen kertoisit anopille, että huomenna kuuden jälkeen ei olla enää tavattavissa, koska... Ihan yhtä lapsellisia tekin olette, jos ette avaa ovea, pakoilette anoppia, et vastaa anopin puhuessa sulle jne.

Mielenterveysongelmaisiltakin voi vaatia ihan normaaleja käytöstapoja. Jos anoppi ei ole täysin sekaisin, niin saattaisit jopa yllättyä sen vaikutuksesta. Nyt vaikuttaa vähän siltä, että kukaan teistä ei käyttäydy aikuisen tavoin.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";27195970]Jos anoppi ei ole ihan täysin sekaisin, niin mitäs jos "kurissa pidettävän lapsen" sijaan alkaisit kohdella anoppiasi aikuisena, vastuullisena ihmisenä?

Jos anoppi tulee iltamyöhäisellä ovensuuhun, niin menette heti ensimmäisellä ovikellonsoitolla avaamaan. Kuiskaten supiset, että onko joku hätä kun näin myöhään tullaan. Jos ei, niin supatat, että näin myöhään ei valitettavasti voi enää kotiin tulla kun lasten päivärytmi häiriintyy, mutta soitellaan huomenna. Sitten jämptisti ja ystävällisesti suljet oven anopin nenän edestä etkä uhraa asialle enempää ajatuksia.

Mitäs jos etukäteen kertoisit anopille, että huomenna kuuden jälkeen ei olla enää tavattavissa, koska... Ihan yhtä lapsellisia tekin olette, jos ette avaa ovea, pakoilette anoppia, et vastaa anopin puhuessa sulle jne.

Mielenterveysongelmaisiltakin voi vaatia ihan normaaleja käytöstapoja. Jos anoppi ei ole täysin sekaisin, niin saattaisit jopa yllättyä sen vaikutuksesta. Nyt vaikuttaa vähän siltä, että kukaan teistä ei käyttäydy aikuisen tavoin.[/QUOTE]

Erittäin hyvä vastaus.

Yksi vaihtoehto olisi myös ostaa anopille matka jouluaatoksi niin saisitte sen pois nurkistanne pyörimästä.

 

["aapee"]

Olen samaa mieltä,erittäin hyvä vastaus.Tuosta otan opikseni! Kiitos.
Tarkemmin asiaa mietittyäni tulin siishn tulokseen että minun asenteeni on muutunut vahvasti tuon itsemurhayrityksen jälkeen.Olen pettynyt,vihainen...
taidan pyytää anopin huomenna kahville,josko oppisi että kutsuakin voi joskus odottaa eikä joka päivä tarvitse tulla!