Isä ollut töissä koko ajan. Oli lapsen synnyttyä "onneksi" työsopimusten välissä työttömänä 1,5kk, joka toimi isyysvapaan korvikkeena.
Töihin palasin täysipäiväisesti lapsen ollessa 10kk. Se tuntui itsestäni hyvältä ja eipä tuo lapsikaan tuntunut olevan muutoksesta moksiskaan. Isänsä työnluonteen ansiosta meidän menemiset ja tulemiset menee sopivasti ristiin niin, että minä vien ja mies hakee lapsen hoidosta. Tai päinvastoin. Hoitopäivät ovat siis aina reilusti työpäiviämme lyhyempiä ja jokaisen työkierron päälle mielellä on kuusi päivää vapaata. Eli paitsi että hoitopäivät pysyvät työpäiviämme lyhyempinä tulee niitä myös 12-15 kuukaudessa. Eli siinäkään mielessä oma töihinpaluu ei tuntunut pahalta ja lisäksi isä on aina osallistunut lapsensa hoitoon siinä missä minäkin. Aina kun on mahdollista, lapsi on kotona jomman kumman vanhemman kanssa.
Nyt tulossa toinen lapsi ja vielä en ole päättänyt töihin paluusta mitään. Toisin kuin esikoisen kanssa (kun ei ollut työpaikkaa tiedossa, tuli kutsu töihin ja määräaikainen olin = olisi ollut hullua polttaa sillat ja kieltäytyä töistä!), minulla on nyt vakinainen virka. En ole vielä tutustunut, millaisia "keveämpiä" työaikamuotoja on tarjolla. Todennäköisintä on, että töihin palaan lapsen ollessa vuoden, mutta teen lyhyempää päivää tmv.