Koska pitäisi huolestua? (mielenterveys)

[tod. harmaana]

Minulla on kaksi lasta, 6kk ja 3v. Viime aikoina olen ollut fyysisesti todella väsynyt. Sama se nukkuuko enemmän vai vähemmän, väsymys on ylitsepääsemätön. Olen alkanut räyhäämään todella paljon esikoiselleni, jolla on kaikenlisäksi uhma ja heti huutamisen jälkeen poden huonoa omaatuntoa. Itken useammin kun ennen, syynä yleensä ahdistuneisuus. Pelkään että menetän lapseni tai mieheni, vaikka sitä on turha murehtia. Nukkumaan mennessä nämä ajatykset valtaavat mieleni ja tulee todella paha olo. Missä vaiheessa tulee se tilanne, että oitäisi käydä lääkärillä? Mistä tiedän onko tämä vain kausi joka menee ohi? Tätä on jatkunut jo kuukauden verran, välillä paremmin välillä huonommin .

 

[vieras]

kannattaa varata psykologille aika, hän voi antaa hyviä neuvoja esim. oman olon hallintaan.. lääkäri varmaan määräis vain pillereitä ja pillereistä ei oo pidemmän päälle juuri mitään apua.

 

[Emiilia]

Siinä vaiheessa on hyvä mennä lääkäriin, kun sitä edes ajattelee että pitäiskö mennä lääkäriin.

Itse taistelin jaksamisen kanssa tässä nyt enemmän ja vähemmän puol vuotta.

 

[LuppiksenMuija]

Kuulostaa masennukselta. Kannattaisko kysyä vaik neuvolasta, miten edetä. Usein jo pelkkä puhuminen jonkun kanssa auttaa :hug: ota yhteyttä neuvolaan!

 

[sophie]

kannattaa käydä lääkärissä/verikokeissa,saattaa johtua muustakin kuin mielenterveydestä..

 

[ap]

Kuulostaa masennukselta. Kannattaisko kysyä vaik neuvolasta, miten edetä. Usein jo pelkkä puhuminen jonkun kanssa auttaa :hug: ota yhteyttä neuvolaan!

Meidän neuvolatäti on NIIN HIRVEÄ (joku vastavalmistunut sijainen), se ei ole ikinä tyytyväinen... En halua kysyä siltä mitään.. Kai mun pitää ottaa yhteyttä tk:seen..

 

[vieras]

Heips!

Tunnistan olossasi paljon omia oireitani. Kävin juuri viime viikolla lääkärissä ja mulla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus. Kannattaa siis rohkeasti ottaa yhteyttä tk:een, varmasti saat apua.

 

[ap]

kannattaa varata psykologille aika, hän voi antaa hyviä neuvoja esim. oman olon hallintaan.. lääkäri varmaan määräis vain pillereitä ja pillereistä ei oo pidemmän päälle juuri mitään apua.

Kun en "uskalla" sen takia mennä lääkäriin, kun pelkään sitä pillerireseptiä. En haluaisi syödä mielialalääkkeitä, koska pelkään että muutun ihmisenä.

 

[LuppiksenMuija]

Kuulostaa masennukselta. Kannattaisko kysyä vaik neuvolasta, miten edetä. Usein jo pelkkä puhuminen jonkun kanssa auttaa :hug: ota yhteyttä neuvolaan!

Meidän neuvolatäti on NIIN HIRVEÄ (joku vastavalmistunut sijainen), se ei ole ikinä tyytyväinen... En halua kysyä siltä mitään.. Kai mun pitää ottaa yhteyttä tk:seen..

Ok. Soita tk:hon ja varaa aika vaikka päivystävälle sairaanhoitalle, hänen luulis osaavan ohjata eteenpäin esim psykologille.

 

[väsähtänyt]

Mulla oli ja on yhä kamala väsymys. Syynä oli raskauden jälkeinen kilpirauhasen vajaatoiminta, joka voi muuten lisäksi aiheuttaa ärtyneisyyttä ja alakuloa.
Nyt se on korjaantunut, mutta vieläkin väsyttää. Nyt taitaa olla syynä stressi. Mies ei kestänyt ja lähti, jätti mut taaperon kanssa.

 

[ap]

Ja lisäyksenä, että multa lähtee kaikki hiukset päästä. Olen loppettanut imettämisen n. 1,5kk sitten, mutta näin pahana ei tullut esikoisestakkaan tätä ongelmaa.

 

[ex-masentunut]

Mulla auttoi ne masennuslääkkeet aikanaan ihan vastaaviin oireisiin. Kyse on aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, ja lääkkeillä saa asian nopeasti kuntoon. Sen lisäksi voi käydä psykologin luona, mutta ei se pelkkä psykologin luona käynti sitä väsymysasiaa/ärtyneisyyttä muuksi muuta - ja useinhan pitää olla pitkiä terapiajaksoja, ja haluatko että esikoisesi elää vuoden kiukkuisen äidin kanssa? Lapsesi kasvavat huimaa vauhtia, ovat kohta 4,5,6... lapsuus menee nopeasti ohi, mutta muistot raivoavasta äidistä jäävät...
Mä kokeilin kaksia lääkkeitä, toiset eivät auttaneet, toiset auttoivat. Eivät vaikuttaneet persoonaan millään mulla tavalla kuin sillä, että minusta tuli kärsivällisempi ja tasapainoisempi äiti. Eli juuri sitä mitä halusin. Eivät vieneet ärsyyntymistä kokonaan pois, mutta leikkasivat sen suurimman terän, jolloin lasten kanssa tuli taas toimeen. Eikähän niitä masennuslääkkeitä loppuelämää syödä, itsekin olen niistä luopunut jo ajat sitten.
En tajua mitä pahaa masennuslääkkeissä on - ihan samanlaista sairautta se on kuin vaikka epilepsia - molemmissa hoidetaan aivojen kemiallisia/sähköisiä häiriöitä. Paitsi että synnytyksen jälkeinen masennus ei vaadi koko loppuelämän hoitoa.
Jos jotain kadun, on se, etten hakenut apua jo paljon aikaisemmin - jos vastaisuudessa tulee samanlaisia oireita, niin aion kyllä hakea apua jo parin kuukauden sisällä. Ja nimenomaan lääkkeellistä ensin, sitten vasta terapiaa tueksi.