Kotiäidin ajatuksia!

[harmaana nyt]

Olen aina osannut olla kiitollinen, että olen saanut olla kotiäitinä. Nyt yhtäkkiä minulle on tullut oloja, että muut käyvät töissä ja saavat työkokemusta, olen huono ihminen, minusta ei ole mihinkään ym. En kuitenkaan halua viedä lastani tarhaan ja olen muutenkin raskaana. Inhottavaa vaan tällaiset olot. Tulevaisuus pelottaa, minne sit menen joskus töihin ja minkälaista siellä on. Blääh!! Onko muita?

 

[Vieras]

Voi kuule, täällä yksi joka miettii silloin tällöin juuri samanmoisia asioita. Oon sitten vaan päättänyt, että kyllä sitä sitte jokainen, niinkuin itsekin, paikkansa joskus löytää. Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että mulle sopii kuitenkin paremmin se, että ensin lapset ja sitte ura, sellainen kun se sitte tuleekin olemaan.

 

[ap]

Voi kuule, täällä yksi joka miettii silloin tällöin juuri samanmoisia asioita. Oon sitten vaan päättänyt, että kyllä sitä sitte jokainen, niinkuin itsekin, paikkansa joskus löytää. Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että mulle sopii kuitenkin paremmin se, että ensin lapset ja sitte ura, sellainen kun se sitte tuleekin olemaan.

Olen ihan varma päätöksestäni, et haluan olla vielä kotona ja tehdä toisen lapsen. Silti harmittaa kun on suorittajatyyppiä, koulu ja ura seisoo. Pieni aikahan tämä ihmisen elämästä on, ja uhraan ennemmin urani, en lapsia. Harmittaa silti, tulee syyllinen olo.