Kotiäidin jaksaminen?! Apua!

[ap.]

Kiitos kokemuksista ja vastauksista. Auttaa jo paljon saada asiaan perspektiiviä!

Vauvalla on epäilty ja todettukin jonkinasteista refluksia, ei pahaa kuitenkaan, eikä katsota olevan niin pahaa, että lääkittäisiin. Eikä suuri osa tuosta tyytymättömyydestä johdukaan edes minun mielestäni refluksista, joka muutenkin on helpottanut paljon, kun aikanaan aloitettiin kiinteät. Vauva on vaan persoonaltaan tuollainen lyhytpinnainen ja kovaääninen ja tavallaan tarvitseva. Olen ollut kotona myös kahden nuoremman kanssa (välillä aina työelämässä) ja pärjännyt mielestäni ihan hyvin. Vauva-ajatkin on olleet minusta ennen ihan ok, ollaan kuljettu paljon kaupungilla, puistoissa, muskareissa ym. Mutta tämän vauvan kanssa jotenkin kaikki on raskasta ja olen ollut tosi yllättynyt siitä, etten tahdo jaksaa. Ilmeisesti vaan yksinkertaisesti käy raskaaksi aivan jatkuva vauvan tarpeisiin vastaaminen ja itkun kuunteleminen?? Vauva ei liiku vielä itse, ei ryömikään, ja tähän kans turhautuu ja sitten itkee ja kovaa. Ei jaksa oikein keskittyä tavaroihin hetkeä kauempaa ja kun turhautuu, heti taas itkee.

Kaiken tämän myötä oma elämänpiiri on jotenkin niin kapea, että se kai se lopulta jaksamista syö. En tiedä, miten miehelle saisi sen vastuussa olemisen kokemuksen... Hyvin se lapset hoitaa, kun olen harrastuksessa ja aina se sitten kehuu, ettei hänen mielestään ole niin raskas sitä vauvan itkuakaan kuunnella. Tää nyt johtunee siitä, että se ei ole vastuussa ja kerran viikossa vaan hoitaa koko kuvion.

Meillä varmaan johonkin MLL:n lastenhoitajaan vois olla varaa, mikäli nyt mies on sitä mieltä, että sellaiseen kannattaa sijoittaa. Kurjaa on se, että mieskin on jotenkin pettynyt siihen ja hämmästynyt siitä, etten jaksa paremmin, ihmettelee isoon ääneen, mikä tässä voi olla niin vaikeaa. Itsekin olen joo pettynyt itseeni... Toki univelka tekee osansa, vauva herää tunninkin välein edelleen.

 

[Kohta kolmen kotiäiti]

Kovasti jaksamista täältäkin! Paljon hyviä neuvoja olet jo saanutkin. Missään tapauksessa älä ruoski itseäsi väsymisestä, aina ei pysty, vaikka "pitäisi". Minulla on antaa yksi käytännön vinkki, jota jostain syystä paheksutaan turhaan.

Korvatulpat/kuulosuojaimet päiväkäyttöön vauvan itkua vaimentamaan. Kummasti jaksaa paremmin, kun ei pää saa jatkuvaa hätäsignaalia täydellä volyymilla. Enkä siis tarkoita mitään supersuojia, jotka hiljentävät kaiken, vaan sellaisen vaimentavan version.

Pidä huolta itsestäsi parhaasi mukaan, ja yritä varsinkin nukkua hyvin aina kun pystyt. Itsestäänselvyys, mutta minä ainakin unohdan sen välillä. Äläkä tunne syyllisyyttä, vaikka et nauttisikaan kaikesta, ehtii sitä myöhemmin muistella hymyssä suin niitä ajan kultaamia. Nyt vaan kestät.

 

[viiiii]

Jospa se mies ymmärtäisi paremmin mistä on kyse, jos jättäisit vastuun sille pidemmäksi aikaa kuin se sun tämänhetkinen yksi iltameno?
Miten mies osallistuu viikonloppuisin kun ei ole töissä? Voisi varmaan silloin ottaa puolet ajasta päävastuun vauvasta jabsä voisit hommailla jotain ihan muuta ja keskittyä myös isompiin lapsiin välillä.

 

[ap.]

Olen miettinyt tuota, että jättäisin miehen vastuuseen vaikka päiväksi. Mies tosin kokee sen epäreiluna. Ja peruste on se, ettei häntään tosiaan töissä ole "omalla ajalla". Joten ei olla saatu tällaista sovittua. Tahtoisin vaan, että se näkee, millaista täällä _oikeasti_ on, kun pitää yksin laittaa ruoka ja siivota ja hoitaa kaikkien lasten tarpeet.

Korvatulpat vois olla hyvä juttu, kiitos! Itseä ainakin stressaa pahasti se jatkuva itku, ei vaan jotenkin voi olla itse hyvällä ja positiivisella mielellä, kun vauva itkee.

 

[vierass]

Olen miettinyt tuota, että jättäisin miehen vastuuseen vaikka päiväksi. Mies tosin kokee sen epäreiluna. Ja peruste on se, ettei häntään tosiaan töissä ole "omalla ajalla". Joten ei olla saatu tällaista sovittua. Tahtoisin vaan, että se näkee, millaista täällä _oikeasti_ on, kun pitää yksin laittaa ruoka ja siivota ja hoitaa kaikkien lasten tarpeet.

Korvatulpat vois olla hyvä juttu, kiitos! Itseä ainakin stressaa pahasti se jatkuva itku, ei vaan jotenkin voi olla itse hyvällä ja positiivisella mielellä, kun vauva itkee.

Suosittelen ehdottomasti tekemään tuon ja mielellään vielä yhden yönkin pohjalle, kun kerran vauva heräilee noin tiheästi. Sitä ei tosiaan voi tajuta millaista se on ennen kuin kokee. Lähde esim. perjantai-iltana pois ja tule lauantaina iltapäivästä/illasta takaisin.

Jos mies valittaa, että on epäreilua, annat hänelle vastaavasti vuorokauden omaa aikaa toisena viikonloppuna.

Joskus näissä pitää olla tiukkana ja vaatia puolisoltaan eikä vain yrittää pyytää ja sopia. Olen miesvaltaisella alalla ja ne miehet, jotka järjestäin ne miehet jotka ovat olleet pidempään lasten kanssa (esim. hoitovapaalla) ovat sanoneet silloin vasta tajunneensa millaista kotona olo lasten kanssa on.

 

["Sinivuokko"]

Mä ihan ehdottomasti kokeilisin refluksilääkitystä. Miten se on todettu että ei ole niin pahaa refluksia? Onko yleensä suljettu pois muita mahdollisia vaivoja? Toki tuo kuulostaa hyvinkin refluksilta, eikä mielestäni edes kovin lievältä, mutta ainahan kyse voi olla jostain muustakin.

Enkä jaksa uskoa että kyse olisi vaan supertempperamenttisesta vauvasta, mitenkään loukkaamatta . Mä olen vaan alkanut enemmän ja enemmän uskoa siihen että kaikkia huutavia ja huonosti nukkuvia vauvoja vaivaa jokin, jolle ei ole onnistuttu välttämättä löytämään syytä tai kuten teidän tapauksessa, mahdollista syytä pidetään lievempänä kuin se oikeasti on.

Hirveästi jaksamista kuitenkin! On vaikea yrittää selittää sellaiselle, joka ei asiaa koe 24/7, miten raskasta arki voi olla. Jos siis haluat että miehesi ymmärtää niin eikun omaa lomaa viikoksi (hyvin kauas kotoa siis) ja mies tilalle pyörittämään rumbaa ;-D. Mutta tosissaan se hoitajan hommaaminen on ihan varteenotettava vaihtoehto vaikka eniten kaipaat varmasti unta tällä hetkellä. Ottaako miehesi öitä yhtään vai oletko se sinä, joka heräilee?

 

[viiiii]

Eli sä olet omalla ajalla ollessasi lasten kanssa, mutta mies ei ole? Vaan silloin se on työtä? Ja jos se onkin sitten työtä, on muka ok, että mies on töissä 8 h ja sä24/7? Ei ole logiikkaa eikä reiluutta kuviossa nyt mitenkään päin

Eipä ihme että olet väsynyt. Vakavan keskustelun paikka siis. Tsemppiä!

Ps. Mies vastuuseen tasapuolisesti sillon kun ei töissä ole, mutta lisäksi ottaisin kyllä myös sen lastenhoitajan ja refluksilääkityksen

 

["vieras."]

Saako miehesi nukkua yöt? Vai heräileekö hänkin? Ei kai nyt tosiaan voi verrata sitä, että yhden illan viikossa kuuntelee itkua ym. Siihen, että toinen väsyneenä kuuntelee sitä jatkuvasti.

 

[vierass]

Onhan meitä. Mä tapaan olla aika super, siis ei todellakaan ole siistiä yms mutta hanskaan asiat itse juurikaan ilman apuja. Nyt vauva ja isompia ja on ollut aika hankalaa, vauva on perustyytyväinen mutta on sairasteltu jatkuvasti ym kaikenlaista stressiä, en edes jaksa lähteä purkaan. Mies tekee pakosta todella pitkäää päivää ja se on ok, on aika itsestäänselvää että minä hoidan vauvan ja kodin asiat pääosin. Mutta silti nyt just tympii, vois olla tavallista arkea välillä, töissä ollessakin jopa helpompaa? Muuten kyllä normiolosuhteissa kotona olo on monta kertaa kevyempää(henkisesti) kuin työ. Vauva kuitenkin on ihana ja antaa voimia.

 

[ap.]

Minä herään ja hoidan kaikki yöt. Viikonloppuisin joskus nukun aamulla pitkään ja mies herää vauvan ja lasten kanssa. Viikolla miehen pitää saada kyllä töiden takia nukkua, ei voisi työtään hoitaa nukkumatta, ymmärrän sen kyllä. Mutta samaa mieltä, eihän mies VOI tietää, mitä on herätä kuukausikaupalla joka yö koko ajan JA hoitaa koti ja lapset sen päälle. Pitänee alkaa puhua tuosta, että jäisi vähän pitemmäksi aikaa vastuusteen. Itsekin olen alkanut ajatella, että paljon auttaisi pelkästään se, että mies hoksaisi, mitä tämä on. Mies muuten kyllä laittaa minut ja perheen etusijalle, nyt vaan ilmeisesti kokee, että normi vauva-arki ei kummempia apuja vaadi..? En tiiä.

Meillä ei ole vauvalla vakuutusta. Minkähän verran maksaa tutkimukset yksityisellä? Neuvolasta ei heru enää lähetettä, koska totesivat, etteivät vauvan oireet ole pahoja. Sen perusteella, että ei puklaile, ei ole iho- ym. oireita, on kuitenkin ihan hyväntuulinen viihdytettynä jne. Ja sen, että Gaviscon ei oikeastaan auttanut juuri.

 

[viiiii]

Niin, no edelleen esittäisin miehelle kysymyksen, että jos normaali vauva-arki on helppoa, ei vaadi erityisiä apuja ja on omalla ajalla oloa, niin miten se hänen enempi vastuussa oleminen sitten voisi olla epäreilua?

Lämpimästi kannatan että saisi testata vähintään yhden yön ja päivän sen päälle hommien hoitamista iham itsekseen

 

["..."]

Toi syö aika paljon naista, jos mies ei tajua, miten raskasta on olla oikeesti vaativan vauvan kanssa koko ajan, tunninhan nyt kestää mitä vaan, kun tietää, että se loppuu joskus. neuvolan kautta vois ihan hyvin kysyä perhetyöntekijää, ei istumaan sohvalla ja juttelemaan sun kanssa, vaan olemaan lasten kanssa, että pääset itse rauhassa johonkin. täällä päin ainakin on onnistunut vastaavissa tilanteissa ja nykyään onnnistuu ihan huvin ja urheilun vuoksikin, kun ryhdyttiin panostamaan ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön.

Kannatan myös tota ideaa siitä, että mies olisi vuorokauden vauvan kanssa ja vastaavasti saisi itse vapaata joku toinen kerta, pääsisi hieman jyvälle siitä, miten hauskaa se on... Löytyisikö sulle jotain pientä työpätkää, minkä ajan mies olisi kotona lasten kanssa?

 

[viera.s]

Miksi ette sitten tee kokonaan vuoronvaihdosta? Palaa sinä töihin heti vanhempainvapaan päätyttyä ja mies voisi jäädä vuorostaan muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle.

Itse en oikein ymmärrä tätä, kun nykyään ollaan aina väkisin diagnoosia tyrkyttämässä, jos lapsi on vähänkään vaativampi tapaus. Kyllä se vaan on niin, että kaikki vauvat ei möllötä tyytyväisinä sitterissä, vaikka olisivat aivan terveitä.

 

[hiulu]

Kysy neuvolasta, monella paikkakunnalla saa sosiaalisiin syihin perustuen kotiapua, joskus jopa ilmaiseksi

Meillä ei ole aikuisten yhteistä aikaa juurikaan, paitsi viikonloppuna, koska molemmat käyvät 2-3 krt /vk harrastuksissa. Toimii toisilla, toisilla ei. Meillä reilu jako on niin, että toinen on töissä kodin ulkopuolella ja toinen kodissa (vaikkakin vain toinen saa palkkaa), joten miehen työajan ulkopuolella kotiasiat hoidetaan puoliksi tai sen mukaan, kumpi paremmin jaksaa. Myös yöt menee puoliksi, yhden kanssa niin, että mies hoiti 1 yön arkisit ja vkl yöt (paitsi imetykset), minä muut. Tulevaisuudessa kahden kanssa niin, että mies hoitaa esikoisen heräilyt ja minä vauvan, sitten kun en enää imetä niin puoliksi taas. Lisäksi mies lähtee välillä tuon esikoisen kanssa kaksin isovanhemmille kylään ja minä jään yksin kotiin tai syksyllä vauvan kanssa. Sekin meillä on vielä, että voi vaikka lennosta vaihtaa "lastenvahtivuoroa" kellon ajan perusteella kumpikin tietää missä mennään, meillä on melko tarkka rytmi ja siitä pyritään pitämään kiinni, vaikka välillä voi joustaakin

viihtyiskö vauva paremmin vaikka lattialla, kaikki ei viidy sitterissä? Tai onnistuisko kantoliina / reppu, pystyasento usein helpottaa mahavaivaisia, ja noin saisit omat kädet vapaaksi.

Mutta on niitä kausia, kun ei vaan tahto jaksaa, kaikki pyörii samaa ympyrää. Yhtäkkiä huomaa, että on kulunut monta kuukautta ja pikku hiljaa taas aurinko pilkahtaa jostain pilven takaa.

 

[Vier]

Lähdet ees viikonlopuksi jonnekin ja mies hoitaa lapset.

 

["Carelia"]

Oisko mahdollista lähteä esim. viikonloppuna isompien lasten kanssa jonnekin ja mies jäisi pienimmän kanssa kotiin? Tai mies viikonloppuisin kävisi kaikkien lasten kanssa ulkoilemassa parin tunnin rupeaman.

 

["saana"]

Tunnistan tilanteen, meillä avuksi oli mummo, joka pystyi välillä ottamaan lapset yöhoitoon. Yksikin kokonaan nukuttu yö teki ihmeitä!! Voisitko mennä vaikka yhdeksi yöksi hotelliin joku viikonloppu, jos yöhoitajaa ei löydy? Me palkkasimme myös siivoojan käymään joka toinen viikko tekemään isomman siivoksen kun vauva kainalossa imurointi alkoi käydä selän päälle! Maksaahan sr, muuta kotitalousvähennyksen sai ja oli ihana kun oli yksi stressaava kotityö vähemmän..

 

["joojoo"]

Tuo teidan arki ei ole tasapuolisuutta nahnytkaan! Jos on vaativa vauva, taytyy miehenkin auttaa enemman. Tuo uniasia on isoin arkeen vaikuttava juttu. Meilla kokemusta kahdesta huonosti nukkuvasta ja olisin tullut hulluksi jos olisin yksin hoitanut yoheraamiset. Kylla se aikuinen mies selviaa pienella univajeella myos. Jos han nukkuu viikolla yot, sina ilman muuta saat nukkua viikonloppuna. Pistat korvatulpat paahan ja nukut vaikka toisessa huoneessa. Jos aikuinen ihminen nukkuu 5 yota 7 hyvin, niinkuin miehellesi talloin jaisi, han varmasti parjaa tyossaan, olipa sitten lentokapteeni tai kirurgi. Ja todella kummastuttaa, jos ei lastenhoito miehen mielesta ole ollenkaan rankkaa, miksei han ole halukas lapsia enemman yksin hoitamaan. Niinkuin joku sanoi, ei hankaan ole toissa 24/7, tarviit sinakin irtautumista "toista" koska tyolta se todella tuntuu vaativan vauvan ja siihen paalle muiden lasten ja kodin hoito. Voimia ja keskustelua nyt kehiin. Miehelle enemman kokemusta lastenhoidosta yksin, niin alkaa totuus valkenemaan. Annat sitten hanellekin vapaa iltoja/ viikonloppuja, kunhan nyt selviat pahimman yli.

 

[---*]

Kunnan kotiapu voisi auttaa.

 

["veiras"]

Tsemppiä! Paljon hyviä vastauksia olet saanut. Olen itse ollut yhteensä kolme vuotta kotiäitinä ja ymmärrän hyvin mistä puhut. Itsellä tosin esikoinen, huonona nukkujana ja "vaativana" vauvana, (hän on nykyään muuten aivan hurrrrmaava tapaus =)) aiheutti väsymystä ja toinen vauva-aika olikin sitten yllättäen helpompi.

Miehellesi voisit kertoa että on ihan oikeasti paljon helpompaa olla töissä (vaikka työ olisikin vaativaa, mutta kuitenkin mielekästä) kuin 24/7 kotona umpiväsyneenä ja koko ajan tyytymättömänä kitisevän vauvan kanssa.

 

[Bdvvs]

Todennäköisesti teillä helpottaa kohta, kun vauva lähtee liikkeelle. Sitten viihtynee paremmin. Tsemppiä.

Onko vatsavaivoja, ummetusta? Joku tollainenkin helposti aiheuttaa pientä kitinää koko ajan ja sitä ettei viihdy rattaissa, autossa tms, koska haluaa vaihtaa asentoa koko ajan, muuten painaa vatsaan.

 

[moniallergisten äiti]

Hyviä ehdotuksia on tullut, mutta ihan ekana tarvitset unta. Jos mies on maanantaista perjantaihin töissä ja tarvitsee unta, niin sinä voit nukkua pela ja lasu yöt, miehen hoitaessa vauvaa. Kaksi yö unta auttaa kestämään paremmin seuraavaan viikonloppuun asti. Ja piankos tuo pikkuinen siitä jo kasvaa vauvavaivat häipyy. Tsemppiä

 

[gghh]

Mites olis joku 4h tyttö avuksi? Tekisi viikkosiivouksen, tai leikittäisi lapsia?

Joissain kunnissa perhepäivähoito toimii myös nikn, et se hoitaja tuleekin sun kotiin. Eli teidän 3 lapsen lisäks sinne tulis viel joku neljäs, mut omat lapses sais olla kotona ja aina samalla hoitajalla.
Neuvolan perhetyöntekijät ei kyllä täällä meillä istuskele sohvalla..vaan esim kun käy mun tutun luona joilla kaksoset, nii perhetyöntekijä hoitaa niitä lapsia, auttaa tiskaa, vie vauvan ulos mitä vaan mistä on oikeesti ÄIDILLE apua, ja tämäkin äiti pääsee esim käymää rauhassa suihkussa sillä aikaa.

Meidän (ainut) lapsi oli kokoajan itkemässä..10kk kohdalla jätettiin kaikki maitotuotteet pois. Sai kauratuotreita joissa on niitä maailman kaikki vaivat parantavia probiootteja (vai miten kirjotetaankaan). Meillä oli kahdessa viikossa meidän perustyytyväinen lapsi takaisin <3

 

[Tuttua]

Vauvan jatkuva kitinä yhdistettynä valvomiseen on raskasta. Ensimmäisen itkuisen vauvan kanssa pärjäsin jotakuinkin, en vaan muista hänen vauvavuodestaan mitään. Tämä toinen on jo todella raskasta, kun pitäisi energiaa riittää isommallakin lapselle. Minua auttaa jollain tasolla rutiinit. Kun toistaa tietyt asiat päivästä toiseen, on ainakin illuusio arjen hallinnasta. Vaikka usein tuntuukin, että sitä vain kamppailee viiden minuutin pätkissä ja yrittää keksiä TAAS jonkun uuden jutun vauvalle, että saisi ruokaa yhden pykälän valmiimmaksi. Mies on omistautunut työlleen ja kotiajat on usein vanhemman lapsen kanssa, jotta reppana saisi huomiota. Voimia alkuperäiselle, neuvoja en osaa antaa, mutta jaan tuskasi:0)

 

[ap.]

Kiitos valtavasti kaikille vastauksista!

Ollaan keskusteltu miehen kanssa, taas, ja hän ei tosiaan ymmärrä, millä tavalla täällä on raskasta. Kun häntä siis ei kuulemma stressaa se vauvan kitinä. Raskainta itselleni taitaa olla se, ettei koskaan tunnu, että pärjään tai onnistun, koska vaikka mitä teen, vauva on heti taas tyytymätön. Vauva myös ilmaisee sen todella kovaan ääneen, kitinä on viidessä sekunnissa täysimittaista huutoa. Automatkat on semmoista huutoa, etten kuule muiden lasten puhetta ollenkaan... Ei siis vihdy lattialla (kääntyy mahalleen heti ja sitten huutaa täysiä), ei repussa tai liinassa (koska ei voi vaihtaa niissä asentoa). Olen yrittänyt ottaa sellaisen asenteen, että tämä vauva nyt vaan on vaativa ja se huutaa, ei voi mitään, hoidetaan rutiinit silti. Mutta silti se stressaa ja kiristää hermoja. Ja ai niin, miehestä on kuulemma kurjaa, kun olen nykyään niin kiukkuinen, harmittaa tulla sen takia kotiin Tiedostan tämän, mutta hermot ovat niin kireällä, etten vaan jaksa.

Aattelin tänä viikonloppuna ehdottaa, että mies hoitaisi ainakin toisen öistä... Vaikea osata miehelle perustella, että vauvan kanssa ON rankkaa, kun se ei itse koe sitä niin :/ Joten saapa nähdä...