Siis toi mun lapseni neiti näsäviisas on keksinyt haluavansa chihuahuan. Siis sellaisen oikean, pienen koiran. On nyt vinkunut sitä suunnilleen elokuusta, ja mulla alkaa loppumaan huumorintaju noille sen jutuille. Nyt kun se on todennut että ei auta, vaikka ihan jokaisella 6 vuotiaalla muotitietoisella nuorella neidillä olisi sellainen, se on alkanut heittelemään mulle kommentteja tuosta lotkosta verraten sitä sellaiseen pieneen, kivaan laukkukoiraan. Esimerkiksi tänään. Koko päivän mä kuulin niitä, ja ummistin korvani vaan, mutta nyt illalla meinas oikeasti mennä hermo. Tolla lotkolla ylty vähän vauhti tässä sisätiloissa ja mä menin sitä siitä ojentamaan ettei satu vahinkoa jätkän kanssa: neiti tuli mun viereen istumaan tohon alaportaalle ja sanoi "Kuule, ite sä äiti ton halusit, ett koita vaan kestää. Mä olen sanonut, että chihuahua olisi parempi koira. " nostellen samalla nenäänsä nokkelasti ja päätä terävästi sivulle liikauttaen. Sitt se on oppinut vielä jostain kommentoimaan nenäkkäällä sävyllä ett "Hah!" jonka se taas lisäsi vielä sinne lausahduksensa loppuun, viimeinen silaus. Ja mä niin purin hammasta, että pystyin pysymään aikuisena. Ja puren vieläkin!! :kieh: :kieh:
Ja jotta ilta olisi ollut täydellinen, jätkä kakkas vaippansa kolme kertaa: siis viisi yhteensä tänään, mutta kolme kun oltiin jo sängyssä, eli alakertaan, pesulle, takaisin, uudestaan... |O
Mä olen puhki, poikki, väsynyt. Ja hemmetin jauhelihassa on tänään viimenen käyttö päivä, eli se on pakko paistaa, vielä tänään. Nyt. Prkle!! |O
Ja jotta ilta olisi ollut täydellinen, jätkä kakkas vaippansa kolme kertaa: siis viisi yhteensä tänään, mutta kolme kun oltiin jo sängyssä, eli alakertaan, pesulle, takaisin, uudestaan... |O
Mä olen puhki, poikki, väsynyt. Ja hemmetin jauhelihassa on tänään viimenen käyttö päivä, eli se on pakko paistaa, vielä tänään. Nyt. Prkle!! |O
