Kotiäidin vapaa-ajan puute

[Rosabella]

[QUOTE="Aloittaja";29113343]Tuntuu että yks tai kaks -lapsisdn perheenäidit saavat ruikuttaa ja valittaa jne, mutta isomman perheen äidillä EI saa olla väsymystä. Kuin se olisi ymmärrettävämpää pienemmissä perheissä? En minä voinut tietää toista lasta odottaessani ettei kannata lapsia tehdä enempää koska 7 vuoden kuluttua kuitenkin tulee elämäntilanne/vaihe jolloin itkettää/masentaa.[/QUOTE]

Saa olla väsymystä ja mielestäni saa valittaakin vaikka olisi kymmenen lasta. Mutta on kuitenkin vastuutonta hankkia vaan lisää ja lisää lapsia jos ei jaksa, jos lapsia ei voi herranjumala jättää edes oman isänsä seuraan luottavaisin mielin.

Oletko puhunut asioista esim neuvolassa? Perhetyöntekijää kotiin, tukiperhettä tai varamummolaa tai mitä tukitoimia niitä nyt onkaan jos vanhemmat ovat ihan lopussa. Kyllä ulkopuoliseenkin voi ihan turvallisesti luottaa, ensinhän niihin hoitajiin tutustutaan ettei kylmiltään tarvitse antaa lapsiaan vieraille hoitoon. Kyllä apua pitää osata ottaa vastaan ennen kuin tilanne riistäytyy täysin käsistä.

Tukiverkostoa voi myös ihan itse rakentaa tyhjästä vaikka olisi ne viisi lastakin jo olemassa, kunhan on aktiivinen ja käyttää järkeä sekä mielikuvitusta.

Ja viimeistään nyt olisi hyvä aika miehen opetella olemaan lasten kanssa. Mitä sitten jos joudut vaikka kuukaudeksi sairaalaan tai kuolet? Kuka niistä lapsista silloin huolehtisi jos mieskään ei voi?

 

["hohhoijaa"]

no ois varmaan paras kumpienkin alkaa jaksaa myös yksin, kun on noin monta lasta pykätty maailmaan? pääsee sitten molemmat vuorotellen pois vaikka illaksi.. mitäs sitten jos jompi kumpi vaikka kuukahtaa, onhan sittenkin pakko jaksaa yksin? ihme syitä.

 

[Blue]

[QUOTE="Aloittaja";29113325]En tiennyt ensimmäistä odottaessani etten saa koskaan itselleni aikaa. Toista aloin odottamaan jo aika heti pian, esikoinen taisi olla 3kk. Kolmas oli "vahinko". Siinä sitten tuumailtiin että kyllä tässä lapsia vielä menee siinä missä muutkin jo, ei sitä vapaata ole joka tapauksessakaan.[/QUOTE]

Ei kukaan noin ajattele!! Mieti kuinka helppoa sulla jo olisi jos olisitte jääneet niihin kolmeen...

 

[voi voi]

vähän samanlainen tilanne, mutta olen yyhoo ja lapsia vain kaksi, tosin molemmat ovat lievästi erityistä hoitoa tarvitsevia, toisella esim. jokapäiväinen hormonilääkitys. viimeksi seitsemän vuotta sitten oli sellainen päivä, ennen esikoisen syntymää siis, että oli koko päivä aamusta iltaan ihan itselläni. En ole kotiäiti, vaan teen töitä, että siinä mielessä ehdin sen muutaman tunnin olla itsekseni, mutta teen töitä kotoa käsin, yrittäjänä... olen vain siinä toivossa että 3-4 vuoden kuluttua lapset ovat vaikka edes pari tuntia harrastamassa ja kavereiden kanssa...
tämä voi tuntua hömpältä, mutta uontaistuotekaupassa myydään mäkikuisma-nimistä nestettä stressiin ja "vitutukseen", mulla se on auttanut. Onko plaseboa vai, sillä ei mulle ole väliä, koska oikeasti pinna kestää pitempään uutepäivinä. Tsemppiä!!!!!!!

 

["aloittaja"]

Jep. Noh ei tätä aina kestä. Yritän naittia tämän ajan kun ovat vielä pieniä, sitten saakin itkeä kun ovat isompia ja lähtevät kotoa Kuitenkin piristi heittää tunteita ilmoille vaikka osa onkin syyllistämis kannalla. Kiitokset kannustuksesta toisille! Alakuloa saattanee ilmaantua kyllä ihan yksinäisillekin, työssäkäyville ja miksei myös perheenäideille. Tätä rataa nyt jatketaan eikä auta itkut markkinoilla. Lapsia olemme tehneet itseasiassa koska rakastamme lapsia. Ja mitä vain heidän vuokseen.

 

[suurperheenäiti]

Hyvä! Ja zemppiä! Meillä on 8 lasta. Ei se elämä aina ruusuilla tanssimista ole mutta selvitään! Saa toisinaan itkeäkin, ei se tarkoita että ihmistä kaduttaa. Ja jaksaa kun on vähän saanut purkauduttua

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittelija";29113258]Meillä ei ole varaa hoitajiin. Enkä luota ulkopuolisiin.[/QUOTE]

Selvä, joten sitten on vain pärjättävä ilman. Käsittämätöntä ruikutusta.

 

["vieras"]

Myöntää täytyy että jos minulla olisi valvottavat huonosti nukkuvat lapset niin varmaan olisin jo vetänyt ranteet auki.
En oikein enää jaksa tuntea täällä vapaa-ajan puutteestaan itkevien äitien valituksista koska koettu on että mikään apu mitä itsekin olen ehdottanut ei kelpaa.
Aina on joku syy miksi. Niitä kutsutaan tekosyiksi ja / tai provoiksi.

 

["Jenis"]

[QUOTE="aloittaja";29113306]En saanut pienille päivähoitopaikkoja. Edes osapäivää. Ei meillä hotelliin varoja olisikaan ellei oikeen säästäisi, mutta esim mll:n hoitajia pitäisi hankkia kaksi, eli maksaa sitten kahden palkka (kaksinkertaisesti) koska yksi hoitaja voi hoitaa vaan neljää. Jännä juttu...siksi olen luopunut ajatuksesta. En enää jaksa valvoa mieheni kanssa kahden kun lapset unilla, ja noin pienet mitä osa on, ei katsele töllöä.[/QUOTE]

Suomessa on (toistaiseksi ainakin) subjektiivinen päivähoito-oikeus. Jokaiselle lapselle _on löydyttävä_ hoitopaikka tietyn ajan kuluessa, riippumatta siitä, ovatko vanhemmat/toinen vanhemmista kotona. Teidän tapauksessa voisi lähteä edistämään asiaa vaikka neuvolan tuella, kunnissa on yleensä jotain tukitoimia vielä jäljellä isoille perheille. Niitä ei tosin saa, jollei tahdo apua pyytää.

 

["Hömelö"]

Kyllä muakin ihmetyttää suuresti, miksi niitä mukuloita pitää tehdä tuommonen liuta ja vielä noin pienellä ikäerolla. Mutta sen asian päivittely ei auta enää mitään tässä vaiheessa. Paitsi että minäki kyllä suosittelisin, että ette ainakaan enää enempää lapsia tee. Tai ota lemmikkejä lisähuollettavaksi.

Jos vanhemmat on ihan uupumispisteessä, on osapäivänen päivähoito minusta ihan perusteltua niille vähän isommille muksuille. Noin nelivuotiaille ja sitä vanhemmille jonkulainen osapäivänen (ja -viikkonen) päivähoito tai kerhotoiminta vois olla hyvä melkeimpä joka tapauksessa, ihan sen takia että harjotellaan eskaria varten tuommosessa ryhmässä olemista ja päiväkodin rytmiä ja tapoja. Mun mielestä puoltoista- tai kaksvuotiaan lapsen dumppaaminen viitenä päivänä viikossa 8-10 tunniks päiväkotiin on kohtuutonta ja suorastaan sairaalloisen itsekästä vanhemmilta jos äiti voi hyvin ja haluaa vaan rauhassa hengailla ja kahvitella kotona ilman isomman muksun häiritsemistä, saati jos molemmat vanhemmat on kahestaan kotona lomailemassa. Uupuminen on ihan toinen asia.

Ja se kunnallinen hoitopaikka on järjestettävä. Jos ei löydy, niin kannattaa nostaa metakka asiasta, koska tällä hetkellä ainaki laki määrää että hoitopaikka on löydyttävä.

 

["nih"]

[QUOTE="aloittaja";29113231]Ei me jakseta kumpikaan enää yksin lasten kanssa kun toinen lähtis johki. [/QUOTE]

Lasten? Miksi teitte useamman, jos ensimmäisen kohdalla jo tuli selväksi, miten rankkaa on.

Mulla on myös yksi kaveri, joka usein ruikuttaa tukiverkon ja hoitajien puutetta. Noh, olen hänelle useamman kerran ehdottanut, että voisiko tehdä minulle pienen palveluksen ja voin siitä hyvästä katsoa hänen lapsiaan. Mutta ei ole valmis tekemään palveluksia. Tekisi niiiiiin mieli hänelle sanoa, että luuleeko hän oikeasti että joku hänen lapsiaan katsoo, jos ei itse ole valmis tekemään asian suhteen mitään.

 

[Pärjäätte kyllä]

Mitä te ap:lle ruikutatte itse enää asiasta "miten on noin paljon lapsia". Ymmärsin kirjoituksistaan että on nyt vasta alkanut olemaan alakuloisuutta tms jaksamattomuutta. Kai nyt perheenäitejäkin voi rohkaista ja kehua miten hyvää työtä kuitenkin tekevät? Meikällä on kolme mukseloo, ja rankkaahan se meilläkin on joskus. Ei mulle oo vielä kukaan tullu sanomaan että "mitäs teit noin monta". Samaa voi sanoa työntekijälle kun valittaa paskaa duuniaan "no mitäs otit tommosen työn!" Mielummin työttömäksi vakipaikasta koska alkoi kaduttamaan? Yleensä tuommoista rohkaistaan ja kehutaan että osaa hommansa kuitenkin jne, mutta kotiäidit, me ei kyllä kehumista saada! Mutta hyvä ap, jaksat kyllä kuten tähänkin asti ja terve ihminen keksii keinot selviytyäkseen. Ja kuten kirjoitit että rakastat lapsiasi, moni on siul kateellinen kun annat kaikkesi! Ehkä huomenna on jo parempi päivä. Huonoja niitä nyt on kaikilla. Lähtekää kyläilyreissuille ja muuta mukavaa, lapsilla puuhaa jne. Sitä en tiedä eikä kovin muukaan täällä kun et ap puhunut, onko erityislapsia? Ymmärsin että valvotte, onko nuorin kuinka pieni? Sairastaa yms? Täällä tuomitaan tietämättä todellisuudesta. Jaksuja!

 

["huoh"]

Pakkoko sitä spermaa on sinne ahnaaseen römpsään imuroida jos elämä lasten kanssa on niin tuskallista?

Kukaan ei pakota ketään tekemään lapsia. Ei kukaan, ei ainakaan pitäisi olla mahdollista.

 

[E3LÄ TEE ENÄÄ]

Itaeä vartenhan ne lapset tehdään ja niistä huolehditaan ja jakstan. Aaaaaaaaaaaaaaaaaaei voi olettaa ,että isovanhemmat aina ottavat tai ainakaan kaverit-

 

["hmm"]

Mitä jos nyt ryhtyisitte rakentamaan sitä tukiverkkoa? Tutustukaa lähistön perheisiin, ystävystykää. Tietenkään sitä tukiverkkoa ei saa kasattua yhdessä yössä, eikä puuttuvia/kaukana olevia isovanhempia saa lähemmäs, mutta kyllä sitä nyt jotain voi tehdä.

Ja miten olis MLL:n hoitaja ensialkuun?

 

[Tukiverkosto!]

Sen haluaisin kuulla, että oletko ap koittanut hankkia sitä tukiverkkoa? Eikö teillä tosiaan ole ketään tuttavaperhettä joka vois edes joskus ottaa edes osan lapsista? Onko mitäön perhekerhoja, jossa voisit noiden alle kouluikäisten kanssa käydä päivisin, jasiellä tutustua ihmisiin? Oletko ehkä ujo tai muuten arka luomaan uusia tuttavuuksia? Nimittäin on aika erikoista, jos ei todellakaan minkäälaista tukiverkostoa ole ehtinyt muodostua niidenvuosien aikana, kun olet kotiäitinä ollut.. Itse muutin uppo-oudolle paikkakunnalle kun odotin esikoista, ja niin vaan on yksi ja toinenkin tuttavuus, jopa ystävyys hommattu ja sitä kautta tukiverkosto. Kaikki sukulaiset ja vanhat kaverit asuu satojenkilometrien päässä. Oli vain pakko päättää, tutustuuko uusiin ihmisiin ja hankkii ystäviä,vai jäädä yksin masentumaan neljän seinän sisään vieraaseen kaupunkiin.

 

["hmm"]

Ahaa, ei oo rahaa MLL:n hoitajiin.
No, otapa puheeksi siellä neuvolassa, kyllähän nyt jotain apua tuohon tarvitaan, jos ootte ihan poikki ja masentumassa.

Mutta kokeilkaapa nyt silti rakennella sitä tukiverkkoa, vaikka ihan pikkuhiljaa. Nää asiat on ihmisten itsejensä käsissä, ei kukaan tuu muutenkaan varottelemaan, että mitä kannattais tai ei kannattais tehdä... Mutta onneksi moneen asiaan voi vaikuttaa ihan just nyt, ei se oo mikään, että tietyllä tavalla olis joskus pitänyt tehdä.

 

[Squawe]

Vaikka ei ole tukiverkostoja, niin onko sinulla kavereita tai tuttuja, jotka silloin tällöin vierailevat ja poikkaisevat sen normaalin arjen lasten kanssa. Minä olen kuuden lapsen kanssa yksikseni, toki lähellä asuu sukulaisia. Ajattelen myös itse niin, että kun olen lapset tehnyt/saanut, niin itse ne myös huolehdin. Lähipiiriltäkään on vaikea apua pyytää ihan oman itseni takia, kun en halua olla vaivaksi.

Nyt olen välillä tuntenut jopa yksinäisyyttä, lapsilaumastani huolimatta. Todella piristävää on, jos joku tuttu tai sukulainen poikkeaa hetkiseksi kylälemään.