Kotiäidit hohoi!

[Booring]

Eikö ketään muuta kotiäitiä tylsistytä tämä kotona oleminen? Itse olen päättänyt että lapsen kanssa haluan kotona olla, mutta voi että kun välillä on niiiin tylsää. Olishan se kiva, kun vois mennä ja käydä joka paikassa, mutta ei meidän rahat riitä. Ei asuta missään isossa kaupungissa, ja varsinkin näin kesäisin, täällä ei oo yhtään mitään. Ei edes toisia lapsia puistoissa.

Kertokaa nyt ihmeessä, mitä te päivisin teette?

 

[Kotiäitinä]

Minun päivät kuluu yleensä siinä että nukun pitkään, siivoan hyvin ja teen ruokaa. Sitten mies tulee kotiin. Syömme ruokaa ja lähdemme kävelylle tai muuta yhteistä puuhaa perheen kesken.

 

["aapee"]

No meidän päivä alkaa viimeistään klo 7, ettei pahemmin pitkään nukuta. Ja jokapäivä pelkkää siivousta ja kokkausta.. nounou

 

["vieras"]

lähdetään isompiin marketteihin haahuilemaan, ollaan paljon ulkosalla, kotipihassa tai sitten keskustassa ja leikkipuistoissa. nii ja joka välissä ollaan tunkemassa jonnekin kylään

 

[aika paljon]

Sivubisneksiä.... myyn kaikenlaista. Vanhaa tavaraa, vaatteita, jopa pikkuhousuja. Siitä sitä rahaa tulee että voi tehdä sit kaikkea mukavaakin ja mennä välillä jonnekkin muuallekkin kuin puistoon tai kirjastoon.

Itse en siis todellakaan pysty elämään ilman rahaa vaan tylsistyn juuri noin, joten myyntityöt on harrastukseni

 

["Annukka"]

Sen kun menisi. Jos wanha suola janottaa niin tietää menettävänsä minut, kotimme ja yhteisen ystäväporukan.

 

[sinnillä mennään]

Pakko myöntää, että onhan tää välillä ihan järjettöntä tuskaa. Täälläkään ei juuri lapsia puistoissa näy, joten lapset ei saa leikkikavereita eikä itse pääse jutteleen aikuisten kanssa, vaikkakin luulen, etten osaa enää edes aikuisten kanssa jutella. Siivoaminen ei ikävä kyllä ole mun juttu, mitenhän siittä sais tehtyä? Meillä ei ole kyläily paikkoja, mulla ei juurikaan ole kavereita ja nekin jotka on, ovat töissä. Meillä ei todellakaan nukuta pitkään, klo 7 herätys on jo luksusta.

 

["Vieras"]

Niinno meillä nukutaan pitkään kun vauva herää aina vasta joskus 11 jälkeen. olen alkanut myös siivousten lisäksi opiskelemaan! Se kannattaa. Että edes jotain järkevää tulee tehtyä kotosalla.

 

["Vieras"]

Pakko myöntää, että onhan tää välillä ihan järjettöntä tuskaa. Täälläkään ei juuri lapsia puistoissa näy, joten lapset ei saa leikkikavereita eikä itse pääse jutteleen aikuisten kanssa, vaikkakin luulen, etten osaa enää edes aikuisten kanssa jutella. Siivoaminen ei ikävä kyllä ole mun juttu, mitenhän siittä sais tehtyä? Meillä ei ole kyläily paikkoja, mulla ei juurikaan ole kavereita ja nekin jotka on, ovat töissä. Meillä ei todellakaan nukuta pitkään, klo 7 herätys on jo luksusta.

Minäkin ennen vihasin siivousta!! Mutta sain tehtyä siitä itselleni mieluisan asian niin että ostin laadukkaita siivous tarvikkeita ja nyt se on ihanaa! Ja rakastan sitä tunnetta kun ruoka tehty ja koti puhdas ja se rakkaus kodissa oikein tuntuu! Ihanaa istua sn jälkeen vaikka takapihalle vauvan kanssa kun koti on kunnossa kaiken kaikkiaan.

 

[sinnillä mennään]

Pakko myöntää, että onhan tää välillä ihan järjettöntä tuskaa. Täälläkään ei juuri lapsia puistoissa näy, joten lapset ei saa leikkikavereita eikä itse pääse jutteleen aikuisten kanssa, vaikkakin luulen, etten osaa enää edes aikuisten kanssa jutella. Siivoaminen ei ikävä kyllä ole mun juttu, mitenhän siittä sais tehtyä? Meillä ei ole kyläily paikkoja, mulla ei juurikaan ole kavereita ja nekin jotka on, ovat töissä. Meillä ei todellakaan nukuta pitkään, klo 7 herätys on jo luksusta.

Ai niin, lisätään vielä, että olen epätoivoisesti yrittänyt löytää tekemistä erilaisista yhdistyksistä, mutta pannahinen, ne kaikki hiljentyy kesäksi, jopa martat. Sukututkimusta vois tehdä, mutta sitä ei voi tehdä kun lapset on hereillä, ne on vielä niin pieniä (2v 3kk ja 7kk), että vaativat hereillä ollessaan paljosti huomiota.

 

[sinnillä mennään]

[QUOTE="Vieras";28624630]Minäkin ennen vihasin siivousta!! Mutta sain tehtyä siitä itselleni mieluisan asian niin että ostin laadukkaita siivous tarvikkeita ja nyt se on ihanaa! Ja rakastan sitä tunnetta kun ruoka tehty ja koti puhdas ja se rakkaus kodissa oikein tuntuu! Ihanaa istua sn jälkeen vaikka takapihalle vauvan kanssa kun koti on kunnossa kaiken kaikkiaan. [/QUOTE]

Joskus kyllä olen ostanut hyvät siivousvälineet, mutta ehkä ne kieltämättä vois päivitää uudempiin, josko se siivous alkais luistamaan.

 

["aapee"]

Pakko myöntää, että onhan tää välillä ihan järjettöntä tuskaa. Täälläkään ei juuri lapsia puistoissa näy, joten lapset ei saa leikkikavereita eikä itse pääse jutteleen aikuisten kanssa, vaikkakin luulen, etten osaa enää edes aikuisten kanssa jutella. Siivoaminen ei ikävä kyllä ole mun juttu, mitenhän siittä sais tehtyä? Meillä ei ole kyläily paikkoja, mulla ei juurikaan ole kavereita ja nekin jotka on, ovat töissä. Meillä ei todellakaan nukuta pitkään, klo 7 herätys on jo luksusta.

Tää on juuri kun mä olisin tämän kirjottanu! Kun olisikin edes niitä kyläilypaikkoja, mutta kun ei.. ja ne pari mitkä on, on kauempana, eikä ikinä oo rahaa sinne lähteä.
Kyllä välillä on niin hohhoijjakkaa olo että.

 

["hannele"]

Nyt kun lapsi on 1,5 on kyllä alkanut maistua todella puulta. Tuon ikäiselle tarvitsee jo järjestää tekemistä, ei riitä enää että ollaan kotona ja äiti siivoilee. Aina samat puistossa kökkimiset... Plaah. Itse olen aika huono tutustumaan naapureihin jne, ja yksinäinen ja tylsistynyt olo on.

Kun lapsi oli vauva, viihtyin todella hyvin kotona.

 

["vieras"]

Juuei kulunut aika mitenkään, pelastuksen toi kun pääsin töihin takaisin lapsen ollessa1v1kk. 3pv/vko töissä ja lapsi päikyssä, muut päivät lapsi sai nauttia virkeästä ja onnellisesta äidistään.

 

[HopotiHoi]

2v3kk ikäisen kanssa olen vielä syksyyn asti kotona. Nyt viime aikoina on vasta alkanut mukavasti kutkuttamaan ajatus töihin paluusta, ja sitä on alkanut jo kaipaamaankin.

Meidän päivät on niikuin enemmistöllä: herätään (liian) aikaisin, touhutaan vähän kotona, lähdetään ulos (puistoon, metsään, rannalla, kauppaan, pyöräilemään), tullaa kotiin syömään, päikkäreille, taas ulos, taas syömään ja vielä illalla ulos. Muita lapsia, aikuisia ja kavereita tavataan, ei mitenkään ennalta suunnitellusti vaan jos nähdään joku (tuttu) jossain pihalla tai puistossa niin mennään sinne.

Mulla on koko ajan ollut pientä aivotyötä vaativaa hommaa, jota teen päikkäreiden aikana ja iltaisin. Se kai minut on loppupeleissä pitänyt ihan järjissään.