kotiäidit, kuinka usein näette muita aikuisia?

[pepperi]

tai siis, kuinka usein ystävien kanssa tapaatte? tuntuu jotenkin puuduttavalta välillä kun vierähtää toistakin viikkoa ennen kuin joku (muutkin kuin oma mies, tai anoppi) käy kahvilla. toki tykkään olla lasten kanssa kotona ja tekemistä riittää, mutta kyllä se on niin että kun ainoa juttuseura on 2,5 vuotias niin aivot sanoo huhhuijjaa :'D muut lapset ei vielä puhu ollenkaan

 

["nelli"]

miehen joka päivä ja mitä sitten kaupassa käyn, muita en näe juuri koskaan.

 

["Mami"]

Itse näen yleensä monena päivänä viikossa lapsellisia kavereita, puistossa tai nähdään meidän tai heidän luona ja lapset saa leikkiä keskenään ja saadaan me äidit jutella keskenään ihan muistakin asioista kuin äitiydestä.
Kannattaa pyytää sunkin esim kavereita lapsineen kylään tai käydä itse kylässä
Tai jos on jotain perhekerhoja tms niin suosittelen suuntaamaan sinne! Saa aina niistä vähän puhtia kotona oloon.

 

["vieras"]

Olen myös tosi yksinäinen. Sukulaiset asuvat kaukana ja ystäviä ei juurikaan ole. Mieheni ja lapseni ovat ainoani.

 

[kököttäjä]

Jos lapset ovat terveitä ja kaikki menee hyvin, saatan nähdä perhekahvilaäitejä kerran viikkoon ja viikonloppuisin jonkun ystävän perheineen. Ja sitten kun lapset ovat kipeänä (tänä talvena koko ajan), olen täysin virtuaalikahvittelujen varassa - ja kaipaan ystäviäni tosi paljon.

Tämä on kotiäitiydessä mun mielestä se raskain osuus: keskustelukumppanien puute.

 

[miauh]

1-2x/kk, mut jutellaan esim facebookissa päivittäin.

 

[Eedla]

No mä käyn ti perhekerhossa, ke ja to avoimessa pk:ssa ja pe on tytön muskari ja sielä tulee aina nähtyä muutamia tuttuja, juorutaan sen aikaa ku muskari kestää (siis niidenkin lapsi on siinä samassa muskarissa).Su käydään aina oma srk:n tilaisuudessa jossa näkee tuttuja ja tämän lisäksi tapaan 1-3 kertaa viikossa jonkun kaverin lapsineen, leikkipuistossa tai sitte meillä tai heillä. Kerran kuussa tavataan isommalla porukalla(kaikilla samanikäisiä lapsia) ja sen lisäksi tapaan sillon tällön kavereita myös ilman lapsia. Hulluksihan sitä tulis jos kotona vaan lasten kanssa olis.

 

[pepperi]

mutta tämä välimatkojen kauheus on kyllä iso miinus! ja tietenkin se kerhojen yms puute. lähimpänä asuvaan ystävääni on 15km välimatka :-D pitäis varmaan alkaa etsimään mesekavereita tai jotain ku kone kuitenkin aina auki

 

["vieras"]

missäs pepperi asustaa ?

 

[pepperi]

Suht lähellä Rovaniemee tuppukylät kunniaan :'-D

 

["vieras"]

oletko koskaan aatellu muuttaa etelämpää?

 

[KiiajaVille]

Lähes päivittäin, puistoillessa lasten kanssa.

 

["vieras"]

äskettäin näin yhden kaverin mutta hänen lapsellaan tarttuva virus ja meille kehtasi tulla sitä tartuttaan onneksi ei toistaiseksi vielä ole tullut meille. en enää kaipaa tätäkään kaveria, kun ei sen vertaa ajattele, että olisivat sairastanu kotonaan!!!

en siis juuri koskaan tapaa ketään muuta kuin perheeni

 

[pepperi]

täällä tukiverkosto toimii tarvittaessa. ja myös miehen työ, sukulaiset ja ystävät täällä. ja kuitenki ihana omakotitalo ja iso piha missä leikkiä kunhan lapset vähän kasvaa. ja kyllähän tämä seuranpuute sitten (toivottavasti!) helppaa kun pääsen takaisin työelämään ja lapset kasvaa niin ettei niitä tarvi joka paikkaan mukana raahata

 

["vieras"]

Suht lähellä Rovaniemee tuppukylät kunniaan :'-D

sama täällä, rovaniemi rulettaa..

 

[pepperi]

pidän etelänseudulla elämistä huomattavasti kalliimpana kuin maalla.

 

[Phoebsi]

Joka päivä, jos leikkipuistotutut lasketaan mukaan. Käyn lasten kanssa myös kerhossa ja näen omia ystäviä viikottain. Mutta omia ystäviä näen mieluummin ilman lapsia, en tiedä lasketaanko sitä tähän sitten.

 

[nohh]

Ihan joka päivä. Käydään usein kerhoissa tai kaverilla kahvilla. Äitini piipahtaa muutenkin usein ja jos ollaan esim sairaana jumissa, niin tuee varmasti piristykseksi

 

[pepperi]

täällä päin suomea meillä on yhden ihmisen palkalla varaa pitää 300 neliön omakotitaloa, kahta autoa ja niidenkin jälkeen ei tarvitse miettiä mistä rahaa puurohiutaleisiin. etelässä talot kalliita, samoin esim. lasten saaminen hoitoon jossei ole sukulaisia tai ystäviä joita pyytää hätiin.

 

[pepperi]

Ihan joka päivä. Käydään usein kerhoissa tai kaverilla kahvilla. Äitini piipahtaa muutenkin usein ja jos ollaan esim sairaana jumissa, niin tuee varmasti piristykseksi

voi että, kuulostaa ihanalta! meillä isovanhemmat vielä niin nuoria että ovat kaikki työelämässä kiinni, anoppi silloin tällöin pyörähtää kun tekee vuorotyötä. mutta hänen kanssa oleminen se on vähän sitä pakkopullaa sitten kyllä

 

["vieras"]

Lähes päivittäin, harrastuksissa.

 

[nohh]

voi että, kuulostaa ihanalta! meillä isovanhemmat vielä niin nuoria että ovat kaikki työelämässä kiinni, anoppi silloin tällöin pyörähtää kun tekee vuorotyötä. mutta hänen kanssa oleminen se on vähän sitä pakkopullaa sitten kyllä

Ihanaa se onkin Ja kun esim pienempi oli kuumeessa, niin haki isomman ulkoilemaan ja leikkimään mummolaan. Kiitos äidille!

 

[Marakatti]

Mä olen työssäkäyvä enkä silti näe aikuisia kun töissä ja kaupassa. Töissäki oon usein yksin kun muut on ulkona.
Kaikki kaverit (siis mun kaikki kaks) asuu yli 100km päässä...
Mut hei! Mä en oo yksinäinen vaikka olenki yksin. Saanpahan aina haluamani vastauksen kysymyksiini

 

[Big Bang Theory]

Minä näen lähinnä kaupassa ja 2x viikossa perhekerhossa.

 

["Vieras"]

Mä nään silloin, kun tuntuu, että kaipaan seuraa. Muutama ystävä on kotiäiteinä, niin heidän kanssaan puistoillaan ja kyläillään. Yksi päivä viikossa ollaan sovittu puistoilupäiväksi, jolloin puistoon kokoontuu isompikin porukka. Muuten meidän suunnalla ei ole ketään puistoilemassa aamupäivisin. Nuorimmainen käy kerran viikossa omaa kerhoa ja sen aikana joskus käyn ystäviäni tervehtimässä. Mulla on tuo puhelin, jonka avulla pidän tosi paljon yhteyttä joka päivä ystäviini. Jos sairastetaan (niinkun tässä jo useampi kuukausi...), niin sitä enemmän puhelin on käytössä. Naapuristakin löytyy muutama kotiäiti, joiden kanssa ollaan pihassa. Eli lähes aina lötyy joku, jonka kanssa voi jotain aikuisten juttuja jutella! Mun vanhemmat käy talvisin suht paljon meillä kylässä, sekin toki aina piristys.