Kotiäidit! Miten olette turvanneet elantonne?

[Rieputarallaa]

TAAS yksi tuttava on tullut miehensä pettämäksi. Kauhea kriisi nyt päällä heillä - ero olisi henkisesti oikea ratkaisu, mutta kun "ei ole varaa". Vuodet kotona ovat syrjäyttäneet työelämästä, kunnon koulutusta ei ole. Edessä siis pakkorako.

Miten te, arvoisat kotiäidit, olette turvanneet omaa ja lastenne selustaa, JOS kävisi niin, että perhettä elättävä mies kuolisi tai tulisi ero? Olisitteko välittömästi sossun vakiasiakkaita?

 

[SuhmuranSandra]

En olisi. Kun menisin töihin.

 

[vieras]

njaah, itsellä on koulutus ja töitä hoitoalalla on...Ja olen lasten synnyttyä tehnyt iltoja ja viikonloppuja silloin tällöin keikkatyötä.

 

[Kowalski]

Sormuksella vasemmassa nimettömässä.
Jos sormus siitä joskus lähtee, niin onhan mulla koulutus ja työkokemustakin, eli tuskin me pulassa oltaisiin. Ja sossukin on olemassa jos töitä ei löydy/pysty tekemään.
En kyllä aio olla kotona enää kauaa, viikko on nyt takana (kurssi loppui viime pe) ja on tylsää |O . Tahtoo töihin, kiitos!

 

[FANG-ANN-75]

No niin kauan ainakin olisin kotona kunnes nuorin 3v oli miten oli. Mut sen jälkeen: mulla on ammatti ja voisin hakeutua heti vaikkapa hoitsuksi tai siivoojaksi töihin jos kerran ns. pakko. Noita töitä löytyy.

 

[kangasajuruoho]

Äijällä on tietysti (yrittäjänä ) henkivakuutus.

Ja pelkästään jo tän talon puolikkaalla hinnalla saisin soman asunnon, maksettavaksi jäisi vain vastike ja sapuskat ja muut juoksevat kulut.

Enköhän pärjäisi. =)

Ja ainahan voi mennä (nytkin) töihin.

 

[yönlapsi]

Koulutus mulla on, muta ei juurikaan työkokemusta. Toisaalta mun alalla töitä varmaan löytyisi, tai sitten jollakin toisella alalla. Luulisin kuitenkin, että jos leskeksi jäisin tai ero tulisi, olisin suosiolla jonkin aikaa sossun asiakkaana. Voisi olla lapsille turhan kova kokemus, jos isän lähdön/kuoleman jälkeen sysättäisiin suoraan päiväkotiin suurimmaksi osaksi hereilläoloajasta. Voisivat kaivata enemmänkin äidin syliä ja huomiota silloin.

 

[Kreecher]

- Avioliitto
- Koulutus
- Lainaturva (kuoleman varalta)

Noilla päässee jo aika pitkälle.

Ja ehkä en voi itseäni oikeaksi kotiäidiksi nimittää, kun olen aina lasten välillä ollut töissä tai opiskellut.

 

[zanna74]

Miehellä henkivakuutus, lainoilla lainaturva

Menisin tietysti töihin, säästöjä on kertynyt oikein mukava summa jo, ei tässä mikään hätä tulis ainakaan rahallisesti =) Henkisesti tietysti olis melkonen hätä mutta tyhjän päälle en tippus !

 

[Valaja]

No mää menisin töihin. Ei sen ihmeempää. Ai niin ja onhan meillä vakuutus.

 

[NeitiNasu]

Miehellä, siinäkin tapauksessa jos joskus kuolisi.

 

[vieras]

Mitenkäs ap sinä elätät perheen eron tullessa? Opiskelijan tuloilla vai? Maksatko yksin asuntolainan sijaisuuksien palkoilla?

Enpä usko monenkaan yksinään maksavan nykyisen asunnon lainoja, ihan sama kävikö töissä vai ei. eli samassa tilanteessa olemme kaikki, joilla on ammatti. Samalla tavalla voi mennä töihin tai jatkaa töissä oloa, ja silti on tiukkaa yksin maksella lainat, jos sellaiset on.

Eli miten ap sinä? Maksatko sijaisuuksien palkoilla yksin asuntolainat? vai onko niitä? Maksatko vuokran yksin? vai menetkö sossun luukulle?

 

[Ford Prefect]

Avioliitto, henkivakuutukset(lainaturva siis), mulla vapaaehtoinen eläkerahasto, oon osa-aikatöissä ja lisäks Avonia ja opiskelen.

Osa-aikatöissä tienaan jopa tuntipalkallisesti miestä enemmän.

 

[Huopatossu]

Henkivakuutus ja aina duunia löytyy

 

[näin]

TAAS yksi tuttava on tullut miehensä pettämäksi. Kauhea kriisi nyt päällä heillä - ero olisi henkisesti oikea ratkaisu, mutta kun "ei ole varaa". Vuodet kotona ovat syrjäyttäneet työelämästä, kunnon koulutusta ei ole. Edessä siis pakkorako.

Miten te, arvoisat kotiäidit, olette turvanneet omaa ja lastenne selustaa, JOS kävisi niin, että perhettä elättävä mies kuolisi tai tulisi ero? Olisitteko välittömästi sossun vakiasiakkaita?

Vakuutuksilla(kuoleman varalta.)

Koulutus plus työ koemusta.

Ok-talo, joka on kuukausi kuukaudelta enemmän meidän ihka oma(ero, jako =pesämuna)

 

[vieras]

meillä lapset peris sillo isänsä ( tai perivät muutenkin kun hän joskus ´kuolee). saisvat maat ja talot. itse en kyllä sais yhtään mitää... mut ehkä mä töihin menisin

 

[Drama Queen]

En oo kyl enää kotiäitinä mutta säästöjä on hieman vajaa 10 000 euroa..että eiköhän niillä hetken pärjäilisi.

 

[Sanna80]

Mulla on asunto omissa nimissä ja laina myös. Mulla on yritys: myyn kestovaippoja ja lisäksi edustan Kotigastronomi-mausteita. Tällä hetkellä lisätuloa, mutta jos tiukka paikka tulee, niin voisi tuolla elantonsakin hankkia, kun laittaisi muksut hoitoon ja alkaisi tehdä määrätietoisesti ja täysipäiväisesti. Koulutusta minulla ei ole, mutta työkokemusta ehtinyt tulla useita vuosia ja nyt, hoitovapaalla ollessakin teen keikkahommaa entiseen työpaikkaan.

En mä ole huolissani, kyllä Kelalta saa rahaa, soskusta jos hätä tulee ja noita keikkahommia ja kaikkea sivutoimista bisnestä on niin että ei tarvii kun valita haluaako edustaa mausteita, meikkejä, lastenvaatteita, pesuaineita vai mitä.

 

[Rieputarallaa]

Mitenkäs ap sinä elätät perheen eron tullessa? Opiskelijan tuloilla vai? Maksatko yksin asuntolainan sijaisuuksien palkoilla?

Enpä usko monenkaan yksinään maksavan nykyisen asunnon lainoja, ihan sama kävikö töissä vai ei. eli samassa tilanteessa olemme kaikki, joilla on ammatti. Samalla tavalla voi mennä töihin tai jatkaa töissä oloa, ja silti on tiukkaa yksin maksella lainat, jos sellaiset on.

Eli miten ap sinä? Maksatko sijaisuuksien palkoilla yksin asuntolainat? vai onko niitä? Maksatko vuokran yksin? vai menetkö sossun luukulle?

No. Jos ero tulisi nyt, realisoisin omaisuuttani niin, että saisin hoidettua juoksevat menot - satunnaisilla sijaisuuspalkoilla ei kauheasti hurrata. Asuntolainaa meillä ei ole. Melko varmasti minua odottaa vakipaikka kunhan valmistun, joten sen jälkeen talouteni olisi entistä vakaammalla pohjalla, jos vaikka tulisi tilanne, että yksin olisi taloudesta vastattava. Ja vaikka en vakipaikkaa saisikaan,kokemuksella ja papereilla saa pitkäaikaisia sijaisuuksia helposti.

Moni sanoo ammatin olevan, mutta onko teillä myös työpaikat odottamassa? Itse ainakaan en uskaltaisi jättäytyä vuosiksi kotiin ilman vakipaikkaa, vaikka valmistunut olisinkin. Mahdollisesti useamman lapsen yksinhuoltaja, jolla on useamman vuoden tauko työelämästä (tai ei työkokemusta ollenkaan) ja siten ammattitaito ehkä jopa vanhentunutta, ei ehkä ole se kaikkein halutuin työmarkkinoilla. Voipi siis olla, ettei moisessa tilanteessa niin vain mennä töihin, niin helpolta kuin se teoriassa kuulostaakin.

 

[Bad Virgin-]

Tekemällä keikkahommia.

 

[Rieputarallaa]

Miehellä, siinäkin tapauksessa jos joskus kuolisi.

Entäs erotilanteessa? Onko mies vastaus silloinkin?

 

[Huopatossu]

Koulutusta kovin kummoista mulla ei ole.Olin 2,5 vuotta kotona ja sain duunia aika nopeasti menin jopa monen koulutetun ohi

 

[vieras]

Mitenkäs ap sinä elätät perheen eron tullessa? Opiskelijan tuloilla vai? Maksatko yksin asuntolainan sijaisuuksien palkoilla?

Enpä usko monenkaan yksinään maksavan nykyisen asunnon lainoja, ihan sama kävikö töissä vai ei. eli samassa tilanteessa olemme kaikki, joilla on ammatti. Samalla tavalla voi mennä töihin tai jatkaa töissä oloa, ja silti on tiukkaa yksin maksella lainat, jos sellaiset on.

Eli miten ap sinä? Maksatko sijaisuuksien palkoilla yksin asuntolainat? vai onko niitä? Maksatko vuokran yksin? vai menetkö sossun luukulle?

No. Jos ero tulisi nyt, realisoisin omaisuuttani niin, että saisin hoidettua juoksevat menot - satunnaisilla sijaisuuspalkoilla ei kauheasti hurrata. Asuntolainaa meillä ei ole. Melko varmasti minua odottaa vakipaikka kunhan valmistun, joten sen jälkeen talouteni olisi entistä vakaammalla pohjalla, jos vaikka tulisi tilanne, että yksin olisi taloudesta vastattava. Ja vaikka en vakipaikkaa saisikaan,kokemuksella ja papereilla saa pitkäaikaisia sijaisuuksia helposti.

Moni sanoo ammatin olevan, mutta onko teillä myös työpaikat odottamassa? Itse ainakaan en uskaltaisi jättäytyä vuosiksi kotiin ilman vakipaikkaa, vaikka valmistunut olisinkin. Mahdollisesti useamman lapsen yksinhuoltaja, jolla on useamman vuoden tauko työelämästä (tai ei työkokemusta ollenkaan) ja siten ammattitaito ehkä jopa vanhentunutta, ei ehkä ole se kaikkein halutuin työmarkkinoilla. Voipi siis olla, ettei moisessa tilanteessa niin vain mennä töihin, niin helpolta kuin se teoriassa kuulostaakin.

Minun tuntemilla yksinhuoltajilla on kaikilla varaa olla kotona ja sitten monen kotiäitivuoden jälkeen on varaa mennä opiskelemaan. Paremmin tulevat toimeen kuin avioperheet, joissa mies joutuu sitten omasta palkasta maksaa asunnon lainan, ja kaikki, jos nainen opiskelee. Kun taas yh saa asumistuet ja sossusta rahaa opiskeluun ja lapselle kaiken. Ei hätäpäivää. leveä elanto minun tuntemilla yh:lla.

 

[NeitiNasu]

Miehellä, siinäkin tapauksessa jos joskus kuolisi.

Entäs erotilanteessa? Onko mies vastaus silloinkin?

On, kyllä. En jäisi puille paljaille, siis sen enempää kuin ollaan nytkään.

 

[NeitiNasu]

Mitenkäs ap sinä elätät perheen eron tullessa? Opiskelijan tuloilla vai? Maksatko yksin asuntolainan sijaisuuksien palkoilla?

Enpä usko monenkaan yksinään maksavan nykyisen asunnon lainoja, ihan sama kävikö töissä vai ei. eli samassa tilanteessa olemme kaikki, joilla on ammatti. Samalla tavalla voi mennä töihin tai jatkaa töissä oloa, ja silti on tiukkaa yksin maksella lainat, jos sellaiset on.

Eli miten ap sinä? Maksatko sijaisuuksien palkoilla yksin asuntolainat? vai onko niitä? Maksatko vuokran yksin? vai menetkö sossun luukulle?

No. Jos ero tulisi nyt, realisoisin omaisuuttani niin, että saisin hoidettua juoksevat menot - satunnaisilla sijaisuuspalkoilla ei kauheasti hurrata. Asuntolainaa meillä ei ole. Melko varmasti minua odottaa vakipaikka kunhan valmistun, joten sen jälkeen talouteni olisi entistä vakaammalla pohjalla, jos vaikka tulisi tilanne, että yksin olisi taloudesta vastattava. Ja vaikka en vakipaikkaa saisikaan,kokemuksella ja papereilla saa pitkäaikaisia sijaisuuksia helposti.

Moni sanoo ammatin olevan, mutta onko teillä myös työpaikat odottamassa? Itse ainakaan en uskaltaisi jättäytyä vuosiksi kotiin ilman vakipaikkaa, vaikka valmistunut olisinkin. Mahdollisesti useamman lapsen yksinhuoltaja, jolla on useamman vuoden tauko työelämästä (tai ei työkokemusta ollenkaan) ja siten ammattitaito ehkä jopa vanhentunutta, ei ehkä ole se kaikkein halutuin työmarkkinoilla. Voipi siis olla, ettei moisessa tilanteessa niin vain mennä töihin, niin helpolta kuin se teoriassa kuulostaakin.

Mulla ei ole ammattipaperia, mutta vakipaikka töissä.