Kotiäidit! Miten olette turvanneet elantonne?

Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Moni sanoo ammatin olevan, mutta onko teillä myös työpaikat odottamassa? Itse ainakaan en uskaltaisi jättäytyä vuosiksi kotiin ilman vakipaikkaa, vaikka valmistunut olisinkin. Mahdollisesti useamman lapsen yksinhuoltaja, jolla on useamman vuoden tauko työelämästä (tai ei työkokemusta ollenkaan) ja siten ammattitaito ehkä jopa vanhentunutta, ei ehkä ole se kaikkein halutuin työmarkkinoilla. Voipi siis olla, ettei moisessa tilanteessa niin vain mennä töihin, niin helpolta kuin se teoriassa kuulostaakin.

No jaa...riippuu mistä roikkuu.
Tuttuni, viiden lapsen yh, palasi juuri työelämään yli kymmenen kotona vietetyn vuoden jälkeen. Ei ollut työpaikkaa odottamassa, vaan ihan itse sen haki.
Kummitätini on ollut poissa työelämästä noin 25 vuotta, kotiäitinä/rouvana. Nyt ensi kuun alussa aloittaa työt, sai töitä vaikka on jo päälle 50 v ja ollut noin kauan poissa.
Eräs tuttu on kuuden lapsen yh ja töitä sai hänkin kotiäitivuosien jälkeen, vakipaikkaa ei ollut vaan uuteen työpaikkaan pääsi.
Uskon, että jos on koulutus ja työkokemusta ennen kotiäitivuosia, niin töitä löytyy kunhan tarpeeksi ahkerasti hakee.
 
Kotiäitivuodet ovat mulla jo onnellisesti ohitse, eikä mulla silloin mitään erityistä taloudellista turvaa ollut. Oltaisiin siis mahdollisesti oltu soskun luukulla ainakin alkuun, epäilen kuitenkin tuon vakituisuutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Åboriginal:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Moni sanoo ammatin olevan, mutta onko teillä myös työpaikat odottamassa? Itse ainakaan en uskaltaisi jättäytyä vuosiksi kotiin ilman vakipaikkaa, vaikka valmistunut olisinkin. Mahdollisesti useamman lapsen yksinhuoltaja, jolla on useamman vuoden tauko työelämästä (tai ei työkokemusta ollenkaan) ja siten ammattitaito ehkä jopa vanhentunutta, ei ehkä ole se kaikkein halutuin työmarkkinoilla. Voipi siis olla, ettei moisessa tilanteessa niin vain mennä töihin, niin helpolta kuin se teoriassa kuulostaakin.

No jaa...riippuu mistä roikkuu.
Tuttuni, viiden lapsen yh, palasi juuri työelämään yli kymmenen kotona vietetyn vuoden jälkeen. Ei ollut työpaikkaa odottamassa, vaan ihan itse sen haki.
Kummitätini on ollut poissa työelämästä noin 25 vuotta, kotiäitinä/rouvana. Nyt ensi kuun alussa aloittaa työt, sai töitä vaikka on jo päälle 50 v ja ollut noin kauan poissa.
Eräs tuttu on kuuden lapsen yh ja töitä sai hänkin kotiäitivuosien jälkeen, vakipaikkaa ei ollut vaan uuteen työpaikkaan pääsi.
Uskon, että jos on koulutus ja työkokemusta ennen kotiäitivuosia, niin töitä löytyy kunhan tarpeeksi ahkerasti hakee.

Niimpä. Harvassa on semmoset jotka ei ihan oikeesti työpaikkaa löydä. Jos oikeesti töihin haluaa eikä nirsoile niin ei se niin vaikeeta ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Mulla on yritys: myyn kestovaippoja


Vähän ot, mutta menköön. Me ollaankin tehty joskus kauppoja! :D Nyt vasta älysin. Tuskinpa yksittäistä asiakasta muistat, mutta mulla oli erään toisen putiikin kanssa kaameat sählingit ja sitten asioiden selvittyä tilasin sinulta alkusyksyllä ison läjän FB:eja. Kiitokset vaan vielä uudestaan mahtavasta palvelusta ja nopeasta toiminnasta! Oon saanut aika paljon yv:tä kestovaippainfolaisilta liittyen siihen sählinkipuljuun (myös heillä ollut ongelmia kyseisen myyjän kanssa) ja kun sitten pohtivat, mistä niitä FB:eja jatkossa ostaisivat, niin olen suositellut lämpimästi sinua. Toivottavasti edes jotkut ovat ottaneet onkeensa! :D ;) Oikein mukavaa kevään odotusta sinulle ja perheellesi!
 
Ammatti löytyy.
Ja Suomessa on onneks pitkä liuta kouluja, missä voi kouluttaa itsensä.
Ja jos ei oman alan töitä löydy, niin jotain kuitenkin aivan varmasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jurristi harmaana:
Vähän ot, mutta menköön. Me ollaankin tehty joskus kauppoja! :D Nyt vasta älysin. Tuskinpa yksittäistä asiakasta muistat, mutta mulla oli erään toisen putiikin kanssa kaameat sählingit ja sitten asioiden selvittyä tilasin sinulta alkusyksyllä ison läjän FB:eja. Kiitokset vaan vielä uudestaan mahtavasta palvelusta ja nopeasta toiminnasta! Oon saanut aika paljon yv:tä kestovaippainfolaisilta liittyen siihen sählinkipuljuun (myös heillä ollut ongelmia kyseisen myyjän kanssa) ja kun sitten pohtivat, mistä niitä FB:eja jatkossa ostaisivat, niin olen suositellut lämpimästi sinua. Toivottavasti edes jotkut ovat ottaneet onkeensa! :D ;) Oikein mukavaa kevään odotusta sinulle ja perheellesi!


Nimi ei tule mieleen, mutta tapauksen muistan. Liittykö se sählinki PP-nimiseen firmaan?
Ja kiitos samoin mukavia kevään odotuksia ja viikonloppua!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Alkuperäinen kirjoittaja jurristi harmaana:
Vähän ot, mutta menköön. Me ollaankin tehty joskus kauppoja! :D Nyt vasta älysin. Tuskinpa yksittäistä asiakasta muistat, mutta mulla oli erään toisen putiikin kanssa kaameat sählingit ja sitten asioiden selvittyä tilasin sinulta alkusyksyllä ison läjän FB:eja. Kiitokset vaan vielä uudestaan mahtavasta palvelusta ja nopeasta toiminnasta! Oon saanut aika paljon yv:tä kestovaippainfolaisilta liittyen siihen sählinkipuljuun (myös heillä ollut ongelmia kyseisen myyjän kanssa) ja kun sitten pohtivat, mistä niitä FB:eja jatkossa ostaisivat, niin olen suositellut lämpimästi sinua. Toivottavasti edes jotkut ovat ottaneet onkeensa! :D ;) Oikein mukavaa kevään odotusta sinulle ja perheellesi!


Nimi ei tule mieleen, mutta tapauksen muistan. Liittykö se sählinki PP-nimiseen firmaan?
Ja kiitos samoin mukavia kevään odotuksia ja viikonloppua!!


Joo, just siihen. Tällä viikolla sain taas asiaan liittyvää yv:tä....
 
Suurimmassa kuluerässä eli asuntolainassa on vakuutus. Jos mies kuolee niin velan saisi kai anteeksi. Onhan siinä tietenkin omat ehtonsa, eikä se koske esim. sellasia tapauksia jos mies tappaa itsensä tai mä menen murhaamaan sen. Jos "vain" erosta kyse niin sitten menisi asuntomyyntiin. Ei pitäisi ainakaan paljoa velkaa jäädä, kun pois myy.

Mulla ei ole vakityöpaikkaa, mutta olen 99,9% varma että hoitoalalta saisin töitä nopeastikin. Saisin tämän nykyisen elintason just pidettyä vain omalla palkallani. Jos ä.rahalla olisin niin sillä pystyisin perhettä elättämään just ja just eikä tarvisi vielä mistään tukia hakea, mutta esim. autoon ei olisi varaa. Mun vanhemmat varmasti auttaisi tilanteessa missä yksin jäisin. Ja jos kaikki menisi pieleen enkä töitäkään saisi niin sitten olisi vaan tukia & sossusta haettava. Joskus voi olla pakkotilanne ja ei siinä silloin mitään väärää olisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Voi Sörhis, ei se ammatti eikä työpaikka ole niin autuuttava.

Tai sitten mä olen vaan hämmästyttävän kyvykäs, kun töitä saa aina halutessaan.

Rohkea rokan syö, sanotaan. Ja mä syön paljon. :p

Sano mitä sanot, mutta MÄ en haluaisi ikinä jäädä miehen elätettäväksi, olla kenenkään armoilla. Musta se on nöyryyttävää. Ja haluan turvata joka tapauksessa oman (ja lapseni) elännon tiukan paikan tullen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Voi Sörhis, ei se ammatti eikä työpaikka ole niin autuuttava.

Tai sitten mä olen vaan hämmästyttävän kyvykäs, kun töitä saa aina halutessaan.

Rohkea rokan syö, sanotaan. Ja mä syön paljon. :p

Sano mitä sanot, mutta MÄ en haluaisi ikinä jäädä miehen elätettäväksi, olla kenenkään armoilla. Musta se on nöyryyttävää. Ja haluan turvata joka tapauksessa oman (ja lapseni) elännon tiukan paikan tullen.


Mikä siinä on nöyryyttävää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Voi Sörhis, ei se ammatti eikä työpaikka ole niin autuuttava.

Tai sitten mä olen vaan hämmästyttävän kyvykäs, kun töitä saa aina halutessaan.

Rohkea rokan syö, sanotaan. Ja mä syön paljon. :p

Sano mitä sanot, mutta MÄ en haluaisi ikinä jäädä miehen elätettäväksi, olla kenenkään armoilla. Musta se on nöyryyttävää. Ja haluan turvata joka tapauksessa oman (ja lapseni) elännon tiukan paikan tullen.

Mun mielestä normaalissa suhteeessa ei olla kenenkään armoilla. Vaan ollaan tasavertasia vaikka kuinka toinen olisi kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Voi Sörhis, ei se ammatti eikä työpaikka ole niin autuuttava.

Tai sitten mä olen vaan hämmästyttävän kyvykäs, kun töitä saa aina halutessaan.

Rohkea rokan syö, sanotaan. Ja mä syön paljon. :p

Sano mitä sanot, mutta MÄ en haluaisi ikinä jäädä miehen elätettäväksi, olla kenenkään armoilla. Musta se on nöyryyttävää. Ja haluan turvata joka tapauksessa oman (ja lapseni) elännon tiukan paikan tullen.


Mikä siinä on nöyryyttävää?

Musta olis. Mä olen aina tottunu pärjäämään omillani ja musta se, että olen riippuvainen jostakusta on vaan nöyryyttävää. En osaa sanoa tarkemmin. Muiden ratkaisut on heidän omiaan eikä mulle kuulu, mutta mulle oli TOSI tiukan paikan takana olla edes vuosi hoitovapaalla esikoisesta ja olla se aika miehen elätettävänä. Sen vuoksi mä perustin yrityksenkin, että saisi jotain lisätuloa eikä olisi ihan riippuvainen toisesta. Kakkosen kanssa ei ole tuntunut pahalle, kun olen yyhoo. Vaikka hoitovapaalla olen ja Kelan tuilla elän, niin ei ole yhtään niin paha kun olla miehen elätettävänä. Nytkin tosin teen keikkahommaa ja noita yritysjuttuja ja maustemyyntiä koko ajan, että ei tarviis Kelan rahojen varassa olla.

 
En mitenkään, ja ollaan vielä avoliitossa joten eron tullen en rahassa kylpisi.. Mies on puhunut että joku tällanen eläkevakuutussysteemi mulle kotona lasten kanssa vietetyistä vuosista olisi hyvä, mutta ei olla otettu asiasta tarkemmin selvää kun rahatilanne on ollut koko ajan sellanen että kaikki mikä tulee menee saman tien, joten ei ole mistä laittaa säästöön.

Kuolemantapauksesssa vakuutuksesta tulevalla kymppitonnilla (vai oliko se tuplasti tuo summa) ei pitkälle pötkitä, eiköhän se hupenisi jo hautajaisjärjestelyihin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Voi Sörhis, ei se ammatti eikä työpaikka ole niin autuuttava.

Tai sitten mä olen vaan hämmästyttävän kyvykäs, kun töitä saa aina halutessaan.

Rohkea rokan syö, sanotaan. Ja mä syön paljon. :p

Sano mitä sanot, mutta MÄ en haluaisi ikinä jäädä miehen elätettäväksi, olla kenenkään armoilla. Musta se on nöyryyttävää. Ja haluan turvata joka tapauksessa oman (ja lapseni) elännon tiukan paikan tullen.


Mikä siinä on nöyryyttävää?

Musta olis. Mä olen aina tottunu pärjäämään omillani ja musta se, että olen riippuvainen jostakusta on vaan nöyryyttävää. En osaa sanoa tarkemmin. Muiden ratkaisut on heidän omiaan eikä mulle kuulu, mutta mulle oli TOSI tiukan paikan takana olla edes vuosi hoitovapaalla esikoisesta ja olla se aika miehen elätettävänä. Sen vuoksi mä perustin yrityksenkin, että saisi jotain lisätuloa eikä olisi ihan riippuvainen toisesta. Kakkosen kanssa ei ole tuntunut pahalle, kun olen yyhoo. Vaikka hoitovapaalla olen ja Kelan tuilla elän, niin ei ole yhtään niin paha kun olla miehen elätettävänä. Nytkin tosin teen keikkahommaa ja noita yritysjuttuja ja maustemyyntiä koko ajan, että ei tarviis Kelan rahojen varassa olla.

Sanna80 sen sanoi. Sitä paitsi havaintojeni mukaan monet sellaiset suhteet, joissa toinen on toisen elätettävänä, ovat muullakin tavoin epätasa-arvoisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Sitä paitsi havaintojeni mukaan monet sellaiset suhteet, joissa toinen on toisen elätettävänä, ovat muullakin tavoin epätasa-arvoisia.

Buahahahaaa..... :laugh: :laugh: :laugh: .
Okei, kokoan itseni...
Mä mietin omaa tilannettani, ja kotirouvaystävieni tilannetta, ja vaikka kuinka pähkäilen ja pohdin, niin en kyllä saa näistä suhteista epätasa-arvoisia millään lailla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Åboriginal:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Sitä paitsi havaintojeni mukaan monet sellaiset suhteet, joissa toinen on toisen elätettävänä, ovat muullakin tavoin epätasa-arvoisia.

Buahahahaaa..... :laugh: :laugh: :laugh: .
Okei, kokoan itseni...
Mä mietin omaa tilannettani, ja kotirouvaystävieni tilannetta, ja vaikka kuinka pähkäilen ja pohdin, niin en kyllä saa näistä suhteista epätasa-arvoisia millään lailla.

Sehän on hyvä asia :D.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Sanna80 sen sanoi. Sitä paitsi havaintojeni mukaan monet sellaiset suhteet, joissa toinen on toisen elätettävänä, ovat muullakin tavoin epätasa-arvoisia.



Ai, mä en ole kyllä moista ilmiötä huomannut normaalissa parisuhteessa, jossa elää kaksi täysipäistä aikuista ihmistä. Kyllä, meidän suhde tytön isän kanssa oli epätasa-arvoinen monella tapaa ja ongelmallinen, muutoinkin kuin rahan suhteen. Mutta ei siitä suhteesta ne pelkät fyysiset tekijät olisi epätasa-arvoista saanut millään, vaan se, mitä parisuhteen osapuolien pääkopassa liikkui. Ennemminkin näin.

Mun mielestä taas olisi äärettömän nöyryyttävää elää avioliitossa rakastamani ihmisen kanssa, jonka kanssa meillä on yhteinen perhe ja lapset ja lainat ja menot, mutta silti jakaa rahoja puoliksi... Kuolisin siihen varmaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Voi Sörhis, ei se ammatti eikä työpaikka ole niin autuuttava.

Tai sitten mä olen vaan hämmästyttävän kyvykäs, kun töitä saa aina halutessaan.

Rohkea rokan syö, sanotaan. Ja mä syön paljon. :p

Sano mitä sanot, mutta MÄ en haluaisi ikinä jäädä miehen elätettäväksi, olla kenenkään armoilla. Musta se on nöyryyttävää. Ja haluan turvata joka tapauksessa oman (ja lapseni) elännon tiukan paikan tullen.


Mikä siinä on nöyryyttävää?

Musta olis. Mä olen aina tottunu pärjäämään omillani ja musta se, että olen riippuvainen jostakusta on vaan nöyryyttävää. En osaa sanoa tarkemmin. Muiden ratkaisut on heidän omiaan eikä mulle kuulu, mutta mulle oli TOSI tiukan paikan takana olla edes vuosi hoitovapaalla esikoisesta ja olla se aika miehen elätettävänä. Sen vuoksi mä perustin yrityksenkin, että saisi jotain lisätuloa eikä olisi ihan riippuvainen toisesta. Kakkosen kanssa ei ole tuntunut pahalle, kun olen yyhoo. Vaikka hoitovapaalla olen ja Kelan tuilla elän, niin ei ole yhtään niin paha kun olla miehen elätettävänä. Nytkin tosin teen keikkahommaa ja noita yritysjuttuja ja maustemyyntiä koko ajan, että ei tarviis Kelan rahojen varassa olla.

Sanna80 sen sanoi. Sitä paitsi havaintojeni mukaan monet sellaiset suhteet, joissa toinen on toisen elätettävänä, ovat muullakin tavoin epätasa-arvoisia.


Minun havaintojeni mukaan kaikki suhteet ovat jossakin asiassa jollakin tavalla epätasa-arvoisia... Mutta miäpä väliä sillä on? Pitäiskö aina olla kaikki just tasan?
 

Yhteistyössä