Kotiäidit! Miten olette turvanneet elantonne?

[Sanna80]

Sitä paitsi havaintojeni mukaan monet sellaiset suhteet, joissa toinen on toisen elätettävänä, ovat muullakin tavoin epätasa-arvoisia.

Buahahahaaa..... .
Okei, kokoan itseni...
Mä mietin omaa tilannettani, ja kotirouvaystävieni tilannetta, ja vaikka kuinka pähkäilen ja pohdin, niin en kyllä saa näistä suhteista epätasa-arvoisia millään lailla.

Boldasin avainsanan. Kukaan ei väittänytkään, että kaikki. Ja samaa mieltä olen kyllä, näin munkin tuntemissa perheissä. Ei tokikaan kaikissa, mutta monissa.

 

[Rieputarallaa]

Sanna80 sen sanoi. Sitä paitsi havaintojeni mukaan monet sellaiset suhteet, joissa toinen on toisen elätettävänä, ovat muullakin tavoin epätasa-arvoisia.

Ai, mä en ole kyllä moista ilmiötä huomannut normaalissa parisuhteessa, jossa elää kaksi täysipäistä aikuista ihmistä. Kyllä, meidän suhde tytön isän kanssa oli epätasa-arvoinen monella tapaa ja ongelmallinen, muutoinkin kuin rahan suhteen. Mutta ei siitä suhteesta ne pelkät fyysiset tekijät olisi epätasa-arvoista saanut millään, vaan se, mitä parisuhteen osapuolien pääkopassa liikkui. Ennemminkin näin.

Mun mielestä taas olisi äärettömän nöyryyttävää elää avioliitossa rakastamani ihmisen kanssa, jonka kanssa meillä on yhteinen perhe ja lapset ja lainat ja menot, mutta silti jakaa rahoja puoliksi... Kuolisin siihen varmaan.

Ei meillä ainakaan vahdita kalkulaattorin kanssa, että meneekö menot tasan puoliksi. Se maksaa, kumpi jaksaa. Musta vaan riippumattomuuden tunne on se, mikä on tärkeä. Eli mun ei ole PAKKO olla mieheni kanssa taloudellisten seikkojen takia; mä pärjään itsekin.

 

[tekemällä]

mysteerishoppausta

 

[Kowalski]

Sanna80 sen sanoi. Sitä paitsi havaintojeni mukaan monet sellaiset suhteet, joissa toinen on toisen elätettävänä, ovat muullakin tavoin epätasa-arvoisia.

Ai, mä en ole kyllä moista ilmiötä huomannut normaalissa parisuhteessa, jossa elää kaksi täysipäistä aikuista ihmistä. Kyllä, meidän suhde tytön isän kanssa oli epätasa-arvoinen monella tapaa ja ongelmallinen, muutoinkin kuin rahan suhteen. Mutta ei siitä suhteesta ne pelkät fyysiset tekijät olisi epätasa-arvoista saanut millään, vaan se, mitä parisuhteen osapuolien pääkopassa liikkui. Ennemminkin näin.

Mun mielestä taas olisi äärettömän nöyryyttävää elää avioliitossa rakastamani ihmisen kanssa, jonka kanssa meillä on yhteinen perhe ja lapset ja lainat ja menot, mutta silti jakaa rahoja puoliksi... Kuolisin siihen varmaan.

Ei meillä ainakaan vahdita kalkulaattorin kanssa, että meneekö menot tasan puoliksi. Se maksaa, kumpi jaksaa. Musta vaan riippumattomuuden tunne on se, mikä on tärkeä. Eli mun ei ole PAKKO olla mieheni kanssa taloudellisten seikkojen takia; mä pärjään itsekin.

Eihän kenenkään ole pakko olla miehensä kanssa taloudellisten seikkojen takia. Tämä on Suomi...
Mutta moni kyllä käyttää taloudellisia syitä tekosyynä sille, että ei vaan viitsi tai uskalla erota surkeasta suhteestaan.

 

[vieras]

meillä on vakuutukset kummallakin, möisin talon ja saisin rahaa ja etsisin itselleni töitä ja jos taas muuten pitäisi erota niin rahan takia en jäisi! saatashan me asumistukea, elatusapua, lapsilisää, ja kotihoidontukea tai päivärahaa.

 

[kangasajuruoho]

Nöyryyttävää olisi jos joutuisi elämään toisin kuin haluaa.

Mä elän just kuten haluan. =)

 

[eräs]

Jos mies kuolisi niin vakuutuksesta tulis aika hurja summa + miehen osakkeet yrityksestä siirtyis mulle jotka voisin myydä niin hyvään hintaan etten tarviis ikinä käydä töissä rahan takia.

Jos tulis ero niin kai minä töihin lähtisin ja mies maksais elarit. Onneksi ei ole lainoja.

 

[vieras]

Vakituinen virka ja säästöjä. Minusta on hölmöä sekoittaa rahoja kokonaan, kannatan avioehtoa, vaikka osittain rahat olisivatkin yhteisiä.

 

[vieras]

Monella on henkivakuutus, mutta nehän on Suomessa naurettavan pieniä. Miehelläni on omasta kotimaastaan toinen vakuutus ja perhe saa siitä 150000e. Suomessa olevasta saadaan 15000e ja kuukaudessa maksetaan sama summa.

 

[NeitiNasu]

Sanna80 sen sanoi. Sitä paitsi havaintojeni mukaan monet sellaiset suhteet, joissa toinen on toisen elätettävänä, ovat muullakin tavoin epätasa-arvoisia.

Ai, mä en ole kyllä moista ilmiötä huomannut normaalissa parisuhteessa, jossa elää kaksi täysipäistä aikuista ihmistä. Kyllä, meidän suhde tytön isän kanssa oli epätasa-arvoinen monella tapaa ja ongelmallinen, muutoinkin kuin rahan suhteen. Mutta ei siitä suhteesta ne pelkät fyysiset tekijät olisi epätasa-arvoista saanut millään, vaan se, mitä parisuhteen osapuolien pääkopassa liikkui. Ennemminkin näin.

Mun mielestä taas olisi äärettömän nöyryyttävää elää avioliitossa rakastamani ihmisen kanssa, jonka kanssa meillä on yhteinen perhe ja lapset ja lainat ja menot, mutta silti jakaa rahoja puoliksi... Kuolisin siihen varmaan.

Ei meillä ainakaan vahdita kalkulaattorin kanssa, että meneekö menot tasan puoliksi. Se maksaa, kumpi jaksaa. Musta vaan riippumattomuuden tunne on se, mikä on tärkeä. Eli mun ei ole PAKKO olla mieheni kanssa taloudellisten seikkojen takia; mä pärjään itsekin.

Eihän kenenkään ole pakko olla miehensä kanssa taloudellisten seikkojen takia. Tämä on Suomi...
Mutta moni kyllä käyttää taloudellisia syitä tekosyynä sille, että ei vaan viitsi tai uskalla erota surkeasta suhteestaan.

Älä muuta viserrä. Täysin oon samaa mieltä. =)

 

[Niin se menee]

Sanna80 sen sanoi. Sitä paitsi havaintojeni mukaan monet sellaiset suhteet, joissa toinen on toisen elätettävänä, ovat muullakin tavoin epätasa-arvoisia.

Ai, mä en ole kyllä moista ilmiötä huomannut normaalissa parisuhteessa, jossa elää kaksi täysipäistä aikuista ihmistä. Kyllä, meidän suhde tytön isän kanssa oli epätasa-arvoinen monella tapaa ja ongelmallinen, muutoinkin kuin rahan suhteen. Mutta ei siitä suhteesta ne pelkät fyysiset tekijät olisi epätasa-arvoista saanut millään, vaan se, mitä parisuhteen osapuolien pääkopassa liikkui. Ennemminkin näin.

Mun mielestä taas olisi äärettömän nöyryyttävää elää avioliitossa rakastamani ihmisen kanssa, jonka kanssa meillä on yhteinen perhe ja lapset ja lainat ja menot, mutta silti jakaa rahoja puoliksi... Kuolisin siihen varmaan.

Ei meillä ainakaan vahdita kalkulaattorin kanssa, että meneekö menot tasan puoliksi. Se maksaa, kumpi jaksaa. Musta vaan riippumattomuuden tunne on se, mikä on tärkeä. Eli mun ei ole PAKKO olla mieheni kanssa taloudellisten seikkojen takia; mä pärjään itsekin.

Harvempi se suomessa elää suhteessa jossa ei tahdo olla, vaan rahan takia. Suurin osa jää suhteeseen kun tietää, ettei saa parempaakaan...

 

[Hellä Alapää-Pimpero]

TAAS yksi tuttava on tullut miehensä pettämäksi. Kauhea kriisi nyt päällä heillä - ero olisi henkisesti oikea ratkaisu, mutta kun "ei ole varaa". Vuodet kotona ovat syrjäyttäneet työelämästä, kunnon koulutusta ei ole. Edessä siis pakkorako.

Miten te, arvoisat kotiäidit, olette turvanneet omaa ja lastenne selustaa, JOS kävisi niin, että perhettä elättävä mies kuolisi tai tulisi ero? Olisitteko välittömästi sossun vakiasiakkaita?

Miehellä on hyvät henkivakuutukset eikä meillä ole avioehtoa. En ole kyl enää kotona, mutta nää "edut" on silti voimassa.

 

[Emilyn]

Olen eronnut ja ihan hyvin pärjään tarvittaessa pelkällä kh-tuella ym. Enhän tarvitse rahaa pääosin muuhun kuin ruokaan. Joten ongelma se ei ole. Hoitoalan koulutuksella tuskin koskaan tarvitsee työttömyyttä pelätä. En kestäisi ajatusta, etten voisi erota taloudellisen riippuvuuden takia.

 

[Vepasto]

Menisin töihin, ja onhan meillä vakuutukset.

 

[Charlottis74]

Olen eronnut ja ihan hyvin pärjään tarvittaessa pelkällä kh-tuella ym. Enhän tarvitse rahaa pääosin muuhun kuin ruokaan. Joten ongelma se ei ole. Hoitoalan koulutuksella tuskin koskaan tarvitsee työttömyyttä pelätä. En kestäisi ajatusta, etten voisi erota taloudellisen riippuvuuden takia.

No sulla on mies nyt eli et yksin ole mitään maksamassa?

 

[Nöf nöf täti]

Eletään hetkessä, ei huolissa =)

 

[jenni87]

Jos mies kuolisi...
Noh, lainaturva maksaisi asunnon minulle, joten enköhän minä eläneeksi lasten kanssa sitten tulisi vaikka siivoojan palkalla.

Ja jos eroaisimme saisin pienen pesämunan tästä asunnosta ja uskoisin edelleen pärjääväni vaikka sillä siivoojan palkalla.

 

[Emilyn]

Olen eronnut ja ihan hyvin pärjään tarvittaessa pelkällä kh-tuella ym. Enhän tarvitse rahaa pääosin muuhun kuin ruokaan. Joten ongelma se ei ole. Hoitoalan koulutuksella tuskin koskaan tarvitsee työttömyyttä pelätä. En kestäisi ajatusta, etten voisi erota taloudellisen riippuvuuden takia.

No sulla on mies nyt eli et yksin ole mitään maksamassa?

Samat tulot ja kulut mulla on jokatapauksessa. En mä miehen tilillä käy. Olen mä joskus ennen pärjännyt pelkällä opintotuellakin, niin miksen pärjäisi uudestaan (ja kh-tuki on huomattavasti enemmän kuin se)

 

[Katja87]

Vähäksi aikaa tulisi sossun asiakas, koska äitiyspäiväraha on niin pieni ja vielä en menisi töihin kun lapsi on niin pieni. Mutta kun äippäloma loppuu, niin töihin menisin heti, niinkuin meinasin muutenkin ruveta hakemaan silloin töitä, ja luultavimmin saankin heti töitä. (Koulutus on, ja alan töitä riittää kunhan ei turhia nirsoile.)

 

[Charlottis74]

Olen eronnut ja ihan hyvin pärjään tarvittaessa pelkällä kh-tuella ym. Enhän tarvitse rahaa pääosin muuhun kuin ruokaan. Joten ongelma se ei ole. Hoitoalan koulutuksella tuskin koskaan tarvitsee työttömyyttä pelätä. En kestäisi ajatusta, etten voisi erota taloudellisen riippuvuuden takia.

No sulla on mies nyt eli et yksin ole mitään maksamassa?

Samat tulot ja kulut mulla on jokatapauksessa. En mä miehen tilillä käy. Olen mä joskus ennen pärjännyt pelkällä opintotuellakin, niin miksen pärjäisi uudestaan (ja kh-tuki on huomattavasti enemmän kuin se)

No mutta kuitenkin!

 

[Emilyn]

Tai itseasiassa, mähän saan vähemmän rahaa kun ei tule mitään yh-korotuksia, nyt kun elän uudessa avoliitossa..

 

[Emilyn]

Olen eronnut ja ihan hyvin pärjään tarvittaessa pelkällä kh-tuella ym. Enhän tarvitse rahaa pääosin muuhun kuin ruokaan. Joten ongelma se ei ole. Hoitoalan koulutuksella tuskin koskaan tarvitsee työttömyyttä pelätä. En kestäisi ajatusta, etten voisi erota taloudellisen riippuvuuden takia.

No sulla on mies nyt eli et yksin ole mitään maksamassa?

Samat tulot ja kulut mulla on jokatapauksessa. En mä miehen tilillä käy. Olen mä joskus ennen pärjännyt pelkällä opintotuellakin, niin miksen pärjäisi uudestaan (ja kh-tuki on huomattavasti enemmän kuin se)

No mutta kuitenkin!

Pointtisi oli??

 

[Charlottis74]

Olen eronnut ja ihan hyvin pärjään tarvittaessa pelkällä kh-tuella ym. Enhän tarvitse rahaa pääosin muuhun kuin ruokaan. Joten ongelma se ei ole. Hoitoalan koulutuksella tuskin koskaan tarvitsee työttömyyttä pelätä. En kestäisi ajatusta, etten voisi erota taloudellisen riippuvuuden takia.

No sulla on mies nyt eli et yksin ole mitään maksamassa?

Samat tulot ja kulut mulla on jokatapauksessa. En mä miehen tilillä käy. Olen mä joskus ennen pärjännyt pelkällä opintotuellakin, niin miksen pärjäisi uudestaan (ja kh-tuki on huomattavasti enemmän kuin se)

No mutta kuitenkin!

Jos asuisit yksin ni vuokraa sun tarvis kuitenki maksaa! Tai oman asunnon lyhennystä! Vai maksatteko miehen kanssa näitä puoliks

Lisään vielä että jos yhdessä asuu ni eikös silloin kuulu nämä ruoka ja ym kulut jakaa?

 

[Kevätaurinko]

Jos erottaisiin niin sitten ei ole ns turvaa.
En ole opiskellut vielä ammattia.

Jos mies kuolisi niin meillä on pariturva josta saisin rahaa ja myös asunto ja auto olisi maksettu koska meillä on lainaturvat molempiin.

 

[Emilyn]

Olen eronnut ja ihan hyvin pärjään tarvittaessa pelkällä kh-tuella ym. Enhän tarvitse rahaa pääosin muuhun kuin ruokaan. Joten ongelma se ei ole. Hoitoalan koulutuksella tuskin koskaan tarvitsee työttömyyttä pelätä. En kestäisi ajatusta, etten voisi erota taloudellisen riippuvuuden takia.

No sulla on mies nyt eli et yksin ole mitään maksamassa?

Samat tulot ja kulut mulla on jokatapauksessa. En mä miehen tilillä käy. Olen mä joskus ennen pärjännyt pelkällä opintotuellakin, niin miksen pärjäisi uudestaan (ja kh-tuki on huomattavasti enemmän kuin se)

No mutta kuitenkin!

Jos asuisit yksin ni vuokraa sun tarvis kuitenki maksaa! Tai oman asunnon lyhennystä! Vai maksatteko miehen kanssa näitä puoliks?

Jos asuisin yksin vuokralla, saisin asumistukea. Nyt asun miehen omistusasunnossa, josta maksan yhtiövastikkeen joka on kohtuullinen tuloihini nähden sillä se vastaa samaa summaa joka olisi erotuksena vuokrakämpästäni asumistuen jälkeen.