kotiäitien henkinen tylsyys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aktivisti-äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aktivisti-äiti

Vieras
etsintäkuulutus: löytyykö äitejä, joiden keskustelunaiheisiin mahtuisi jotain muutakin, kun vauvan pissaaminen/kakkaaminen, valvotut yöt, turvakaukalojen vertailu tai surkeat syysilmat? tuntuu että leikkipuistoissa kaikki älyllinen keskustelu esim. politiikasta tai maailman asioista on tabu. ainoastaan vauvantuoksuiset aiheet hyväksytään. sisustus ja talon remppaaminen ovat myös sallittujen listalla, mutta mitään, mikä saattaisi häiritä äidin ruusunpunaista vauva/lapsikuplaa ei vahingossakaan oteta esille!

hyvinvointiyhteiskunnassa tällaiseen älylliseen tyhjiöön on helppo tuudittautua. itselläni äidinvaistot kuitenkin heräävät koko maailman lasten puolesta ja haluaisin käsitellä asioita ja herättää keskustelua siitä, miten maailman lapsia esim. sota-alueilla voisi auttaa. mutta sehän saattaisi vaikka tuoda häiritseviä ajatuksia maidontuoksuisiin öihin!
 
aloita itse rohkeasti keskustelu, osa tuttavistasi tietenkin karisee, mutta samanhenkiset tulee esiin joukosta. lapsipuistojen muita tyhjiòaiheita ovat sosiaalipornojutut (vaikkapa matti nykàsen tai johanna tukiaisen seikakilut), toisten ihmisten haukkuminen ja moni muu
 
Alkuperäinen kirjoittaja aktivisti-äiti;22195650:
... itselläni äidinvaistot kuitenkin heräävät koko maailman lasten puolesta ja haluaisin käsitellä asioita ja herättää keskustelua siitä, miten maailman lapsia esim. sota-alueilla voisi auttaa.....!

kunhan vain oma lapsi ei mene maailmanpesuveden mukana ...
 
No mä ainakin myönnän, että olen sukeltanut niin täysillä tähän vauvamaailmaan, että ajatukset on viimeisen vuoden pyörineet lähinnä lapsen asioissa. Tulin äidiksi yli kolmekymppisenä ja sitä ennen en ollut tekemisissä lasten kanssa oikeastaan ollenkaan. Paljon on ollut siis oppimista ja ihmeteltävää. Mutta ehkäpä toisen lapsen kanssa jaksan sitten kiinnostua myös maailmanpolitiikasta, kun vauvanhoito on sitten jo tuttua.
 
Tiedän tunteen liiankin hyvin, siksi en ole äitiporukoissa koskaan kovin hyvin viihtynyt. Vaikka puheenaiheet ei olisi edes kovin "syvällisiä" mutta joskus voisi puhua muutakin kun lapsista/äitiydestä/siihen liittyvistä jutuista...
 
Hankkiudu sitten sellaisiin paikkoihin, joissa on samanhenkisiä ihmisiä eli jonnekin maailmankauppa / rauhanryhmät /amnesty tms. ympyröihin. Huomaat pian, että myös siellä on äitejä.

Mutta ihminen nyt on luonnostaan vähän semmoinen, että se tahtoo puhua asioista, jotka häntä ympäröivät. Ja koti ja kaaos ja loska ja makaroonihan meitä kotiäitejä ympäröi.
 
No mulle on ainakin ihan turha alkaa puhumaan politiikasta tai muusta vastaavasta, sillä kyseiset asiat eivät vaan kiinnosta minua, eikä ne ole oikeastaan koskaan edes kiinnostaneet. Minä tykkään puhua kyllä kaikesta muusta mahdollisesta, myös lastenvaatteista ja siitä elämästä mitä me täällä eletään.
 
Ehkä ne uudet tuttavuudet eivät heti uskalla alkaa keskustelemaan politiikasta? Jos he vaikka pelkäävät, että aihe säikäyttää muut kotiäidit pois? Mä oon valmis keskustelemaan aina ihan mistä tahansa, luen kyllä lehdet ja katson uutiset ja mulla on edelleen mielipiteitä vaikka iso osa ajasta menisikin lastenhoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aktivisti-äiti;22195650:
etsintäkuulutus: löytyykö äitejä, joiden keskustelunaiheisiin mahtuisi jotain muutakin, kun vauvan pissaaminen/kakkaaminen, valvotut yöt, turvakaukalojen vertailu tai surkeat syysilmat? tuntuu että leikkipuistoissa kaikki älyllinen keskustelu esim. politiikasta tai maailman asioista on tabu. ainoastaan vauvantuoksuiset aiheet hyväksytään. sisustus ja talon remppaaminen ovat myös sallittujen listalla, mutta mitään, mikä saattaisi häiritä äidin ruusunpunaista vauva/lapsikuplaa ei vahingossakaan oteta esille!

hyvinvointiyhteiskunnassa tällaiseen älylliseen tyhjiöön on helppo tuudittautua. itselläni äidinvaistot kuitenkin heräävät koko maailman lasten puolesta ja haluaisin käsitellä asioita ja herättää keskustelua siitä, miten maailman lapsia esim. sota-alueilla voisi auttaa. mutta sehän saattaisi vaikka tuoda häiritseviä ajatuksia maidontuoksuisiin öihin!

Oh, oon kade! Odotan tota aikaa, kun lapsi viihtyy yksinään puistossa, siis ees sen aikaa, et vois rauhassa keskustella jonkun kanssa. Nyt ne muutamat keskusteluhetket on niin lyhyitä, että ei siinä kovin syvälle maailmanpolitiikkaan keretä...
 
lisàisin vielà: itse muuten kuulen ettà monet ihmiset puistossa politiikasta, minusta se on usein kaikkea muuta kuin àlyllistà keskustelua. pikemminkin kiihkomielistà paapatusta, ilman faktoja.
 
Oikeasti, kuka ryhtyy keskustelemaan politiikasta jonkun täysin ventovieraan kanssa leikkipuistossa? Mä en edes työpaikallani ole koskaan keskustellut politiikasta, enkä keskustele siitä myöskään sukulaisteni tai naapurieni kanssa, joten voisin todella katsoa pitkään jos joku mamma alkaa hiekkalaatikon reunalla paasaamaan jostain vaalirahoituksesta tms. Eipä sillä, pystyn keskustelemaan muustakin kuin kakkavaipoista, mutta on aiheita, joista en mielelläni ala ventovieraiden kanssa jutustelemaan.
 
Tietysti ventivieraiden kanssa lapset on aika luonnollinen keskustelun avaus, mutta vinkki aloittajalle. Jos etsit muunlaista keskusteluseuraa, se ei taatusti löydy leikkipuistosta. Äitien ja lasten omiin kohtauspaikkoihin, kerhoihin jne, hakeutuu suuremmalla todennnäköisyydellä ihmisiä, jotka jaarittelevat vain kasvukäyristä ja haalareista.
 
nooo mä nyt en kutsuis itseeni miksikään aktivisti äidiksi, mutta en kyllä oikeen koe kuuluvani noiden tavisäitien pumpulielämän joukkoon. Jo sillä, että kun joku kysyy että montakos lasta sulla ja jos sanon, että yksi taivaassa ja yksi kotona niin johan menee porukka hiljaseksi ja vaihdetaan äkkiä aihetta...
 
Politiikasta keskusteleminen ei tarkoita paasaamista, tai vaahtoamista. Politiikasta voi keskustella myös neutraalisti, tarkoittaen ajankohtaisia asioita mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja miten järjestelmä toimii. Monella se sisältää arvolatauksen, kovinkaan moni kun ei osaa pysyä sen ulkopuolella.
 
[QUOTE="Mamma italiana";22195818]lisàisin vielà: itse muuten kuulen ettà monet ihmiset puistossa politiikasta, minusta se on usein kaikkea muuta kuin àlyllistà keskustelua. pikemminkin kiihkomielistà paapatusta, ilman faktoja.[/QUOTE]

Juurikin tuota, älytöntä meuhkaamista ilman tietoa asioista. Vuohkataan kuin maailman navat ja omat kuviot ei ylety omaa kaupunkia juuri edemmäs...
 
Politiikasta keskusteleminen ei tarkoita paasaamista, tai vaahtoamista. Politiikasta voi keskustella myös neutraalisti, tarkoittaen ajankohtaisia asioita mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja miten järjestelmä toimii. Monella se sisältää arvolatauksen, kovinkaan moni kun ei osaa pysyä sen ulkopuolella.

niinpà, mutta meidàn kulmillà todella harvoin tapaa jonkun ihmisen joka keskustelisi politiikasta neutraalisti ja jotenkin rakentavasti. yleensà keskustelu menee syyttelyn puolelle. itse en keskustele polituiikasta juuri tàmàn takia
 
EN ymmärrä miten se kertoo henkisestä tylsyydestä jos haluaa keskustella asioista jotka liittyy omaan lapseen/lapsiin....
Onhan se selvää että jos lähdet lomareissuun, haluat siitä puhua jonkun kanssa, jos saat uuden työpaikan, se on ajatuksissa paljon.
Uusi mies, parisuhde ja kälätät vain kuinka ihana se mies on.....

Sitä se on kun jostain asiasta tykkää kuin hullu puurosta ja siitä haluaa puhua muiden kanssa.
Ja vertaistuki, mikäs sen ihanampaa.

Ehkä sinun ap, kannattaa etsiä muuta juttuseuraa esim kirjastosta tai tiedemessuilta.
=)
 
Mä en voi sietää äitiyttä - ei siksi että en rakastaisi lapsiani - vaan juuri ap:n kirjoittamien juttujen vuoksi. Mä en halua päteä äitiydelläni, en halua että äitiys on koko elämäni. Olen äiti, se on osa minua, mutta olen nainen myös ja ihminen. Tämän hetken kun lapset kulkevat rinnallani äitiys on pääroolissa, mutta tulee vielä päiviä jolloin olen muutakin. Ja sitä muuta en tahdo tässä polunaikanakaan kadottaa. Se on kuitenkin iso osa minuuttani myös.
 
Itse kaipaan myös vaihtelua keskusteluun. Välttämättä ei tarvitsisi edes mistään päivän polttavista poliittisista kysymyksistä keskustella, vaan ihan mistä tahansa, kunhan se ei mitenkään liittyisi lapsiin/lasten hoittoon.
Jos miettii, miten erilaisista aiheista sitä yleensä juttelee työkavereiden kanssa, ja sitten vertaa, miten yksipuolista keskustelu on hiekkalaatikon reunalla äitien kanssa, niin en tajua, mitä siinä oikein tapahtuu. Useat äidit eivät vain enää osaa ajatella asioita/elämää muuten kuin roolissaan äitinä, jolloin kaikki keskustelu menee kaavalla "meidän lapsi teki sitä, minä äitinä koen tätä" -linjalla.
 
Itse kaipaan myös vaihtelua keskusteluun. Välttämättä ei tarvitsisi edes mistään päivän polttavista poliittisista kysymyksistä keskustella, vaan ihan mistä tahansa, kunhan se ei mitenkään liittyisi lapsiin/lasten hoittoon.
Jos miettii, miten erilaisista aiheista sitä yleensä juttelee työkavereiden kanssa, ja sitten vertaa, miten yksipuolista keskustelu on hiekkalaatikon reunalla äitien kanssa, niin en tajua, mitä siinä oikein tapahtuu. Useat äidit eivät vain enää osaa ajatella asioita/elämää muuten kuin roolissaan äitinä, jolloin kaikki keskustelu menee kaavalla "meidän lapsi teki sitä, minä äitinä koen tätä" -linjalla.

Näinpä. Jotenkin tuntuu että äidit uppoaa umpioon jossa ei ole enää muuta elämää kuin lapsi ja äitiys.
 
Niinpä. Itse tein hoitovapaalla viikonlopputöitä silloin tällöin, ja kyllä nautin kun pääsin juttelemaan työkavereiden kanssa kaiken maailman asioista monipuolisesti. Näiden voimalla jaksoi taas viikon smalltalkia puistotuttujen kanssa.
 

Yhteistyössä