kotiäitien henkinen tylsyys

[Gubbe]

Ap on oikeassa. Mä odotan että pääsen töihin (muutaman kuukauden päästä kun lapsi täyttää 2v.) Siellä voidaan jutella monipuolisemmin asioista kuin esim. äitikavereiden ja perhekahvilan äitien kanssa. Töissä ei tulisi mieleenikään keskustella jatkuvasti perhettä koskevista asioista, kun on niin paljon muutakin!

 

[iili]

[QUOTE="vieras";22196040]Niinpä. Itse tein hoitovapaalla viikonlopputöitä silloin tällöin, ja kyllä nautin kun pääsin juttelemaan työkavereiden kanssa kaiken maailman asioista monipuolisesti. Näiden voimalla jaksoi taas viikon smalltalkia puistotuttujen kanssa.[/QUOTE]

Musta tuntuu että en enää uskalla jutella puistossa mitään kenellekään. Kuitenkin jos jostain juttua yrittäisi jonkun kanssa viritellä, niin se kuitenkin ajattelisi, että voi vide pitääkö tuonkin tylsämielen kanssa nyt jotain vääntää. Parempi vaan olla ihan omissa oloissa.

 

[...]

[QUOTE="vieras";22195850]Tietysti ventivieraiden kanssa lapset on aika luonnollinen keskustelun avaus, mutta vinkki aloittajalle. Jos etsit muunlaista keskusteluseuraa, se ei taatusti löydy leikkipuistosta. Äitien ja lasten omiin kohtauspaikkoihin, kerhoihin jne, hakeutuu suuremmalla todennnäköisyydellä ihmisiä, jotka jaarittelevat vain kasvukäyristä ja haalareista.[/QUOTE]

Juuri näin. Ihmisiä leikkipuistoissa hiekkalaatikoiden ympärillä yhdistää se, että heillä on lapsi(a). Harvoinpa olen nähnyt lapsetonta tekemässä itsekseen hiekkakakkuja. Ja silloin lapsiin liittyvät keskustelunaiheet ovat turvallinen valinta, koska niissä asioissa keskustelijoilla on varmasti jotain yhteistä. Kun siis ainakin minun leikkipuistossa tapaamani äidit (joskus harvoin isät) ovat ihmisiä, joiden kanssa tuskin muuten tulisin olleeksi tekemisissä.

OT: Nimimerkki ve-la, mielenkiinnosta kysyn: Mikä sinua vetää tänne kaksplussan palstalle? Olen "nähnyt" sinut täällä ennenkin.

 

["vieras"]

Kyllä mä sen tajuan että siellä hiekkalaatikon reunalla jutut koskee lapsia pääosin. Mutta kun töihin palattuakin kaikki jutut koskevat lapsia! Mistä tahansa puhutaan niin aina se juttu kääntyy lapsiin. Mulla on kaksi tällaista työkaveria ja ai että se on rasittavaa. Oikeasti, näiden kanssa JOKAINEN keskustelu sisältää heidän lapsensa vaikka mistä aloitettaisiin!

 

[juutas]

Musta tuntuu että en enää uskalla jutella puistossa mitään kenellekään. Kuitenkin jos jostain juttua yrittäisi jonkun kanssa viritellä, niin se kuitenkin ajattelisi, että voi vide pitääkö tuonkin tylsämielen kanssa nyt jotain vääntää. Parempi vaan olla ihan omissa oloissa.

Älä huoli, suurin osa äideistä on mieluusti kuplassaan ja puhuu niistä aiheista mieluummin kuin mistään muusta. Se on helpoa, vaivatonta ja läsnä sydäntä. Me kaikki vaan ei olla samanlaisia.

 

[ve-la]

OT: Nimimerkki ve-la, mielenkiinnosta kysyn: Mikä sinua vetää tänne kaksplussan palstalle? Olen "nähnyt" sinut täällä ennenkin.

Työskentelen lasten ja perheiden parissa, siksi nämä keskustelut ovat kiinnostavia minulle. Ja onhan täällä paljon muutakin keskustelua! Jos vastaan ammattini puolesta, en käytä tätä nimimerkkiä.

 

[lisäys]

Juuri näin. Ihmisiä leikkipuistoissa hiekkalaatikoiden ympärillä yhdistää se, että heillä on lapsi(a). Harvoinpa olen nähnyt lapsetonta tekemässä itsekseen hiekkakakkuja. Ja silloin lapsiin liittyvät keskustelunaiheet ovat turvallinen valinta, koska niissä asioissa keskustelijoilla on varmasti jotain yhteistä. Kun siis ainakin minun leikkipuistossa tapaamani äidit (joskus harvoin isät) ovat ihmisiä, joiden kanssa tuskin muuten tulisin olleeksi tekemisissä.

OT: Nimimerkki ve-la, mielenkiinnosta kysyn: Mikä sinua vetää tänne kaksplussan palstalle? Olen "nähnyt" sinut täällä ennenkin.

Ja vielä lisään tähän tekstiini, että niin houkuttelevan maukasta kuin se olisikin niputtaa kaikki kotiäidit tylsämieliseksi idioottilaumaksi ja samalla nostaa itsensä "aktivistina" paremmuuden jalustalle, se puheenaiheiden yksipuolisuus hiekkalaatikoilla johtuu yllä mainitsemastani syystä. Itse puhun maailmanpolitiikkaa sitten muiden ystävieni ja mieheni kanssa, jonka kanssa minulla on muutakin yhteistä kuin yhteiskäytössä olevat muovilapiot hiekkiksella.

 

[:)]

Työskentelen lasten ja perheiden parissa, siksi nämä keskustelut ovat kiinnostavia minulle. Ja onhan täällä paljon muutakin keskustelua! Jos vastaan ammattini puolesta, en käytä tätä nimimerkkiä.

Kiitos vastauksesta.

 

[Puurtaja]

etsintäkuulutus: löytyykö äitejä, joiden keskustelunaiheisiin mahtuisi jotain muutakin, kun vauvan pissaaminen/kakkaaminen, valvotut yöt, turvakaukalojen vertailu tai surkeat syysilmat? tuntuu että leikkipuistoissa kaikki älyllinen keskustelu esim. politiikasta tai maailman asioista on tabu. ainoastaan vauvantuoksuiset aiheet hyväksytään. sisustus ja talon remppaaminen ovat myös sallittujen listalla, mutta mitään, mikä saattaisi häiritä äidin ruusunpunaista vauva/lapsikuplaa ei vahingossakaan oteta esille!

hyvinvointiyhteiskunnassa tällaiseen älylliseen tyhjiöön on helppo tuudittautua. itselläni äidinvaistot kuitenkin heräävät koko maailman lasten puolesta ja haluaisin käsitellä asioita ja herättää keskustelua siitä, miten maailman lapsia esim. sota-alueilla voisi auttaa. mutta sehän saattaisi vaikka tuoda häiritseviä ajatuksia maidontuoksuisiin öihin!

Täältä löytyy!!!

 

[fifiia]

Tämä palsta taitaa kuitenkin ensisijaisesti olla vauva-/pikkulapsi-ikäisille suunnatun lehden keskustelupalsta joten lapsiin, perheeseen yms.. Oman ammattialan tai harrastusalan keskustelu kumppaneita on kai luontevampaa hakea ko. aiheisiin keskitteneiltä palstoilta.

 

[Puurtaja]

Paitsi en kyllä enää ole kotiäiti.

 

[tyttö jota ei saa yleistää]

[QUOTE="vieras";22195850]Tietysti ventivieraiden kanssa lapset on aika luonnollinen keskustelun avaus, mutta vinkki aloittajalle. Jos etsit muunlaista keskusteluseuraa, se ei taatusti löydy leikkipuistosta. Äitien ja lasten omiin kohtauspaikkoihin, kerhoihin jne, hakeutuu suuremmalla todennnäköisyydellä ihmisiä, jotka jaarittelevat vain kasvukäyristä ja haalareista.[/QUOTE]

Olen hakeutunut lapseni kanssa joka päivä leikkipuistoon ja kaksi kertaa viikossa perhekerhoon. Molemmissa paikoissa käy paljon erilaisia vanhempia, ja kuten elämässä yleensä, kiinnostuksen kohteet on erilaiset.

Rakastan puhua politiikasta ja maailmasta, kirjallisuudesta ja filosofiasta ja tykkään hirmuisesti historiasta. Mutta. Lapseni nyt pienenä vie paljon aikaani ja huomiotani ja luonnollisesti yhteiskunnallinen vaikuttaminen jää hetkeksi (siis huom! Ei katoa kokonaan) taustalle. Ja kun on kyse niin erilaisista ihmisistä, on olemassa ne turvalliset keskustelunaiheetkin. Nyt kun olen oppinut tuntemaan osaa äideistä enemmän, ollaan me jo keskusteltu tulevista vaaleista ja vaikka mistä. Ei kannata lähteä tuolle linjalle heti ensimmäiseksi, sillä kyllä se haalareistakin jutteleva äiti vaistoaa mitä mieltä sinä hänestä olet.

Ei kukaan halua jutella nirppanokan tai ylimielisen ihmisen kanssa mistään.

Ja muuten, puhutaan mieheni ja ystäviemme kanssa paljon yhteiskunnallisista aiheista ja värikkäinä persoonina usein saadaan aikaan kunnon väittely. Ihanaa! Ja sitten kun olen pohtinut koko illan jotain korruption syvintä olemusta, on aika mukavaa leikkipuistossa jutella lapsista ja heidän kehityksestään.