Kotiäitiys ahdistaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Väsynyt ja tylsistynyt äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Väsynyt ja tylsistynyt äiti

Vieras
Olen kahden lapsen, puolivuotiaan ja kaksivuotiaan äiti. Olen kotona ainakin tämän vuoden loppuun. Nyt tilanteemme on muuttumassa, sillä mies mahdollisesti siirtyy ulkomaille töihin, ja tietysti minä ja lapset tulisimme mukaan. Olisin ulkomailla päätoiminen kotiäiti mahdollisesti vuosia. Omalla koulutuksellani ei ole helppo työllistyä, ja kielitaitoakin pitäisi hioa.

Ahdistaa vain nykyään jo monet päivät. Kaksi lasta kitisee, siivottavaa, pyykättävää, järjesteltävää. Ulkoilua, kerhoa, pottatreenejä. Todella tylsää. En jaksaisi tätä enää ollenkaan. Haluaisin jo itsekin töihin, ja olen välillä miettinyt, että en jäisikään hoitovapaalle ollenkaan. Kotona ei ole hetken rauhaa, en ehdi lukea lehtiä, en pääse urheilemaan, kavereita tapaan lastenhoidon lomassa, jos suostuvat tulemaan tänne meille. Luen samoja kirjoja päivästä toiseen. Tämä jos mikä tuntuu tyhmistävältä, töissä sai sentään käyttää oikeasti päätään. Nyt olen haaveillut teekupillisesta kolmesta lähtien, ja ehkäpä kohta sen saankin, kun alkaa Pikku Kakkonen.

En odota mitään ratkaisua, enkä ehdi varmaan tänne ennen kuin illalla takaisin, mutta olisi kiva kuulla, onko muilla samanlaista. Jos itse viihdyt kotona, ja kotiäitiys on "sinun juttusi" voit pitää tiedon itselläsi. Kaipaan lähinnä vertaistukea.
 
Opiskelua olen kyllä miettinyt. Ja olisi toki ehkä motivoivampaa elää muualla. Täällä eteläisessä Suomessa ahdistaa, kun marraskuusta huhtikuuhun sataa vettä ja on kylmää, eli ulkoilu tympii. Mikäs kesällä valoisassa on ulkoillessa, silloin jopa viihdyn kotona :) Ollaan mietitty, että olisin alkuun vain kotona, ja sitten etsittäisiin au pair, ja voisin opiskella / tehdä mitä tahansa töitä. Tukijoukkojen puutekin vain ahdistaa. Ulkomailla sitä olisi sitten ihan yksin. Miehellä olisi oma kiehtova työnsä, mutta minulla ei edes ystäviä.
 
Olisiko mahdollista palkata kotiin hoitaja sinne Suomeen sen verran mitä nyt kaipaisit jotain muutakin, vai onko työ nimenomaan se asia mitä kaipaat? Jos ulkomaille lähdette niin sinun kielitaitosi kartuminen tulee kyllä yllättämään. Luulin ettei se siitä kauheasti etene kun ei ole ihan jatkuvassa enkussa, mutta jopa minä söperrän yhtäkkiä ilman sen suurempia ujosteluita amerikkalaistyyppistä englantia. :D Onko kyseessä siis kieli johon sinulla on jonkinlaista pohjaa vai pitäisikö aloittaa opetteleminen alusta? Suomalaiset kun lähtökohtaisesti ajattelee, ettei se oma kielitaito ole mitään ja ujostelee puhumista, oikeastaan sitä kummasti ylitetäänkin hyvän raja kun on pakko lopettaa se puhumisen ja iik niiden virheiden pelkääminen, kun on vaan pakko pärjätä.

Onko ulkomaille lähdössä raha isommassakin roolissa? Voisitte sielläkin ehkä palkata lastenhoitajan? Au pairin? Saisit myös aikaa etsiä työtä ihan kunnolla, sitä ennen harrastuksia ja jotain missä edetä, kehiin.

Nyt riippuu siitä mikä tämä tuleva maa mahtaa olla?
 
Viimeksi muokattu:
Joo, en minäkään viihtynyt yhtään. Nykyään olen kyllä puolipäivätöissä ja iltapäivät isomman lapsen kanssa on jees, olen muutenkin nauttinut lapsen seurasta kovastikin siitä lähtien kun hän oli n. 3-vuotias. Mutta se perushoivaaminen ei ollut minun juttuni, vaikka tunnollisesti ja lapsentahtisesti sen pyrinkin hoitamaan.

Minä helpotin asiaa ensinnäkin siten, että vauvan ollessa noin puolivuotias aloin täydentämään tutkintoani ja suoritin muutaman kurssin. Onneksi lapsen mamma pystyi hoitamaan häntä luentojen ajan, jotka kesti vaan 2-3 tuntia kerrallaan, joten onnistui myös imetyksen kannalta vaikka vauva ei huolinut pulloa. Kirjalliset työt tein sitten päiväunien aikaan ja viikonloppuisin. Vaikka olin kuolemanväsynyt, koska lapsi heräsi yli vuoden ajan vähintään kymmenen kertaa yössä ja keskimääräinen yöuneni oli sen ajan kolmisen tuntia, kaikista pahiten väsymys painoi jos ei ollut mitään erikoista ohjelmaa, opiskelua väsymys ei niinkään haitannut.

Toisekseen, lapsi jäi kyllä sitten ainakin toistaiseksi ainoaksi, koska en voinut mitenkään ajatella vuosien kotonaoloa (ja kroonista univajetta) putkeen. Palasin ensin osittaisella hoitovapaalla töihin lapsen ollessa 1 v 3 kk ja paria kuukautta myöhemmin jo täysipäiväisesti. Olisin palannut töihin jo aiemmin, jos mies olisi jäänyt hoitovapaalle kuten alun perin puhuttiin.

Onnistuisiko sinulle joku osa-aikainen opiskelu tai työ? Olisiko ketään, joka voisi hoitaa lapsia sen aikaa? Voisiko mies jäädä hoitovapaalle? Vaikka ei voisikaan, niin jos et mitenkään kotona enää pitkään jaksaisi olla, niin kannattaa tosiaan töihinpaluuta vanhempainvapaan jälkeen ainakin harkita. Perhepäivähoito ei olisi pienille mitenkään kamala vaihtoehto, sehän on hyvin kodinomaista ja ryhmä pieni.

Joka tapauksessa lasten kanssa on kyllä sitten ihan erilaista, kun ovat isompia. Joten jos muutatte sinne ulkomaille ja olet siellä vuosia kotiäitinä, niin ei se välttämättä enää myöhemmin niin ikävää ole, vaikka nyt tuntuukin tylsältä ja rankalta.
 
  • Tykkää
Reactions: Pin
Kyllä minuakin ahdisti esikoisen vauvavuoden jälkeen paljon.. ja menin töihin. Mutta ei se herkkua ollut sekään, aina vähän huono omatunto kun pieni reilun vuoden ikäinen oli hoidossa ja illat lyhyet ruoanlaittoineen ja kotitöineen. Kiire, harmillisen vähän aikaa lapsen kanssa, itkua ja kiukuttelua jne. Joku osa-aikatyö olis aika unelma jos järjestyisi.

Nyt kotona 3v ja 6kk lapsien kanssa ja on paljon mukavampaa, kun tuosta 3vstä on jo itsellekin seuraa eri lailla ja sen kanssa voi tehdä vaikka mitä. Mutta kyllä muakin pimeät ja sateiset viikot tympii rankasti, kun ulkoilu on pakkopullaa/vähäisempää ja sit päivät on hankalampia kaikin puolin.
 

Similar threads

Yhteistyössä