kotiäitiys vai opiskelijaäiti?????

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitaminateen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitaminateen

Vieras
Moi! Eli olen aikamoisen hankalassa tilanteessa ja ajattelin kysyä teiltä neuvoja, vinkkejä, kokemuksia... toivottavasti joku jaksaa lukea ja asiallisesti antaa kommentteja, eri näkemyksiä.. Olen nuori neljän lapsen äiti. Kaikki lapset ovat alle kouluikäisiä. Vanhin lapsista aloittaa ensi syksynä esikoulun, sitten on 2-vuotias, 3-vuotias ja 5kk:n ikäiset lapset. Olen lähihoitaja ja opiskelen ammattikorkeassa sairaanhoitajan tutkintoa. Nykysiä opintoja on takana 1,5 vuotta ja edessäpäin 2-v. Lapseni ovat päiväkodissa (kolme vanhinta siis) koska olen yrittänyt tehdä opintoja eteenpäin myös nyt äitiyslomalla. Olen käyttänyt ammattikorkeassa hyväksytyt 2 poissaolovuotta (eli kaksi äitiyslomaa) ja enää minulla ei ole käytettävissä yhtään poissaolomahdollisuutta. Nyt onkin edessä hankala tilanne, jatkanko vielä opintoja vai jäänkö lasten kanssa kotiin. Tykkään olla kotona lasten kanssa ja lapsetkin ihan viihtyvät kotona, toisaalta viihtyvät myös päiväkodissakin. Mietin teenkö heitä kohtaan jotenkin väärin jos otan heidät kotihoitoon ja keskeytän omat opintoni, kun ovat aina olleet pk:ssa, viihtyvät hyvin, kotona en ehdi heidän kanssaan paljoa tehdä sellaisia juttuja mitä pk:ssa tehdään. Ovat hyvin sosiaalisia ja virikkeitä kaipaavia lapsia. Koulun penkille joutuisin palata piakkoin jos en halua et mua potkitaan pellolle ja nuorimmainenkin menisi sitten ensi syksynä päiväkotiin.. mutta mutta... haluaisin olla lasten kanssa kotona kun ovat pieniä, mutta toisaalta heitänkö siinä hukkaan jo kaikki käymäni opinnot ja teenkö väärin lapsia kohtaan jos yhtäkkiä otan heidät kotihoitoon ku tosiaan pk:ssa tykkäävät olla ja siellä oppivat paljon uutta :o niin ja jaksanko olla ns.hyvä äiti näin monelle pienelle jos nyt jatkan opintojani jotka myös vaativat paljon työtä :o
 
Neljän kanssa se nyt on ihan eri asia kuin minulla on vain yksi. Mutta olen iloinen että menin kouluu, ei ollut yhtään niin rankkaa kuin olin kuvitellut, koulua meillä on ollut keskimäärin 4päivänä viikossa joten kyllä siinä ehtii lapsenkin kanssa olemaan ja harrastamaan.
 
Tekisin opinnot pois ja jäisin sitten vaikka kotiin ja tekisin keikkaa sairaanhoitajana saadakseni lisätuloja. Ootko varma että et voi neuvotella poissaoloa vielä niin että voisit olla kotona kunnes pienin esin 1,5v?
 
No hukkaan ei kannata opintoja heittää, eli jos tilanne on se, ettet saa opintoja loppun jos et nyt jatka, niin kyllä kannattaa jatkaa.

Muta tuota jäin ihmettelemään, että et ehtisi lastesi kanssa tekemään sitä mitä päiväkodissa ehditään.. Niin mikset? Mitä sellaista siellä tehdään, mitä kotona ei pysty..
 
Kiitos tähän astisista vastauksista.. ärsyttää ku pyörittelee tätä asiaa koko ajan päässään ja välillä toinen ratkaisu tuntuu paremmalle kuin toinen. Mietin välillä et mulla on kuitenkin yksin ammatti ja lapset ovat kerran vain pieniä et kadunko myöhemmin jos en nyt ollu lasteni kanssa kotona.. ja opiskelu vaatii työnsä kuitenkik vapaa-aikanakin eli meneekö se sit niin et oon päivät koulussa, haen lapset ja illat teen tehtäviä tai luen tenttiin, en halua et lapsille jää sellainen muistikuva lapsuudesta että äiti ei ikinä ehtinyt olla läsnä.. siksi mietin et pitäisikö vain keskeyttää opinnot ja hakee vaikka joskus myöhemmin uudelleen kun lapset on isompia :o
 
Saisitko vaihdettua aikuisopiskelijaksi monimuotokoulutukseen? Voisit olla pari päivää viikossa koulussa. Siinä on kyllä jotain vaatimuksia, en tiedä täyttyvätkö ne kohdallasi mutta kannattaa selvittää.
 
niin ja Lilli.. meillä tuo 5 kuukauden ikäinen on todella vaativa vauva, koko ajan sylissä.. päiväkodissa askartelevat, on ohjattua leikkiä, jumppahetkiä, retkiä jne... kolme lapsista on vielä vaipoilla, vaativa vauva joka valvottaa yöt, kaksi uhmaikäistä ja kuusivuotias + kotityöt kuluttaa ja vie aikaa niin paljon ettei minulla kertakaikkiaan riitä aika tällaiseen ohjattuun toimintaan kotona (tietysti silloin tällöin) lasia toki vahdin vauvanhoidon ja kotitöiden lomassa kun leikkivät mutta tällaisia virikkeitä on melko mahdottomuus lapsille päivällä antaa...
 
Mulle lasten ja opiskelun yhteen sovittaminen on ollut kauhean vaikeaa. Olen opiskellut yliopistossa opettajaksi saaden samalla neljä lasta. Univelka ja se perus lapsierheen tohina on ollut mulle välillä ihan ylivoimaista. Olen välilä käynyt töissä, ja silloin ollut paljon helpompaa. Opiskelun vaatima aivotyö vaatis kunnon unia. Ja kaikki se poissaolo lasten luota rassaa ja kaduttaa ja nytkin harmittaa. Toisaalta nyt mulla on sit ammatti ja opinnot tehtynä....ja olen parempi ihminen, kun teen muutakin kuin hoidan lapsia ja konttaan ruokapöydän alla ja vaihdan vaippoja....olen kokemut tosi repiviksi nämä vuodet. Onneksi mies hoitaa lapsia ja kotia yhtä paljon kuin minä, ei tämä muuten olis ollut mahdollista.

Kyllä mä sanoisin, että tee opinnot loppuun. Saat ammatin, jossa saat aina töitä. Mutta sun miehen pitäs jäädä nuorimaan kans kotiin, noin pientä ei pitäs laittaa hoitoon vielä.
 
Isä olisi mielellään kotona mutta silloin ei meillä rahat riittäisi millään kun itse opintotuella opiskelen.. Ja vauvaa hoidan itse, syksyllä menisi pk:hon kun tulee vuoden jos päätän opintoja jatkaa. Täytyypä miettiä ja kysellä tuosta aikuispuolesta ....
 
ohops mitä mä oikein kirjottelin: tolla "olen parempi ihminen" tarkotan siis et mulla on parempi olo. Jos olen vain kotona, niin pää hajoaa, tulen ärtyneeksi ja nipotan ja jäkätän jostain ihme jutuista, muruista lattialla ja petaamattomista sängyistä. Tarvitsen opintoja tai työssä käyntiä voidakseni henkisesti paremmin: olen siis parempi persoona silloin. Mutta se syyllisyys siitä, että olen niin paljon lasten luota on tosi repivää.
 
Kannattaa ehdottomasti kysellä oppilaitoksesta voisitko olla läsnä, mutta opiskella kevennetysti. Haluan kyllä uskoa että koulut joustaa, kun on noin hyvät perustelut. Todella paljon jaksamista, olet kyllä todella kova mimmi!
 
Sulla on pohjalla hyvä ammatti eli hätää ei sen puoleen ole, töitä kyllä riittää. Oletko hakenut koulutuspäälliköltä oikeutta yhteen poissaolovuoteen vielä? Jos et niin ota häneen nyt ensin yhteyttä. Jos se ei tuota tulosta niin itse jäisin lasten kanssa vielä hetkeksi kotiin. Kun nuorin olisi kolme, lähtisin töihin pariksi vuodeksi. Sen jälkeen hakisin aktiivisesti aikuispuolelle jatkamaan opintoja.
 
[QUOTE="mitamateen";28276779]Isä olisi mielellään kotona mutta silloin ei meillä rahat riittäisi millään kun itse opintotuella opiskelen.. Ja vauvaa hoidan itse, syksyllä menisi pk:hon kun tulee vuoden jos päätän opintoja jatkaa. Täytyypä miettiä ja kysellä tuosta aikuispuolesta ....[/QUOTE]

Toi ei välttämättä pidä paikkaansa, ellei sit sun miehen palkka ole ihan huima,. ja jos on niin sit voisitte säästää ennakkoon. Nimittäin kannatta laskea tarkkaan, mitä saisitte: sun opintotuki+opintolaina ja miehelle kotihoidontuki, johon tulee sisaruskorotukset, jos otatte ne isommat pois päiväkodista, ja tähä vielä mahdollinen kuntalisä ja tuloista riippuva kotihoidontuen lisä, se jonka saa jos tulot pienet, ja sit vielä lapsilisät neljästä lapsesta. Ja vielä mahdollinen asumistuki. Ja päikkymaksut säästyy...
 
Ihan pakko vielä lisätä tähän kun on itellekin ajankohtanen aihe...eli mä en tullut ajatelleeksi, että sun opinnot on ammattikorkeessa, ja siellä ei käsittääkseni joustoa ole niin kuin yliposton puolella. Eli sulla olis varmaan paljon läsnäolopakkoa ja sun pitäs loppuunsaatta ne opinnot tietyssä ajassa. Tää saattas neljän lapsen kanssa olla aivan järkkyä, esin. ku saatte jonku mahataudin ja oksennatte viikkoaj putkeen vuoron perään, tai mitä ny lie. Ja sit tosiaan sähän alussa saoit, että VIIHDYT kotona. Ja lapset viihtyy. Ja kun noin kovasti mietit, ettet haluaisi katua myöhemmin sitä, ettet ollut lastesi kanssa. Niin kyllä vilpittömästi sanon, että sulla ei ole kiire mihinkään, sullaon vain yksi elämä ja lapsillasi vain yksi lapsuus ja vaikutat ihanalta äidiltä: Ole kotona lastesi kanssa, anna niille rakkautta ja iakaa. Ehdit opiskella ja käydä kodin ulkopuolella töissä sitten loppuelämäsi. Sulla ei ole kiire mihinkään =) Eli ole kotona lastesi kanssa sanoisin minä, jos saisin neuvoa. Olen vaan ite niin hötkyilijä, etten ite jaksanut, ja nyt omatunto soimaa....
 
Sinulla on mahdollisuus hankkia vielä lisävapaata koulusta. Perusteltuja syitä on esim. äitiysloma ja aina koulu tekee mahdollisimman paljon sen eteen, että opiskelijat valmistuvat.

Mitenkään kevennetysti ei sairaanhoitajan tutkintoa voi suorittaa. Meillä ainakin tietyillä tunneilla oli ehdoton läsnäolopakkoa eli kun oli jotain ekg:n harjoittelua ym. kädentaitoja. Muilla kursseilla oli 80% läsnäolo.

Opintojen puolivälistä suuri osa koulutusta on työharjoittelua ja niissä meillä ainakin oli 100% läsnäolo eli kaikki poissaolot piti korvata, vaikka olisi ollut lääkärintodistus.
 
On sekin lasten etu että opiskelet loppuun ja hankit ns. Paremman ammatin - kun jo olet aloittanut. Lasten hyvinvointi on useamman tekijän summa. Kuitenkin se isä saattaakin joskus joutua työttömäksi ja låhihoitajalla on aika työ elättää neljä lasta ja mies. Kannattaa aina miettiä vähän isompaakin kuvaa. Eikä ne kulut pienene kun katras kasvaa isommaksi tai siis vanhemmaksi. Onko silloin sen enempää varaa opiskella.

Mitä läsnäoloon tulee - arjessa sitä kyllä tulee kun priorisoi vapaa-ajan. Se ollaan kotona lasten kanssa ja heidän ehdoilla. Kotihommissa luistellaan ja mennään sieltä missä aita on matalin. Ja lapset mukaan pakollisikn hommiin he tykkää olla pieniä apulaisia ja samalla kun perhe yhdessä viikkaa vaikka pyykkiä tulee sitä tärkeää yhdessäoloa (isä mukaan)
 
Opiskele ja palkkaa kotiin hoitaja! Uskoisin sen kannattavan useamman lapsen kanssa ja ei tarvitsisi lapsia herätellä ja kaikki vaatteet ym olisi saatavilla. Samalla mahdollisesti osa kotitöistä tulisi tehtyä!
 
[QUOTE="Ulpu";28277002]Opiskele ja palkkaa kotiin hoitaja! Uskoisin sen kannattavan useamman lapsen kanssa ja ei tarvitsisi lapsia herätellä ja kaikki vaatteet ym olisi saatavilla. Samalla mahdollisesti osa kotitöistä tulisi tehtyä![/QUOTE]

Ap:lla onkin varmaan varaa maksaa reilu pari tonnia palkkaa ja työnantajakustannuksia hoitajalle.
 
Mielenkiintoisia näkemyksiä.. Miehelläni on todella niin hyväpalkkainen työ ettei hänen kannata missään tapauksessa jäädä kotiin. SAiraanhoitajan palkkahan ei kovinkaan paljon eroa lähihoitajan palkasta useissakaan paikoissa joten se puoli ei minua niin mietitytä.. Ehkä nyt oon lasten kans kuitenki kotona niinkuin joku teistä sanoikin, onhan mulla aikaa.. ja pystyn sitten paremmin opiskella kun lapset kasvaa eivätkä enää valvota öitä ym. ja kun muutaman vuoden päästä täytän 25 niin silloin minulla olisi mahdollisuus saada opiskella paremmalla rahalla.. ja juu kotiin ei tosiaan ole varaa palkata hoitajaa, muuten hyvä idea :) ja arjessa tehdään kyl aina yhessä asiat tasapuolisesti miehen kanssa ja laspset mukana kotihommissa... en vaan ehkä kuitenkaanpysty siihen että vien lapset 8-16 hoitoon ja sen jälkeen haen ne ja illat teen tehtäviä/luen tenttiin ja yöt valvon (meillä lapset huonoja nukkujia). meillä vielä iso talolaina joten voi olla ettei varat kestäis mitenkään päin jos minä opiskelisin.. ehkä saan kuitenki hyväksilukuna ne mitä oon tähän asti käyny jos joskus haen uudelleen samalle linjalle tuohon kouluun? :o
 
Itse rutistaisin tuon koulun loppuun, valmiina sairaanhoitajan on kuitenkin paljon mahdollisuuksia tehdä työtä keikkaluonteisesti yms. ja palkka suurempi plus että joskus voi alkaa kaduttaa tuo lopettamispäätös.. Opiskeluaikasi on kuitenkin loppujen lopuksi hyvin lyhyt enää, myöhemmin voi tulla aika suuri kynnys jatkaa, kun tiedot ovat jo vanhuntuneet osittain. Totta on ettei tutkintoa voi tehdä oikein "puolittain", vaan tietyt jutut täytyy olla läsnä, esim. labrat ja harjoittelut. Kannattaa tosiaan kysyä koulultakin miten voisivat joustaa tapauksessasi, sehän on heidänkin intressi saada opiskelijat valmistumaan.
 
Hei! Itse olen kahden lapsen sosionomiopiskelijaäiti :) Sain lapset 2 opintovuoden jälkeen ja sen jälkeen olin kotona ensin ne 2 poissaolovuotta, sitten vuoden läsnäolevana tekemällä verkkokursseja ja kesken jääneitä hommia. Sain näin siis 3.lisävuoden olla kotona ja opinnot aloitin, kun kuopus oli 2-vuotias. Hyvin kouluni jousti tässä asiassa, ei ne ole ensimmäisenä potkimassa porukkaa ulos. Pikemminkin pitävät kynsin ja hampain kiinni niin, että mahdollisimman moni opiskelija saa paperit. Kannattaa vain kysellä opinto-ohjaajilta ja keskustella asiasta, kyllä se siitä selviää!
Paljon minäkin pohdin tätä hyvä äiti-huono äiti- hommaa ja oli kauheat paineet opiskelujen loppuun suorittamisesta. Meillä on myös asuntolainaa ja miehellä ok palkka.
Ei ole perheellisen opiskelijan asema ihan helppo!
Tsemppiä!
 

Yhteistyössä