Kotiäiti mutta en täysipäiväinen. 5 lasta 10 vuodessa, samalla kävin kaksi yliopistotutkintoa ja tein osa-aikaista työtä. Aloitin opiskelijana yliopistossa toista lasta odottaessani (etänä, joustona, verkkokursseina, lapsi kainalossa, miten vain onnistui). Välillä tein osa-aikaisia alan töitä (opetus, ohjaus, koulutus), mutta koko ajan lapset olivat kotihoidossa ja mieskin teki osa-aikaista jotta saimme vuoroteltua. Jaimme kotityöt aika perinteisesti (siivous ym. minulle, teknisemmät ja fyysisemmät työt miehelle, kauppareissut sille kuka halusi ainoan automme käyttöönsä). Hoitovastuun jaoimme tasapuolisesti (joskin imetin kaikkia lapsiamme noin vuoden verran niin ensimmäinen puoli vuotta syöttöineen kallistui minulle).
Täysipäiväisenä kotiäitinä viihtyisin nyt vanhempana (=nelikymppisenä), mutta nuorena oli energiaa ja kiinnostusta omalta tuntuvaan alaan, niin harrastusten sijaan täytin vapaa-ajan opiskelulla. Jälkeenpäin katsottuna en kyllä ymmärrä mistä se energia tuli. Kaiken aikuisaikataulutuksen lisäksi ehdimme käydä puistoissa ja tapahtumissa ja kirjastoreissuilla, lukea satuja... Tuntuu että se oli aivan eri ihminen, joku jolla oli paljon enemmän tunteja vuorokaudessa...
Eläkettä ei ole hirveästi kertynyt, mutta toisaalta olen tottunut nipistämään menoista enkä lähde millään saralla kaverusten/naapurusten väliseen kilpavarusteluun. Siispä uskoisin pärjääväni vanhana pienituloisena, sikäli kun terveys kestää.
En todellakaan vaihtaisi kotona viettämääni aikaa mihinkään rahamäärään, vuosi vuodelta nuo muistot käyvät vain arvokkaammiksi <3
