Kotihirmu

[Roikkuvaimo]

Itseäkin naurattaisi lukea tämä, mitä aion nyt kirjottaa, mutta uskookapas vaan, oon tosi jumissa asian kanssa.

Olen parisuhteeni vanki, omasta halustani. Olen tullut siihen tulokseen, että en halua lähteä pois kotoa ilman miestäni. Olen tällä hetkellä työtön ja mies töissä. En pysty pientä kauppareissua enempää, poistumaan täältä. Lisäksi kodin "ylläpito" on venynyt uskomattomiin mittoihin ja siivoan-- koko ajan. Jotenkin tahdon kaiken olevan täydellistä hänelle, ihanalle rakkaalleni. Olen siis kolmekymppinen, erittäin sosiaalinen ja laajan ystäväpiirin omaava nainen-- tai hetkinen, kohta lienen vain kolmekymppinen... Mutta en mahda tälle mitään!! Ajatus siitä, että lähtisin ilman miestä esim. baariin, kahville, kaupungille, bussiin ehkä vähän pelottaa minua. Sillä jotenkin tuntuu, että hän on minun suojamuurini ja kun hän on mukana, mitään pahaa ei tapahdu. Mitä tuo paha sitten on-- no enpä tiedä, ei varsinaisesti pelota mikään väkivalta, raiskaus tms. mutta joku. Ääh.. pää sekoaa. Ja helpottaa kirjottaa tätä Mitään tehtävissä?? Onko tämä joku tottumuksen tuoma vankila.. vai olenko ainoa tälläisissa ajatuksissa..

 

[ami]

Tuo ei ole hyvä sulle itselle pidemmän päälle..itse olin samantyylisessä tilanteessa monta vuotta ja kun mies sitten lähti..olin todella hukassa, hädin tuskin selvisin jaloilleni! Sanoisinkin siis, että koeta vaikka väkisin pitää ystävät tallella ja käydä kaupungilla, bussissa ja jossain ilman miestäsi, vaikka koville ottaisikin. Baareissa ei välttämättä tarvitse alkaa ravaamaan, mutta voihan sitä muutakin tehdä..