kotihoitoa

[pamperosa]

Hei! Haluaisin vaihdella kuulumisia äitien kanssa jotka kotona hoitavat lapsiaan. Minä itse hoidan kohta viisivuotiasta poikaamme ja pian 4kk:n ikäistä poikaamme kotona. Kaikkiaan olen ollut nyt noin viisi vuotta kotona ja ei työ sitten vieläkään iske...
Joskushan tässä olisi töitäkin ajateltava mutta kun ei kiinnosta.
Meillä on pientä ristiriitaa mieheni kanssa ollut tästä asiasta.
Omasta mielestäni minä teen maailman arvokkainta työtä juuri nyt. Kerkiän varmasti vielä työelämään.Olen nyt 31-vuotias ja jos terveyttä piisaa niin aikaa on. Onko teillä sama tilanne kellään? Siis että mies painostaa töihin mutta kun itse vaan ei haluttaisi. Tietysti olen vielä äitiyslomallakin mutta sen jälkeen. Rahallisesti me kyllä pärjätään mielestäni ihan suht hyvin. Ruokaa on joka päivä saatu ja niin edespäin... Mietin vain millä saisin mieheni tajuamaan että työni tärkeyden. Juuri painotan sanaa työ koska välillä tuntuu että mieheni mielestä olen aina vähän kuin lomalla. Muuten en valita,mieheni on hyvä mies minulle,hyvä isä lapsilleen jne. Asumme maalla ja minunkin työmatkani olisi joka päivä vähintään 70km. Odotan viestejänne..... :hug:

 

[tuulia]

\

Hei! Haluaisin vaihdella kuulumisia äitien kanssa jotka kotona hoitavat lapsiaan. Minä itse hoidan kohta viisivuotiasta poikaamme ja pian 4kk:n ikäistä poikaamme kotona. Kaikkiaan olen ollut nyt noin viisi vuotta kotona ja ei työ sitten vieläkään iske...
Joskushan tässä olisi töitäkin ajateltava mutta kun ei kiinnosta.
Meillä on pientä ristiriitaa mieheni kanssa ollut tästä asiasta.
Omasta mielestäni minä teen maailman arvokkainta työtä juuri nyt. Kerkiän varmasti vielä työelämään.Olen nyt 31-vuotias ja jos terveyttä piisaa niin aikaa on. Onko teillä sama tilanne kellään? Siis että mies painostaa töihin mutta kun itse vaan ei haluttaisi. Tietysti olen vielä äitiyslomallakin mutta sen jälkeen. Rahallisesti me kyllä pärjätään mielestäni ihan suht hyvin. Ruokaa on joka päivä saatu ja niin edespäin... Mietin vain millä saisin mieheni tajuamaan että työni tärkeyden. Juuri painotan sanaa työ koska välillä tuntuu että mieheni mielestä olen aina vähän kuin lomalla. Muuten en valita,mieheni on hyvä mies minulle,hyvä isä lapsilleen jne. Asumme maalla ja minunkin työmatkani olisi joka päivä vähintään 70km. Odotan viestejänne..... :hug:

Meillä esikoinen täyttää heinäkuussa viisi vuotta ja pienempi ihan kohta kaksi. Mä oon ollut kotona siitä saakka kun jäin äitiyslomalle 2000 toukokuussa. Oon 30-vuotias ja juuri eilen miehelleni tuossa juttelin, että oonkohan vähän hullukin, kun en haluaisi mistään hinnasta näitä lapsiani mihinkään päivähoitoon viedä. Tuntuu niin typerältä omat rakkaat tytöt viedä hoitoon päiviksi ja tehdä jotain muuta työtä... mielestäni työpanokseni täällä kotona on yhtä arvokasta kuin jos antaisin sen ulkopuoliselle. Eli, miksi minun pitäisi antaa työpanokseni jollekin ulkopuoliselle ja joku taas antaisi oman panoksensa minun lasteni hoitoon... (riittävän epäselvästi ilmaistu?) Toivon kyllä sydämestäni, että miehesi ymmärtäisi sinun työsi tärkeyden, jos tämä kotiäitiys on sitä mitä haluat todella tehdä!!
Laita y-viestiä, jos haluat viesteillä...
Mä teen silloin tällöin iltaisin keikkahommia, tosin aika vähän. Mieti, oisko se mahdollista, jos miehesi sitten hyväksyisi paremmin kotona olemisesi...

 

[pelisa]

Joopa joo,kotona olen lasten kanssa ollut esikoisen syntymästä v.2000 ja kolmas eli nuorin täytti juuri 1v.Miehen kanssa aikoinaan tulimme siihen tulokseen,että niin kauan,kuin on varaa olen ja hoidan lapset kotona.Lapset ovat olleet tosi terveitä,kop,kop,olen saaut seurata vierestä heidän kehitystään ja ihan ovat mallikkaasti kehittyneet ilman päivähoitoakin.Kaksi vanhinta käyvät srk-kerhoissa ja muskareissa,eli saavat sosiaalistakin kanssakäymistä muiden ikäistensä kanssa.Välillä TOTTAKAI hihat meinaa palaa,olishan se ihan epänormaalia ellei,mutta sitten lapset sanoo;"Äiti,sä olet mun paras kaveri,mä rakastan sua!" Mutta aika myös menee kuin siivillä,alamme nyt keväällä rakennusprojektin,eli omakotitalon rakentamisen ja siihenkin menee reilu vuosi,ennenkuin se valmistuu,odotan aivan innolla,kun koittaa se päivä,että pääsemme 65 neliön vuokrakämpästä 140 neliön omaan omakotitaloon! Aihe ehkä vähän hyppäs,mutta tarkoitan tällä välipuheellä sitä,että vanhin ltyttö saa aloittaa eskarin ja koulukin on kävelymatkan päässä.Nuorimmainen kun täyttää 3,ehkä sitten pikkuhiljaa menen takaisin työelämään,mutta oma alani ei ehkä kutsu enää kuitenkaan,koska omat lapset riittävät sanotaanko näin. Kotiäidit ovat minusta kuitenkin hatunnosto ansaineet,eihän tätäkään kaikki äidit suostu tekemään.TSEMPPIÄ MEILLE!!!!! :hug: \|O öitä!

 

[Highlanderiina]

Olen 30v ja aion olla kotona kunnes nuorin on kolmen kieppeissä. Kyllä sitä yleensä varaa on, jos tahtoa löytyy. Kuitenkin se on niin pieni aika ihmisen elämässä, mutta lapselle äärimmäisen tärkeä.
Syytän itseäni siitä, että laitoin keskimmäisen hoitoon 1v9kk iässä. Hoitopaikassa vaihtui hoitajat kaiken aikaa. :'( Ja se ei ole pienelle lapselle hyvä. Nyt poika on ekalla luokalla ja levoton. :'( :'( Pojan sosiaalisessa käyttäytymisessä on ongelmia ja taatusti opittua. Kun ei kotona niin missäs sitten?
Esikoinen sai olla kotona kunnes täytti viisi ja aivan toista maata.

 

[Kieku ja Kaiku]

Eihän kotiäitiä ja kotiäitiä voi rinnastaa, aloittaja on ollut kotona ison 4-vuotiaan kanssa ilman tukia ja toisella kotiäidillä voi olla 3 pientä kotona, joten varmasti jälkimmäisen kotiäidin elämä täyttä työtä kun taas aloittajan elämää voi kuvailla lomailuksi...

Ymmärrän siten aloittajan miestä, koska ehkä epäilee, että et aio mennä enää ollenkaan töihin, ja ehkä hänellä on sen vuoksi stressi, kun mikään työ ei ole nykyään varmaa joten on siten ehkä stressaavaa olla ainoa leivän tuoja taloon...

Mutta tuo lienee teidän välinen asia. Miehesi kansa asiasta keskusteltava.

 

[sinisen talon äippä]

pakko vastata!kotiäitiys on nimittäin intohimoni!! itse olen viihtyny kotona jo 13vuotta!alle kakskymppisenä kävin kaupallisen alan oppisopimuskoulutuksen,että työelämääki tuli vähä nähtyä.ensimmäinen tyttömme syntyi ollessani 18v. :heart: ja silloin "hurahdin"tähän kotiäitiyteen!! =) tyttöjä on tällä hetkellä viisi,nuorin -03,että kohta pitäisi alkaa suunnitella mitä sitä isona tekisi! olen vielä suht nuori-74,että eiköhän sitä jotain keksi...toisaalta,vauvakuumettakin ilmassa on..... eikä mieskään(-73)sitä vastaan oo. voimia kaikille ihanille kotihengettärille!

 

[Kaya]

Terve!
Meillä mies ilmoitti heti esikoista odottaessamme, että toivoo minun olevan kotona mahdollisimman pitkään!
Tässä muutamia vinkkejä joilla on helppo perustella kotonaoloa. Näitä argumentteja nimittäin me mietimme kun asia oli ajankohtainen.
1. jos olette molemmat työelämässä, on lapsilla pahimmassa tapauksessa (pitkät työmatkat) jopa 10-11 tuntia pitkät työpäivät. Herää kysymys miksi tehdä lapsia jos ei niitä koskaan näe...
2. Pitkät työmatkat tarkoittivat meillä, että on oltava 2 autoa.
3. Meillä 2 lasta, hoitomaksu olisi n.400 euroa kuukaudessa.
4. Työelämässä tarvitsen paljon enemmän rahaa vaatetukseen sekä työpaikkaruokailuun
5. Lapset myös tarvitsevat huomattavasti enemmän rahaa vaatetukseen, koska ette ehdi joka päivä pesemään vaatteita. Ulkopukujakin on oltava ainakin 2 kpl per ipana per vuodenaika.

Todettiin, että minun käteenjäävä osuus miinus bensa- ja vakuutusmaksut sekä lasten hoitomaksut sekä kasvaneet vaatetuskustannukset ovat eroltaan n.100euroa kuukaudessa. Sitten mietittiin mistä joudumme luopumaan jos tulot 100 euroa pienemmät...

Näin päin kun ajattelee, ei tunnu yhtään niin kalliilta olla kotona, jos sitä miehesi miettii. Yleensä miehet ajattelevat kovin rationaalisesti, ja huolehtivat nimenomaan elannonsta, ainakin meillä. Yritä tehdä puheenavaus ja kysy mikä häntä sinun kotona olemisessa huolettaa. Ehkä miehesi (kuten meillä) pelkää ettei pysty enää tarjoamaan sinulle elintasoa johon olet tottunut, ja jonka ehkä haluat. Onko hän tietoinen, että haluat tehdä muutaman pienen jouston lastesi vuoksi? (ei omaa autoa, ei etelänmatkoja muutamaan vuoteen, halvemmilla vaatteillakin kelpaa, ei sisäfilettä tarvi joka päivä syödä)...
TOIVOTTAVASTI VOIT OLLA KOTONA NIIN PITKÄÄN KUN HALUAT!!!
Kaikki mitä panostat lapsiisi nyt, saa myöhemmin tuhannen kertaisesti takaisin, siitä olen itse vakuuttunut, en tätä muuten tekisi =)

 

[Kaya]

Hei, piti vielä sen verran sanoa, että jos tulee taloudellisesti tiukkaa tai mies alkaa painostaa ansiotyöhön, on tämäkin hyvä vaihtoehto: hanki hoitolapsi!!! Itse ryhdyin yksityiseksi perhepäivähoitajaksi helpottaakseni perheemme taloudellista tilannetta.
VOIMIA SINULLE! :hug:

 

[naaras tiikeri]

voi kunpa minullakin olisi mies joka mahdollistaisi minun kotona oloni niin kauan kuin haluaisin. olen koht kahden lapsen yksinhuoltaja. olin niin onnellinen kun sain tietää olevani raskaana koska tämä on parasta mitä tiedän ja koska näin pystyn itse kasvattamaan esikoisen kouluikäiseksi. en tiedä miten pystyn tän toisen kans. 3 vuotiaaksi saa tuet mut entä sen jälkeen. pelkään jo nyt et minut pakotetaan tai on pakko rahan puutteen takia mennä töihin ja laps hoitoon. onneksi on 3 vuotta aikaa miettiä. jos olisi hyvä mies niin tekisin kyl ainaki pari lisää. ihana kuulla et on muitaki joita ei työnteko innosta vaan kotiäitiys on se ainoo ja oikee tapa elää.

 

[pamperosa]

Hei kaikki minulle vastanneet!
Olipa ihana lukea teidän kannustavia tekstejänne ja nyt alkaa meilläkin asiat hahmottua parempaan suuntaan.Ollaan mieheni kanssa sovittu että jos minä joskus menen töihin niin hän jää sitten kotiin lapsia hoitamaan.
Kyllä hänkin siis kotihoitoa arvostaa!

Haluaisin kuulla sinulta Kaya miten perhepäivähoitajaksi ryhtyminen käytännössä tapahtui ja muutakin siitä asiasta.Voisitko laitella viestiä vaikka yksityisviestillä jos ei muuten. =)
Hauskaa kevään jatkoa kaikille ja voimia meille kaikille kotiäideille ja isille! :hug: