Kotiopetuksesta?

["Mister"]

Hei!

Miten suhtautuisitte, jos lapsenne/nuorenne ilmoittaisi haluavansa kotiopetukseen? Kysyn tätä siksi koska itse tahtoisin käydä peruskoulun loppuun kotiopiskelulla ja käydä vaikka koululla tenttimässä...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Huokaisisin raskaasti... ja kysyisin, onko hän nyt todellakin sisäistänyt sen, että joutuisi opiskelemaan minun valvonnassani ja tenttimään.

Jos nuori pystyy perustelemaan asian vedenpitävästi, huokaisisin toisen kerran ja alkaisin selvittää käytännön asioita.

 

["Mister"]

Kiitos vastauksesta, niitä kaivataan lisää

 

[helppoa]

riippuu perusteluista ja olosuhteista.

 

[7thHeaven]

En harkitsisi asiaa ennen kunnon perusteluja. Mitkä ne sinulla ovat?

 

["mä"]

Mitkä ovat perustelut? "Minä haluuuuun" ei ole riittävä peruste tehdä noin isoa muutosta.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Oikeasti kotiopetus on äärettömän raskasta ja sitovaa, molemmille osapuolille. Kumpikaan ei pääse hetkeksi eroon toisesta ja hengähtämään. Opetuksen laatukin voi olla mitä tahansa, voihan se olla todella hyväkin, jos opettava vanhempi on innostunut aiheesta. Ja joka tapauksessa täytyy olla joku koulu, joka kantaa vastuun oppimisesta, teettää kokeet ja antaa todistuksen, jos aikoo sellaisen saada.

Koulujen kanssa ei aina ole helppoa saada asioita sovittua, sillä se teettää heillekin lisätyötä.

Mutta on varmasti tilanteita, joissa kotiopetus on hyvä vaihtoehto.

 

["viiraska"]

Olen itse miettinyt kotiopetuksen mahdollisuutta tilanteessa, jossa koulu olisi lapsen terveydelle riski, esim. homeessa ja myös tilanteessa, jossa opettajat lomautettaisiin.
Tutun perheen lapset ovat olleet kuukauden verran kotiopetuksessa ulkomaanmatkan takia, tämä on varmaan aika tavallista. Siihen tarvitaan rehtorin suostumus ja opettajilta läksyt kyseiseltä ajalta. Oppilaana tarvitset varmasti myös vanhempien täyden tuen, sillä he joutuvat ottamaan vastuun opetuksesta. Ilman vastuullista kotiopettajaa et tule saamaan lupaa kotiopetukseen.

 

["Mister"]

No perusteluja mm. kouluahdistus, pari vuotta olen tässä mietiskellyt että miksi pitäisi mennä kouluun jos ei pysty keskittymään ja opiskelemaan siellä. Tuntuu että siellä ei voi olla oma itsensä. Tämän takia sitten numerot ovat tippuneet. Kotona saan kyllä opiskeltua ihan hyvin, mutta se ympäristö koulussa ahdistaa. Kiusaamista ym. ei ole kohdalleni onneksi sattunut... Olisiko tässä yhtään järkeä? Sillä todella haluaisin kotiopetukseen. :/

 

["Mister"]

Niin, vanhempani ovat aina olleet kiinnostuneita siitä miten koulussa menee, aina tarvittaessa olen apuakin tehtäviin saanut (isäni oli opettaja n. kymmenen vuotta sitten)

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="Mister";25860274]Niin, vanhempani ovat aina olleet kiinnostuneita siitä miten koulussa menee, aina tarvittaessa olen apuakin tehtäviin saanut (isäni oli opettaja n. kymmenen vuotta sitten)[/QUOTE]

Mutta mitä mieltä he ovat palkattomasta työstä? Koulupäivän pituus ei kotiopetuksessa kuitenkaan lyhyeksi jää. Sama oppimäärä on sisäistettävä.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Miltä kuulostaa se, että koulussa pitää opiskella paitsi opetettavia aineita, myös sosiaalisia tilanteita tulevaa elämää varten. Kun aikanasi (toivottavasti) menet töihin, ajattelitko siellä kertoa ettei oikeastaan huvita keskittyä kun täällä on muitakin ihmisiä?

Eikö suoraan kannattaisi hakeutua johonkin mielenterveyspalveluihin jos muut ihmiset niin paljon ahdistavat. Voisit saada apua ja kuntoutua normaaliksi.

 

["viiraska"]

Hienoa, että huolehdit koulumenestyksestä! Minusta jos vanhempasi suostuvat, voi kannattaa jäädä kotiopetukseen MUTTA hae ahdistukseen apua, ehdottomasti. On tärkeää tulevaisuutesi kannalta, ettet jää häviölle siinä asiassa. On kuitenkin luultavaa, että ahdistus pulpahtaa jossain muualla pintaan jos et saa nimenomaan siihen apua. Tee jo kotikouluun jäädessä suunnitelma kouluunpaluusta jonkun ammattilaisen (perheneuvolan psykologi, koulukuraattori tms.) kanssa esim. niin, että käyt jossakin terapiassa kevään ja palailet sitten syksyllä takaisin kouluun jotenkin tuetusti (vai oletko 9-luokkalainen? mutta jossakinhan sinun pitää sittenkin koulunkäyntiä jatkaa).

 

["Mister"]

En ole siitä aivan varma, mutta uskon että he suhtautuisivat asiaan ihan hyvin Koska itselläni on halua ja intoa opiskella, uskon että he opettaisivat mielellään... En toki voi olla varma, koska en ole maininnut vielä mitään toiveistani jäädä kotiopiskeluun.

 

["Mister"]

"viiraska"
Hienoa, että huolehdit koulumenestyksestä! Minusta jos vanhempasi suostuvat, voi kannattaa jäädä kotiopetukseen MUTTA hae ahdistukseen apua, ehdottomasti. On tärkeää tulevaisuutesi kannalta, ettet jää häviölle siinä asiassa. On kuitenkin luultavaa, että ahdistus pulpahtaa jossain muualla pintaan jos et saa nimenomaan siihen apua. Tee jo kotikouluun jäädessä suunnitelma kouluunpaluusta jonkun ammattilaisen (perheneuvolan psykologi, koulukuraattori tms.) kanssa esim. niin, että käyt jossakin terapiassa kevään ja palailet sitten syksyllä takaisin kouluun jotenkin tuetusti (vai oletko 9-luokkalainen? mutta jossakinhan sinun pitää sittenkin koulunkäyntiä jatkaa).


Juu, ahdistusta ei ihme kyllä ole muissa sosiaalisissa tilanteissa lainkaan. Mutta myös huono itsetunto ja suht pieni paikkakunta vaikuttavat tähän ahdistukseen :/ Voisi olla todellakin hyvä ajatus tehdä suunnitelmia kouluun palaamisesta syksyllä. Olen 8-luokkalainen