U
Uupunut ja loppuunkulunut
Vieras
Olemme keski-ikäinen pariskunta, ei enää kotona asuvia lapsia.
Mies työtön ja kotona. Minä ansiotyössä, teen pitkää päivää, helposti 12-tuntisiakin työpäiviä (jos työmatkat lasketaan, nekin ovat pitkät). Silloin tällöin saan tehdä etätöitä kotoa käsin.
En ole todellakaan mikään nipottaja kotitöissä (esim siivous), päin vastoin, hyvin suurpiirteinen. Enkä nalkuta ikinä. Jos jostain huomautan, niin vain kerran. Nalkuttaminen on mielestäni asioista huomauttamista toistuvasti.
Mutta tämä kotitöiden jako. Mies ei tee juuri mitään, lorvii vain kotona, pelailee tietsikalla tai pleikkarilla. Katsoo telkkaria. Itselleen tekee ruokaa. Onkin hyvä kokki ja on tehnyt muutenkin meillä useammin ruokaa kuin minä.
Olen opettanut häntä käyttämään pesukonetta. Mutta ei edes yritä oppia lajittelemaan pyykkejä, joten minä lajittelen. Olen pyytänyt, että hän pesisi kaikki muut lajitellut pyykit paitsi minun hienopesupyykkini (siis esim rintaliivit, villaneuleet jne). Välillä pesee, välillä ei, melkeinpä yleensä ei. Pyyhkeitä ja lakanoita pesee kyllä ihan oma-aloitteisesti. Mitään muuta ei viikkaa kaappiin paitsi omat vaatteensa.
Tiskaamisen hoitaa viikolla itse (tai siis tiskikone), mutta esimerkiksi kun viikonloppu koittaa - tai minulla etäpäivä, jolloin siis teen työtä kotoa käsin - niin silloin hän odottaa minun hoitavan tiskit, kun kerran olen kotona.
Jos otan asian puheeksi - nätisti, mistään kiihkoilematta - mies itse kiihtyy. Ei ymmärrä ollenkaan ajatustani, että minun panokseni tähän perheeseen on se ansiotyö, jonka tuloksesta eli palkasta myös hän saa nauttia esim siten, että minä yksin maksan asuntolainat yms. Ja että hänen panoksensa olisi sitten se kotityö. (Siis pääpiirteissään näin.) Mutta kun hän jankkaa esimerkiksi siitä, että ei hän rupea MINUN vaatteitani pesemään! Että minä voin kuulemma aivan hyvin pyykätä yms. etäpäivinä ja vapaapäivinä!
Onhan se ihan totta, että voin pyykätä, tiskata ja siivota vapaapäivinä, mutta ei kai ole tarkoitus, että viikot teen ansiotyötä aamusta iltaan ja viikonloput kotitöitä? Mies tekee kotitöitä viikolla lähinnä vain aikansa kuluksi, pikkuisen vain, sen verran kuin huvittaa, ja loput aikaa pelailee, lorvii ja lepää? Missä minun vapaa-aikani, harrastusaikani ja leponi on?
Jos vähän kärjistän, niin minä teen viikolla ansiotyötä ja viikonloppuna kotítöitä, ja lepään nukkuessani. Mies pelailee viikolla ja lepää viikonloppuna.
Olen aivan lopussa, myös työni on stressaavaa, mutta työpaikastani en ainakaan vapaaehtoisesti luovu, koska palkkaani tässä perheessä tosiaan tarvitaan ja työ on sisällöltään palkitsevaa ja on kivat työkaverit jne. Mutta tämä miehen suhtautuminen kotitöihin on isompi stressin aihe.
Toivon hyviä neuvoja viisailta elleiltä.
Mies työtön ja kotona. Minä ansiotyössä, teen pitkää päivää, helposti 12-tuntisiakin työpäiviä (jos työmatkat lasketaan, nekin ovat pitkät). Silloin tällöin saan tehdä etätöitä kotoa käsin.
En ole todellakaan mikään nipottaja kotitöissä (esim siivous), päin vastoin, hyvin suurpiirteinen. Enkä nalkuta ikinä. Jos jostain huomautan, niin vain kerran. Nalkuttaminen on mielestäni asioista huomauttamista toistuvasti.
Mutta tämä kotitöiden jako. Mies ei tee juuri mitään, lorvii vain kotona, pelailee tietsikalla tai pleikkarilla. Katsoo telkkaria. Itselleen tekee ruokaa. Onkin hyvä kokki ja on tehnyt muutenkin meillä useammin ruokaa kuin minä.
Olen opettanut häntä käyttämään pesukonetta. Mutta ei edes yritä oppia lajittelemaan pyykkejä, joten minä lajittelen. Olen pyytänyt, että hän pesisi kaikki muut lajitellut pyykit paitsi minun hienopesupyykkini (siis esim rintaliivit, villaneuleet jne). Välillä pesee, välillä ei, melkeinpä yleensä ei. Pyyhkeitä ja lakanoita pesee kyllä ihan oma-aloitteisesti. Mitään muuta ei viikkaa kaappiin paitsi omat vaatteensa.
Tiskaamisen hoitaa viikolla itse (tai siis tiskikone), mutta esimerkiksi kun viikonloppu koittaa - tai minulla etäpäivä, jolloin siis teen työtä kotoa käsin - niin silloin hän odottaa minun hoitavan tiskit, kun kerran olen kotona.
Jos otan asian puheeksi - nätisti, mistään kiihkoilematta - mies itse kiihtyy. Ei ymmärrä ollenkaan ajatustani, että minun panokseni tähän perheeseen on se ansiotyö, jonka tuloksesta eli palkasta myös hän saa nauttia esim siten, että minä yksin maksan asuntolainat yms. Ja että hänen panoksensa olisi sitten se kotityö. (Siis pääpiirteissään näin.) Mutta kun hän jankkaa esimerkiksi siitä, että ei hän rupea MINUN vaatteitani pesemään! Että minä voin kuulemma aivan hyvin pyykätä yms. etäpäivinä ja vapaapäivinä!
Onhan se ihan totta, että voin pyykätä, tiskata ja siivota vapaapäivinä, mutta ei kai ole tarkoitus, että viikot teen ansiotyötä aamusta iltaan ja viikonloput kotitöitä? Mies tekee kotitöitä viikolla lähinnä vain aikansa kuluksi, pikkuisen vain, sen verran kuin huvittaa, ja loput aikaa pelailee, lorvii ja lepää? Missä minun vapaa-aikani, harrastusaikani ja leponi on?
Jos vähän kärjistän, niin minä teen viikolla ansiotyötä ja viikonloppuna kotítöitä, ja lepään nukkuessani. Mies pelailee viikolla ja lepää viikonloppuna.
Olen aivan lopussa, myös työni on stressaavaa, mutta työpaikastani en ainakaan vapaaehtoisesti luovu, koska palkkaani tässä perheessä tosiaan tarvitaan ja työ on sisällöltään palkitsevaa ja on kivat työkaverit jne. Mutta tämä miehen suhtautuminen kotitöihin on isompi stressin aihe.
Toivon hyviä neuvoja viisailta elleiltä.