Kotitöiden jako...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Uupunut ja loppuunkulunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oma kokemukseni kotitöiden jakamisesta on, jotta vastentahtoista puolisoa ei saa millään tavalla koulutettua mieleisekseen. Ei hyvällä eikä pahalla, ei tekemällä puolestaan tai jättämällä kokonaan tekemättä. Kaikki mielikuvituksen keksimät konstit olen kokeillut. Tulos aina sama eli jos en tee itse, ei tee kukaan. Toinen makaa vaikka paskan keskellä ja syö ja juo likaisista astioista. Minua se ei enää kiusaa, sillä muutin itse pois ja tein listan jaettavasta omaisuudesta.

Ukko oli ihmeissään. Tuli kylään ja likapyykit kassissa, ruikutti, jotta hänenkin luonaan kaivattaisiin naisen kättä. Kehotin etsimään uuden piian, sillä minulle ne hommat eivät enää kuulu.

Uskokaa tai älkää, löytyi vielä siisti mies, joka osaa ja tekee kaikkia kotitöitä ihan oma-aloitteisesti! Minulle se oli luksusta ja aluksi silkan ihmetyksen aihe.
 
Tuli selväksi, pitkiä kirjoituksia ei ole pakko lukea, mutta pakko on kuunnella.

Mihin/keneen tuolla "pakkokuuntelulla" viittaat? Ei kai se pakko ole. Toisaalta vaimo/mies on hieman eri asia pitästyttävinekin juttuineen, kuin keskustelupalstan pitkät porinat - joiden yli toki voi kevyesti loikata.

Itse kyllä luin mielelläni esim. "suurperheessä kasvaneen" kirjoituksen, vaikkei joku 'tsiisus' jaksanutkaan. Ja miestänikin mielelläni kuuntelen, vaikka hän menisikin mutkien kautta varsinaiseen asiaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mihin/keneen tuolla "pakkokuuntelulla" viittaat? Ei kai se pakko ole. Toisaalta vaimo/mies on hieman eri asia pitästyttävinekin juttuineen, kuin keskustelupalstan pitkät porinat - joiden yli toki voi kevyesti loikata.

Itse kyllä luin mielelläni esim. "suurperheessä kasvaneen" kirjoituksen, vaikkei joku 'tsiisus' jaksanutkaan. Ja miestänikin mielelläni kuuntelen, vaikka hän menisikin mutkien kautta varsinaiseen asiaan.
No en kehenkään erityisemmin viittaa tuolla pakkokuuntelulla.
Enempi omalaatuista mielikuvitusta on.

No tekstin ylimeneminen lukematta on toki helppoa kuten neuvottiin, ja huomasitte sen itsekin.
Mutta kun lukeminen ja kuuntelu on liki samanlainenasia, niin ajattelin onko yhtä helppoa myös kuunnellessa hypätä yli.

Eli kun ei ole pakko lukea, niin onko myöskään pakkolukea, aprikoin mielessäin.

Onko nyt pakkovastata?

Taisi nyt mennä sanaleikittelynpuolelle.
 
Viimeksi muokattu:
ymmärsinkö oikein, että miehesi tekee kotitöitä, mutta on kyllästynyt niihin koska joutuu ensin keräämään sinun tavaroitasi pois tieltä?

Mikset laita kamojasi kaappiin tai niiden oikeille paikoille heti käsistäsi?
Itseänikin inhottaisi siivota koko ajan aikuisen ihmisen jälkiä.

Samaten pyykit, jos pistätte käytetyt vaatteet samaan pyykkikoriin ja miehen pitää alkaa lajittelemaan saako sinun vaatteistasi tämän tai tuon laittaa samaan koneeseen hänen kalsareidensa tai farkkujensa kanssa, niin sanomistahan siinä vaan sinun suunnaltasi tulisi, jos pesisi sinun vaatteitasi. Vai mitä?


Hei! Et ymmärtänyt oikein.

En jätä tavaroitani levälleen. Vaatteeni heitän suoraan pyykkikoriin, ja meillä on myös omat korit jokaiselle koneelliselle, mitä joku kirjoittaja aiemmin ehdotti, joten niistä on helppo katsoa mikä koneellinen olisi vuorossa sen mukaan mikä kori alkaa olla täynnä. (Sitä paitsi kirjoitin alun perin, että mies ei lajittele pyykkejä vaan minä teen sen).

Tottakai vien likaiset astiat ja tyhjät jogurttipurkit keittiöön jne.

Tarkoitin sitä, että jos minulla on vaikkapa olohuoneessa käsityökori yms, niin se on tiellä, kun mieheni aikoo imuroida. Minun pitäisi siis olla nostamassa se kori ensin lattialta vaikkapa sohvalle. Ja kun pöydällä on sanomalehtiä, mainoksia ja muuta postia, niin mies ei voi niitä kerätä ja viedä paperinkeräykseen, koska mukana saattaa olla minulle tulleita laskuja, aikakauslehtiä jne, jotka pitää ensin ottaa talteen.

Joku on vihjannut, että mies saattaa olla masentunut. Tässä voi olla perää?
 
Viimeksi muokattu:
muakin jos vaimo tulee töistä sotkee ja jättää tavaransa lojumaan eikä viitsi itse niitä korjata pois.
En minäkään viittis sun perässä kävellä korjamassa jälkiäsi.

Minusta "käyn töissä" se ei ole mikään puolustus, sille, että ei laita ruokailun jälkeen omaa lautasta ja jos on tehnyt ruokaa, ruuantekoastioita astianpesukoneeseen. Siinä ei 2-5 minuuttia kauempaa mene kun siivoat omat jälkesi keittiöstä ruokailun päätteeksi.

Astianpesukoneen tyhjennyksessä menee max. 5 minuuttia.
En käsitä miten tollasesta saa riidan aikaiseksi.

Sama pätee pyykinpesuun. Likasia vaatteita varten voi ostaa 3-4 eri koria johon molemmat riisuu suoraan päältään ne vaatteet jotka saa laittaa samaan koneelliseen. Ei ole ollenkaan vaikeeta. Sillon mies osaa pestä vaatteet sen mukaan kun joku pyykkikoreista on täynnä. Mutta älä sitten rupee huutamaan, jos puserosi ei ole tarpeeksi suoriksi oiottu kuivumaan laitettaessa. Ei mies ole sun henkilökohtainen kotiapulaisesi.

Mun mielestä aikuisen ihmisen pitää osata korjata itse OMAT jälkensä oli sitten kotona tai kävi töissä. Ei puoliso ole mikään piika toiselle joka kulkee perässä siivoamassa ja passaamassa.

Kahden hengen perheessä ei niin helvetisti siivottavaa ole, että siitä kannattaisi riitaa nostaa.
Jos kumpikin pitää rojunsa niille varatuilla paikoilla, en käsitä miten tollasesta riitaa saa aikaan.

Jos kissa oksentelee niin paljon että parketit menee pilalle, pitäisikö se kissa käyttää lääkärissä ja ottaa sieltä samalla mukaan kissan hoito-ohjeet?

Sitten toinen asia, eikö miehesi saa työttömyyskorvausta?
Jos saa, niin tuohan hänkin rahaa talouteen, vai eikö niitä rahoja lasketa?


Hei!

Pitkä kirjoitus sinulta.
Valitettavasti vaan olit aika lailla lukenut "rivien välistä" sellaistakin, mitä siellä ei ollut! Sehän on ihan sallittua, koska ei kukaan pysty kirjoittamaan niin täydellistä selostusta ongelmasta, että kaikki asiat tulisivat esille, joten tällaisia tulkintoja saa ja pitääkin esittää.

Olen ihan perussiisti ihminen enkä jätä tavaroitani levälleen. Pyykit lajittelen jo nyt omiin koreihinsa. Likaisia astoita en jätä ympäriinsä.

Kysyt lopussa, eikö mies saa työttömyyskorvausta. Toki saa. Minun tähän talouteen tuomani raha on vaan moninkertainen määrältään miehen tuomaan rahaan verrattuna. Kun tilanne on sekä rahan että kotitöiden suhteen se, mikä se nyt on, niin asiat vaan on mielestäni pahasti epätasapainossa.

Monesta kirjoituksesta kuultaa läpi jonkinlainen asenne, että kotityöt kuuluvat naiselle. Valitettavasti tämä on omankin mieheni asenne.

Kissan oksentelu on ihan normaalia, kuten tietänevät kaikki kissojen omistajat.
 
Viimeksi muokattu:
Kun olisi hyviä neuvoja antaa? Menisi kyllä hermot tuollaisen kanssa, joka erottelee mikä on mun sun ja hermostuu pienistä. Mutta pahoin pelkään, ettet saa miestä liikkeelle etkä pysty enää muuttamaan käytöstä. On justiinsa samanlainen mies kuin veljeni. Sen vaimo on samoja asioita puhunut ja jankuttaa asioista veljeni kyvyttömyydestä ymmärtää naisia yleensä tai tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti. En ymmärrä miehiä, jotka vetoavat aina johonkin syihin miksi eivät voi tehdä yhteisen hyväksi asioita. Pakosta joskus veljeni siivoaa tai vie roskapussin tai maksaa omat laskut, mutta ei voi maksaa vaimon laskua vaikka ei omia rahoja tarvitse käyttää.
 
Kyllä tuollaisia miehiä on. Työkaverini valittaa samasta ongelmasta. Niillä taas on koira, jonka sotkuja mies ei siivoa. Huutaa vaan, että sun koiras oksensi/hieroo persettään/korviaan matolle, tuu siivoamaan. Toista ihmistä ei voi muuttaa, valintojen kanssa on opittava elämään tai valittava toisin, muuten siitä joka ei sopeudu tulee katkera ja kamala ämmä. Ja niitähän löytyy joka duunipaikalta.
 
Oma kokemukseni kotitöiden jakamisesta on, jotta vastentahtoista puolisoa ei saa millään tavalla koulutettua mieleisekseen.

Siis mitä helvettiä? Ai että mies pitää pystyä kouluttamaan mieleisekseen? Entä jos mies ajattelee samalla tavalla, että hänen pitää kouluttaa vaimo mieleisekseen? Sittenhän mies on täysi sika. Tää on taas tätä kun pirkot ja marjaliisat luulevat, että on olemassa vain heidän näkemyksensä kotitöistä ja yhteisestä kodista tai sitten se toinen eli väärä näkemys.
 
Viimeksi muokattu:
olin aika samanlaisessa tilanteessa aiemmin. Vinkiksi: ala käyttämään ansaitsemasi palkka itseeesi ja omaan hyvinvointiisi. Ja jos vielä ylimääräistä jää sijoita vaikka rahastoihin palkkasi. Ja vasta viimeiseksi asuntolainaan ja muihin yhteisiin menoihin. Älä tosiaankaan ala elättämään työtöntä miestä. Kyllä ne asiat muuttuu, kun miehen elintaso laskee ja alkaa ymmärtämään. -Tee ainakin koe- vaikka vuoden verran näin ja sitten katso onko mikään muuttunut. Miehelläsi näyttää olevan taipumusta hyväksikäyttöön, niin kuin oli minunkin miehelläni.
 
minusta sinä käyttäydyt miestäsi kohtaan alentuvasti ja erittäin ikävästi.
Sinä käyt töissä, tuot lähes kaiken rahan talouteen. Entäs sitten?
Mies tuo rahaa sen verran kuin kykenee. Pitäisikö hänen muuttaa jollekin toiselle paikkakunnalle, lähteä viikoksi reissutyöhön vai mitä, että hän tienaisi saman verran?

Pitäisikö miehesi olla iloinen siitä, että sinä teet jatkuvasti pitkiä päiviä ja olet poissa kotoa iltaisinkin?
Olisitko sinä tyytyväinen jos miehesi olisi poissa päivittäin se 12h ja tulisi kotiin nalkuttamaan?
Jos minä olisin sinun miehesi, ainakin minua vituttaisi rankasti, jos sinä ei viitsi olla kanssani arki-iltaisin etkä edes viikonloppuna vaan teet mieluummin töitä 24/7. Missä on se yhteinen aika, yhteinen tekeminen ja oleminen?

Ei mies ole sinun piikasi eikä kotiorjasi.
Hän tekee sen mitä osaa sinun motkotukseltasi tehdä. Jos hän viikkaisi sinun vaatteesi kaappiin, ne olisivat taatusti väärässä paikassa väärin viikattuna. Sen vuoksi ei edes yritä. On varmaan saanut kuulla jo tarpeeksi muutenkin mitä tekee väärin.

Halusiko miehesi ottaa kissan?
Vai onko niin, että sinä halusit kissan ja oletit, että miehesi automaattisesti siivoaa kissan oksennukset?

Onko miehesi valinnut työttömyyden vapaaehtoisesti?
Sanoutunut itse irti työstään ja jäänyt kotiin sinun passattavaksesi ja elätettäväksesi?
Jos näin on, sitten perun kaikki puheeni.
Mutta, jos hän on yksi niistä kymmenistä tuhansista keski-ikäisistä joille ei kotipaikkakunnalla ole työtä tarjolla, niin minä pitäisin vähän pienempää suuta, siitä rahan tuomisesta ja omasta työmäärästä.
Ja alkaisin sinuna pikkuhiljaa miettimään voisiko siltä 24/7 tehtävält työltä ottaa pikkasen aikaa aviomiehellekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suurperheessä kasvanut;11613897:
Kotihommat hoituu automaattisesti. Kun tekee jotain, siivoaa jälkensä itse pois ja samalla hieman ympäristöäkin eikä jää odottamamaan, että kyllä se toinen putsaa ja huolehtii. Koti on siisti joka päivä ja joka hetki ilman isoja viikkosiivouksia.

Niin, tämä toimii vain jos on kaksi samanlaista huushollissa. Minutkin on kasvatettu siivoamaan omat jälkeni ja muutenkin auttamaan kotitöissä, mutta valitettavasti mieheni on passattu piloille. En minäkään aluksi halunnut riidellä tällaisista asioista, mutta kun vuosi vuoden jälkeen joutuu toisen jälkiä siivoamaan niin alkaahan se ketuttamaan. Kun siis itse on aina korjannut omat jälkensä ja vähän sitä ympäristöäkin (mikä tarkoittaa miehen jälkien korjaamista), niin väsyyhän sitä.

Vaikka se tiskikoneen tyhjennys kestäisi vain sen 5 minuuttia, niin on se ikävää jos se 5 minuuttia on AINA minun tehtävänä, samoin kuin 10 minuuttia pyykkäämistä, 10 minuuttia pyykin ripustamista, vartti imurointia jne jne.

Meillä muuttui säännöt niin, että molemmat korjaa omat jälkensä, pyykkää omat pyykkinsä ja hoitaa omat tiskinsä. Siivoukseen laitettiin aikataulu, esim. minä siivoan torstaina ja mies maanantaina. Kauniisti tai edes vihaisesti sanomalla ei muutosta tapahtunut niin tämä oli ainoa keino. Tosin se tarkoittaa että pesukori on aina täynnä miehen vaatteita (pesee vasta kun ei mitään ole kaapissa jäljellä), samoin astiakaappi tyhjennetään ennen kuin tulee mieleenkään tiskata, ja muutenkin on yleisesti sekaisempaa kuin silloin kun minä siivosin yksin.
 
Tiskikonetta ei tarvitse tyhjentää, jos on hyvät tiskialtaat. Puhtaat otetaan suoraan koneesta ja likaiset huuhdellaan ja säilytetään tiskialtaassa, josta ne siirretään kerralla tiskikoneeseen.
 
Tämä on aika yleistä. Toinen on pedantti ja aika tarkka ja toinen rennompi. Joka suhteessa mittarit ovat erilaiset ja pitäisikin ehkä keskustella niistä. Rakkaus voisi jatkua.
 
tää on niin tätä.
töissä sai kuunnella samaa jauhamista lähes 10 vuotta.
mennään avioon, tehdään kakaroita, ollaan kotona vuosikaudet ja tehdään itse kaikki kotityöt. Mies tulee aina valmiiseen pöytään, ei se edes lapsia "osaa hoitaa". Vaipat vaihtui väärin, paita oli nurinpäin jne..
Sitten kun kakarat on saatu kouluun, tullaan töihin ja alkaa tämä napina. Mies ei tee mitään kotona, ei tee mitään oikein eikä opi tekemään mitään.

Ihan sama vaikka se ukko seisoisi päällään, se on aina jollakin tapaa väärin tehty.
On olemassa vain yksi tapa, se naisen tapa. Ei puhettakaan, että miehen tavalla voisi kotihommia oikein tehdä.

Ärsytti kuunnella kitinää päivästä toiseen, miten mies ei tee sitä tai tätä, sen vouksi tokaisin ruokiksella duunikaverille, että kun sun ukkosi on noin hirvee, minä voin ottaa sen itselleni. Sun mies on hyvännäköinen ja huumorintajuinen, mukava ihminen ainakin sen verran mitä minä olen hänen kanssaan jutellut. Voisin tehdä lähempää tuttavuutta hänen kanssaan, jos sinä et siitä enää välitä.

Hirvee huuto nousi miten minä havittelen hänen miestä. Meuhkasi työkavereille miten hirvee ihminen minä olen, avionrikkoja, joka pitäisi erottaa työporukasta. Mutta loppuipahan se miehen jokapäiväinen haukkuminen. Koko työyhteisömme kiitti minua tästä.
 
Hirvee huuto nousi miten minä havittelen hänen miestä. Meuhkasi työkavereille miten hirvee ihminen minä olen, avionrikkoja, joka pitäisi erottaa työporukasta. Mutta loppuipahan se miehen jokapäiväinen haukkuminen. Koko työyhteisömme kiitti minua tästä.[/QUOTE]

No hyvä kun avasit suusi ja työporukka kiitteli. Yleensä jos nainen naputtaa tai kitisee melkein mistä tahansa ja vähän asian vierestä, niin mies on liian kiltti luonteeltaan. En ymmärrä tai onko niin reppanoita tai tossun alla.
 

Yhteistyössä