Kotona olevien lapset pois päivähoidosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja totuus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
joskus asioilla voi olla lääketieteellinen peruste. Oma lapseni on 5pv vkossa puolipäivähoidossa nimenomaan lääkärin (neurologi) määräyksestä. Ja sanonpa vaan että omasta alkuvastustuksestani huolimatta neurologi oli oikeassa: suorastaan mykistävä edistys ja kuntoutuminen on tapahtunut jo muutamassa kuukaudessa. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää joten säästäkääpä ne sättimiset "laiskoista äideistä" ja "kotona makoilijoista".

edistyminen on ollu ihan huikeeta lapsiryhmässä. Tuntui aluksi pahalta, "enkö minä riiitä lapselle", mutta lapsiryhmä etenkin erityislapselle tekee hyvää
 
olen siis sama kuin tuo "meillä sama"

haluan lisätä, että meillä siis erityislapsi hoidossa joka päivä siksi, että hänen on parempi saada ihan säännöllinen rytmi joka toistuu joka päivä. Mutta hän on vaan 4 tuntia kerrallaan. Eli hälle on parempi 5x 4 tuntia kuin vaikka 2x8
 
Ite oon nyt yli kolmevuotiaan kanssa aamut kotona. Koululaisia on 5 joten ei mulla tekeminen lopu. Mutta jos meen yhtään sanomaan että tuo 3v on päivisin seuraa vailla tai että odottaa tosi paljon et meillä kävis vieraita et ite käydään jossain niin heti sanotaan et miks et vie sitä päiväkotiin.
Ei vaan tunnu järkevältä.
Lapsi joutuu välillä sietämään tylsyyttä ym kun ei aina voi olla menossa. mut kun koululaiset tulee niin on sitä elämää kyllä omasta takaa.
 
Ite teen tällä hetkellä sijaisuuksia kahdessa pväkodissa. Täällä ainakin on pulaa hoitohlökunnasta, joten EI myös minulta niille lapsille joiden vanhempi on kotona!

Ja lisäksi: vanhemmat ILMOITTAKAA AAMULLA HETI jos lapsi ei tule pvän aikana hoitoon ollenkaan! Olen todella yllättynyt tästä että vanhemmat eivät edes soita jos eivät tuo lastaan hoitoon :O

No jaa, jos soittaa heti aamulla hoitoon, että meidän Jalmari ei tulekaan tänään niin parhaassa tapauksessa sieltä lapsen omasta ryhmästä lähtee yksi hoitaja pois toiseen ryhmään... Jos taas soittelee sopivasti myöhemmin niin hoitajat saavat olla omassa ryhmässään. Eli jos päiväkodin omia hoitajia voidaan kierrättää niin sijaisia ei soiteta. Ja tämän olen kyllä kuullut ihan hoitohenkilökunnalta itseltään...
 
Mä voin myöntää vieväni tirpan hoitoon vaikka mulla olis etäpäivä koulusta. Sillon teen kouluhommia tai töitä - kumpiinkin täytyis saada keskittyä ja tirpan jatkuva "häiritseminen" ei millään lailla auta asiaa.

No näin minäkin kyllä teen. Ei kai siitä tässä ketjussa ollut kyse? :O Jos mulla ei ole koulua, niin mulla on etäopiskelupäivä, mikä tarkoittaa sitä, että mun kuuluu opiskella. Jos mä pidän lapset kotona, niin se tarkoittaa sitä, että mun pitää hoitaa se opiskelu joko silloin tai joskus muulloin heidän ollessaan kotona. Mikä sekään ei ole heidän etunsa mukaista.
 
[QUOTE="shihtzu";23177003]Jokainenhan tekee kuten tekee, mutta olisi perusteltua, että nämä virikehoidossa olevat maksaisivat enemmän siitä hoidosta, niin varmana ne vähenisi. Tähän ei sitten kuulu ne mitkä ovat hoidossa lääkärin määräyksestä.[/QUOTE]

Kuka määrittelee päivähoidon "virikehoidoksi", jos sitä ei ole määritellyt esim. lääkäri. Kuka määrittelee ja valvoo sitä mitä vanhemmat voivat tai saavat tehdä kotona jos lapset ovat päivähoidossa. Rajanveto turhan ja tarpeellisen hoidon välillä ei läheskään aina ole selvä. Ihan oikeasti vanhemmat voivat tehdä töitä kotona tai opiskella.

Tietyissä tilanteissa itse ymmärrän myös esim. äidin tarpeen lepoon tai "omaan aikaa". Tietysti voi sanoa että tuollaiset asiat pitäisi pystyä järjestämään puolison tai tukiverkon avulla, mutta ihan oikeasti yksittäisen ihmisen ja perheen tilannetta on vaikea tietää.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla viiraa päässä ja siksi lapsi on yleensä kokopäivähoidossa vaikka itse teen vain osa-aikatöitä. Todettu moneen kertaan että meidän perheelle paras ratkaisu.
 
Pitäisi kehitellä vanhemmaksi tulemisen opetusta, ennen vauvan syntymää olisi jotain kursseja ja kannustusta ja oppeja että äiti ja isä on ne tärkeimmät ja PARHAIMMAT lapselle, tukea tukea ja tukea!

Tästä olen samaa mieltä. Minusta tuntuu että nykyään "vanhemmuuden tukemisessa" keskitytään liikaa raskausaikaan ja synnytykseen. Joskus tuntuu että vanhemmilla ei ole mitää käsitystä siitä että lapsi kasvaa sylivauvvasta virikkeitä, rajoja, kannustusta ja ohjausta tarvitsevaksi lapseksi, unohtamatta sitä että koko lapsuuden lapsi tarvitsee vanhempien rakkautta, huolenpitoa ja läheisyyttä.
 
Mä olen kans sitä mieltä et subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäs rajoittaa ainakin. Mulla on 4v lapsi joka ollut kotihoidossa. Yhden muutaman viikon jakson oli hoidossa kun mulla oli leikkaus jonka jälkeen olin "jalaton" pari kuukautta. Lapsi on kulkenu mukana labrat, lääkärit, röntgenit... Nyt olen päässy kuntoutukseen 2x /vko ja mietin et hakisin päivähoitopaikkaa ens syksystä 10pv/kk niin ois tuo kuntoutuksessa käyminen ja muu omaan terveydenhoitoon liittyvät jutut helpompi käydä. En aio potea siitä edes huonoa omaatuntoa. Olen kuitenkin 4v sumplinu näitä juttuja lapsen hoidon lomassa. Musta se vois olla lapsenkin kannalta mukavampi ratkaisu kun ei tarvi aina olla noissa jutuissa mukana.
 
Tässäkin asiassa on monia eri puolia.

Me laitettiin syksyllä lapset päivähoitoon ja kuopus oli alta 2v (on edelleen). Mulla ei ollut mitään tietoa töistä tai muustakaan, ilmottauduin sinä päivänä työttömäksi työnhakijaksi kun lapsilla hoito alkoi. Ja siis lapset oli aluksi hoidossa kun mä "makasin" kotona (olivat kyllä lyhennettyä päivää jos se jotain pelastaa?).
Tosin alta kuukauden olin käynyt pääsykoikeissa ja alottanut koulun ja se ei olisi ollut mahdollista jos lapset ei olisi ollut hoidossa jo valmiiksi :)
 
Meidän 3v on pari päivää viikossa lyhyttä päivää pk-ryhmässään vaikka vauva on kotona ja se on ollut kaikille hyvä ratkaisu. Kesän lapsi oli kotona 3kk, äitiysloman alussa mutta aloitti tämän osa-aikahoidon syksyllä. Lapsi odottaa pk-päiviä innoissaan ja kysyy joka aamu onko tänään pk-päivä. Viihtyy todella hyvin, pienehkössä ryhmässä jossa hänellä kaksi hyvin rakasta kaveria.
Maksamme toki hoidosta. Ja pk-henkilökuntakin kannusti nimenomaan tähän ratkaisuun. (Yllätyin, täällä lukemieni mielipiteiden takia.)
 
Mun tyttö meni 3-vuotiaana osa-aikaiseen hoitoon päiväkotiin, vaikka mä olin kotona taaperon kanssa.

Enkä kyllä kaivannut vanhemmuuteen mitään tukea, jaksoin loistavasti, yms. Hoidosta haluttiin vaan ikäistään kaveriseuraa ja tekemistä tytölle, ja sitä saatiinkin. Lisäksi se muuttui kätevästi ihan "oikeaksi" hoitopaikaksi 9 kk kuluttua, kun "oikea" hoidon tarve alkoi. Loistoratkaisu siis.
 

Kuumimmat

Yhteistyössä