Koulun aloittavalla ongelmia

["Aniida"]

Hei,
antakaa vinkkejä lohdutusta mitä vaan...
Meidän aina niin reipas ja sosiaalinen tyttö aloitti koulun tällä viikolla. Menee itkien ja tulee takaisin itkien. Ei löydä kavereita, on välitunnit yksin ja inhoaa iltapäiväkerhoa. Oppitunneista tykkää ja läksyistä, mutta ei löydä ketaan kaveria. kaikki hänen eskari ym kaverit menivät eri kouluun koska tyttö itse toivoi musiikkiluokalle ja sinne pääsi. Eilen oli yrittänyt mukaan luokkakavereiden leikkiin välitunnilla, niin häntä oli tyrkätty rintaan ja huudettu että sä et kuulu meidän porukkaan! Tyttäreni oli aivan järkyttynyt tästä ja pelko mennä pyytämään mukaan leikkiin kasvoi.
Itse itken iltaisin ja öisin, mutta tytön edessä yritän rohkaista häntä menemään mukaan ja juttelemaan luokkakavereille.
Niin sanottu "avoin alku" vielä hämmentää tilannetta sillä että kaikki kolme ekaa luokkaa on sekoitettu ja ryhmät vaihtuvat jotta "ekaluokkalaiset oppisivat tuntemaan toisensa". Tyttöni kohdalla tämä on kääntynyt niin että aina kun ehtii vähän tutustua tai vaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa niin seuraavana päivänä ryhmä onkin uusi.
Minun sosiaaliselle ja ioiselle tytölleni koulun aloitus on ollut järkytys, hän on muuttunut vihaiseksi ja hiljaiseksi ja itseensä sulkeutuneeksi tämän viikon aikana. ei anna halata tai lohduttaa.

 

[vuoristoradalla]

Ota vaan opettajaan yhteyttä. Ja itse ehkä järjestäisin jotkut kivat pippalot, mihin lapsi voisi kutsua luokkakavereitaan..

 

[Anatolia]

Salamannopeasti yhteys opettajaan. Opettajan kuuluu valvoa välituntileikkejä ja huolehtia siitä, ettei kukaan lapsi joudu olemaan yksin. Oman lapsen ope ulkoili lasten kanssa alussa joka välkällä, ja keksi ohjattuja leikkejä.

Koulun aloitus on iso muutos. Alku voi olla rankkaa, vaikka tätä kaveriongelmaa ei olisikaan.

Miettisin myös sitä vaihtoehtoa, että lapsi siirtyisi musiikkiluokalta pois, ja menisi samaan kouluun missä tutut eskarikamutkin ovat. Ehtii sinne musiikkiluokalle varmaan myöhemminkin.

 

["Aniida"]

Salamannopeasti yhteys opettajaan. Opettajan kuuluu valvoa välituntileikkejä ja huolehtia siitä, ettei kukaan lapsi joudu olemaan yksin. Oman lapsen ope ulkoili lasten kanssa alussa joka välkällä, ja keksi ohjattuja leikkejä.

Koulun aloitus on iso muutos. Alku voi olla rankkaa, vaikka tätä kaveriongelmaa ei olisikaan.

Miettisin myös sitä vaihtoehtoa, että lapsi siirtyisi musiikkiluokalta pois, ja menisi samaan kouluun missä tutut eskarikamutkin ovat. Ehtii sinne musiikkiluokalle varmaan myöhemminkin.

Olinkin ajatellut ottaa yhteyttäopettajaan jos yksinäisyyttä ja itkuisuutta jatkuu vielä ensi viikolla. Koulun vaihtaminen tuntuu tässä vaiheessa aika isolta ratkaisulta. Mutta kuinka voisin kannustaa tytärtäni menemään mukaan leikkiin? Tai lohduttaa?

 

[Niina85]

yhteys opettajaan heti... Opettaja osaa sitten jatkossakin katsoa, ettei jää yksin ja että muut ottavat mukaan leikkeihin.
Meillä on koulussa ainakin ehdoton nolla raja kiusaamiselle ja opettajat seuraavat välitunneilla, ettei kukaan jää yksin.

koulun alotus on iso askel kenelle tahansa, mutta omalle pojalle isompi askel tuntui olevan viime vuotinen eskariin meno (joutui kulkemaan matkankin yksin, reilu 1 km.) Ei siitä meinannun tulla ekan kuukauden aikana mitään, itkien lähti ja itkien tuli. Puhuin opettajan kanssa ja kuitenkin on selvästi tykännyt olla. Saanut kavereitakin, mutta pelkästään jo se muutos, että lähtee suoraan kotoa "vieraaseen" paikkaan niin oli niin suuri askel, että tapeltiin pitkään lähtöjen kanssa. Kannustin vain rohkeasti lähtemään, koska tykkäsi kuitenkin siellä olla. Koitin keksiä kaikkea kivaa sitten loppuviikkoon palkinnoksi kun lähtee reippaasti ja viikonloppuisin sitten tehtiin usein sitä, mitä poika halusi. Kyllä se siitä sitten helpotti, mutta tiedän tuon avuttomuuden tunteen äitinä, ettei osaa auttaa mitenkään. Yritin sitäkin etten kiinnittänyt niihin aamukiukutteluihin mitään huomiota, sanoin vain, että nyt on aika lähteä ja nähdään parin tunnin kuluttua. Lähti yllättävän reippaasti, mutta itsestä tuntui kurjemmalta "pakottaa" toinen lähtemään..

 

[meilä]

[QUOTE="Aniida";26924189]Hei,
antakaa vinkkejä lohdutusta mitä vaan...
Meidän aina niin reipas ja sosiaalinen tyttö aloitti koulun tällä viikolla. Menee itkien ja tulee takaisin itkien. Ei löydä kavereita, on välitunnit yksin ja inhoaa iltapäiväkerhoa. Oppitunneista tykkää ja läksyistä, mutta ei löydä ketaan kaveria. kaikki hänen eskari ym kaverit menivät eri kouluun koska tyttö itse toivoi musiikkiluokalle ja sinne pääsi. Eilen oli yrittänyt mukaan luokkakavereiden leikkiin välitunnilla, niin häntä oli tyrkätty rintaan ja huudettu että sä et kuulu meidän porukkaan! Tyttäreni oli aivan järkyttynyt tästä ja pelko mennä pyytämään mukaan leikkiin kasvoi.
Itse itken iltaisin ja öisin, mutta tytön edessä yritän rohkaista häntä menemään mukaan ja juttelemaan luokkakavereille.
Niin sanottu "avoin alku" vielä hämmentää tilannetta sillä että kaikki kolme ekaa luokkaa on sekoitettu ja ryhmät vaihtuvat jotta "ekaluokkalaiset oppisivat tuntemaan toisensa". Tyttöni kohdalla tämä on kääntynyt niin että aina kun ehtii vähän tutustua tai vaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa niin seuraavana päivänä ryhmä onkin uusi.
Minun sosiaaliselle ja ioiselle tytölleni koulun aloitus on ollut järkytys, hän on muuttunut vihaiseksi ja hiljaiseksi ja itseensä sulkeutuneeksi tämän viikon aikana. ei anna halata tai lohduttaa.[/QUOTE]


kun kuopus pari vuotta sitten aloitti ensimmäisen luokan. Tosin meillä tilanne oli se, että lapsi oli todella hiljainen, ei mitenkään yrittänyt mennä itse mukaan leikkeihin, ellei pyydetty (siis tämä vielä eskarissa)

Koulussa tutustui ensimmäisenä päivänä poikaan, josta tulikin hyvä kaveri, mutta sitten kahden viikon kuluttua ryhmät jaettiin uudelleen, ja joutuivat eri ryhmiin.
Laitoin tuolloin opelle viestiä, että olis kiva saada pojat samaan ryhmään, mutta open mielestä riitti, että ovat toisinaa samaan aikaan välitunnilla, ja että hyvä olisi tutustua myös muihin poikiin samalla luokalla. Sovittiin, että ellei kavereita ala löytyä, siirtyvät viikon kuluttua samaan ryhmään, mutta sitä ei tarvinnut tehdä, kavereita löytyi paljon, ja lapsikin rohkaistui puhumaan ja pyrkimään itse leikkeihin mukaan. Tällä hetkellä kaverimäärä on ihan hurja, olin varatunut siihen, että lapsi viettää päivät yksin, mutta onneksi niin ei käynyt.

 

["vieras"]

Meidänkin sosiaalinen tyttö aloitti ma koulun,tuttujen kevereiden kanssa.Ja on hänkin ollut itkuinen pari päivää,mutta minusta hänellä johtuu väsymyksestä,vaikka nukkuu hyvät yö unet jne,mutta uusi väsyttää.Ota sinä yht.opettajaan.