Köyhillä on usein aika epärealistiset ajatukset, siksi se raha ei riitäkään

[Shalla]

Huomaan seuratessani köyhiä ystäväperheitä, että köyhillä on usein aika uskomattomat haaveet (vaateet) rahan suhteen. Pitää olla iPod, lapsille kaikki kalliit lelut, alennuslihaa ei voi ostaa kaupasta, vaatteiden ostaminen kirpputorilta on muka niin kauheaa.... meillä on sopivasti rahaa, mutta haluan säästää pahan päivän varalle ja vaikka ensi kesää varten. Tämän vuoksi ostan lasten vaatteet ja lelut (myös joululahjaleluja kirpputorilta), meille kelpaa kaupasta alennusliha (laitan suoraan pakkaseen, koskaan ei ole tullut mitään mahatauteja), meillä ei ole iPodia eikä ostella 80 euron leluja lapsille kaupasta. Kaikki olemme tyytyväisiä. Ruokaa tehdään paljon itse, esim joulun laatikkoruoat on TODELLA EDULLISIA kun tekee itse. En ymmärrä tuota valitusta, että ei ole rahaa joulun ruokiin. Mitä ihmettä te köyhät oikein joulupöytään haluatte?? Ei me rikkaatkaan mitään hanhenmaksoja ja vuosikertashamppanjaa vedetä. Joulukoristeetkin saimme mummultani kun hän muutti vanhainkotiin. Ainoastaan ostimme tuona vuonna muovikuusen. Koristeet ovat vanhanaikaisia, mutta mielestäni hienoja. Varmasti saisi satasia menemään jos ostaisi jostain Stockmannilta kaikki uusiksi.

Onko se niin, että kun rahaa on sopivasti, niin se ei ole mikään pakkomielle ja siitä osaa säästääkin? Jos taas on köyhä niin kuolaa kaiken kalliin perään? Ei kannata mennä sinne Stockmannille kuolaamaan minkään ylihintaisen tavaran perään, ne on tosi rikkaita, jotka sieltä voi kassikaupalla tavaraa ostella. Kirpputorit ja alennusmyynnit on mahtavia paikkoja. Sieltä löytyy vaikka mitä.

 

["elina"]

samaa mieltä. toi kalliin tavaran perään kuolaaminen tuntuu tällaisesta tavallisesta hyvin toimmentulevasta ihmisestä jotenki säälitävältä. ja toinen mikä myös tuntuu säälittävältä on sellainen hillitön törsääminen niinkuin venakolla on. kumpikin on ihan yhtä reppanaa.

 

[BootyPeppi]

njaa, miksi köyhällä ei saisi olla haaveita? Hullumpiakin? sekopäisimpiäkin? Haaveita saa olla ja pitääkin olla. Toiset niistä toteutuu, toiset ei.

 

["Kike"]

Mun ystäväni, jonka mies kodinkonemyyjä ja kaveri on vaatekaupassa osa-aikatyössä, on puitteet kuin milläkin kroisoksella. Iso omakotitalo, 2 hienoa (leasing-?)autoa sekä kaikkien vaatteet viimeisen päälle. Olen yrittänyt hienotunteisesti kysyä kuka maksaa tämän elintason, mutta en ole vielä päässyt selvyyteen. En tiedä vinkuuko luottokortit vai kulutusluotto vai sukulaisetko tämän kaiken kustantaa....

 

[juuh]

Totta! Lisäksi rahaa menee epäolennaiseen. Monet tupakoi ja esim isot koirat vie vuositasolla paljon rahaa. Aika vähälläkin pärjää, kun karsii turhuuden.
Me ollaan alle keskituloisen, silti asutaan omakotitalossa, matkustetaan ja autokin on suht uusi ja ilman lainaa ostettu.

 

["Höh"]

Ystäväperheesi eivät ole köyhiä. Rahat voivat olla loppu holtittoman rahankäytön takia, mutta se on aivan eri asia. Köyhäksi voi tuntea itsensä monimiljonäärikin, jos elää yli varojensa. Olen nähnyt sen sivusta, että todellakaan ei ostella elektroniikkaa tupaa täyteen, vaatteet ostetaan kirpparilta ja ruoka ostetaan halvimmasta paikasta ja halvinta laatua. Hedelmistä ja tuoreista vihanneksista saa vain haaveilla. Onneksi tilanne on nyt parempi, mutta joka tapauksessa "köyhät" ja köyhät ovat ihan eri planeetalta.

 

[Miuski harmailee]

Höh on oikeassa!! Holtiton rahankäyttö ja köyhyys on kaksi eri asiaa!!

 

["Hiipii"]

Näin on, itse tunnen syyllisyyttä siitä etten lainaa
rahaa ja menen itse kuluttumaan ne rahat vaikka kampaajalle.
Tuntuu ettei niin voi tehdä, vaan pitäis lainata ne rahat ruokaan kaverille.
Kuitenkin heillä on iPhonet, lapsilla kannettavat ym ..

Itsellään ei ylimääräistä ole, ajattelevat kuitenkin, että pakkohan meillä rahaa on olla
kun tulotkin paljon paremmat kuin heillä..
Eivät ota huomioon että meillä talolaina, 2 autoa ja 5 lasta..
Kyllähän sitä rahaa meneekin .

 

["Hiipii"]

Ja itsellä ei tulisi mieleenkään laittaa viimeisiä rahoja kannettavaan
tai uusiin juhlavaatteisiin.
Ruokaa pitää olla, on ihan sama meneekö talvikengillä joulujuhliin.

 

[Tsipadui]

Me eletään minimituloilla, mutta voisin allekirjottaa alottajan ajatukset aika monen kohdalla -myöskin parempitulosten...
Me tullaan kyllä ihan hyvin toimeen, vaikka tosiaan pienimmillä mahdollisilla tuloilla eletään ja asuntokin on kunnan normien mukaan liian kallis,joten maksellaan käytännössä perusosastamme asumiskulujammekin useampi satanen..
Ruuat tehdään alusta saakka itse, vaatteet hommataan aikalailla käytettynä... Mutta on tässäkin talossa uusia puhelimiä, läppäriä jne... Eipä silti olla nälkää nähty
Ja joulu ollaan saatu järkättyä joka vuosi ihan kaikkine herkkuineen -mädit ym. "kalliimmatkin ruoka-aineet" ..lahjoja on saatu ostettua lapsille ihan riittävästi jne..
Kyllä mä väitän, että tässä maassa,jos on niin köyhä, ettei rahat riitä elämiseen,niin se on ihan omaa syytä..Perustoimeentulo on niin kuitenkin turvattu kaikille ja se raha todellakin riittää,jos sitä osaa käyttää..Mä väitän, että se riittää jopa hyvin..

 

[eppula]

[QUOTE="Kike";27683638]Mun ystäväni, jonka mies kodinkonemyyjä ja kaveri on vaatekaupassa osa-aikatyössä, on puitteet kuin milläkin kroisoksella. Iso omakotitalo, 2 hienoa (leasing-?)autoa sekä kaikkien vaatteet viimeisen päälle. Olen yrittänyt hienotunteisesti kysyä kuka maksaa tämän elintason, mutta en ole vielä päässyt selvyyteen. En tiedä vinkuuko luottokortit vai kulutusluotto vai sukulaisetko tämän kaiken kustantaa....[/QUOTE]

Jospa ovat voittaneet lotossa. Ei siitä kaikille toitoteta.

 

[tuttua]

Tapa puhua rahasta ja sen puutteesta kyllä vaihtelee hirveän paljon perheestä ja ystävästä toiseen. Olen kasvanut vaatimattomissa oloissa lapsuuteni, mutta ikinä meillä ei voivoteltu että "rahaa on vähän, me ollaan niin köyhiä, voi kun voisi ostaa sitä ja tuota..." Vaatteet pääosin kirpparilta, asunto vanha talonmörskä ym, mutta hyvin selvittiin. Aina oli ruokaa pöydässä ja puhtaita vaatteita.

En sano, että omassa lapsuudenperheessäni oppimani tapa puhua rahasta tai sen puutteesta olisi ainoa oikea, mutta ihan todella nyppii, kun eräs ystäväni (ei yh) haluaisi minut ilmaiseksi lastenvahdiksi, jotta voisi tehdä keikkatöitä. Heillä on satsattu sisustukseen, lasten uusiin vaatteisiin, uusiin leluihin, merkkisilmälaseihin, mitä vielä. Sitten joka sivulauseessa valitellaan rahojen vähyyttä, ollaan myös uteliaita minun ja mieheni palkoista, minkä koen yksityisasioiden urkkimisena. En todellakaan lähde hänelle ilmaislastenvahdiksi työvuorojn ajalle, kun edes matkakorvauksia ei tarjoudu maksamaan.

 

["sommarcat"]

Mä allekirjoitan tämän aloituksen. Mulla on kaveri, joka aina valittaa ettei ole rahaa tehdä sitä eikä tätä. Kun ei pääse mihkään kun on vaan yksi auto. Talolainaa on ja jotain muuta lainaa. Siltikin jatkuvasti shoppaili koko viime kesän Ikeasta huonekaluja, osti jotain Ticket to Heavenin vaatteita lapsille, kävi paikallisissa kahviloissa jne. Mulla meni maku koko touhuun, kun jatkuvasti valittaa, ettei ole rahaa ja sitten tekee kaikkea sitä, mikä näyttää aivan toista.
Noh..viime viikolla kaverini sitten avautui minulle, koska on "kusessa". Oli vetänyt luottokortit ja masterit tappiinsa ja näin ollen autolainan, talolainan ja pihalainan päällä on vielä 3500e luottokorttivelkaa. Että sillä lailla. Ja tuloina hänellä on vuoden alusta pelkkä kotihoidontuki.
En sääli!

 

["Entinen Ksantippa S."]

Kun jostakin asiasta on kovasti pulaa, ajatukset alkavat kiertää pakkomielteisesti sen asian ympärillä. En ole kunnon köyhyyttä kokenut, mutta muistan kyllä opiskeluajoilta, kun tilillä oli rahaa tasan loppukuun ruokaan. Silloin saattoi yhtäkkiä tulla hirveä himo ostaa näyteikkunasta jokin tietty mekko.

Sitten kun rahaa on sen verran, että voisi koska vain pistää muutaman tonnin johonkin turhakkeeseen, huomaa ettei oikeastaan tarvitsekaan kuin välttämättömimmän.

Nykymaailmassa kurjaa on, että mainoksin pyritään luomaan niin hirveästi tarpeita. Myydään ajatusta tietystä elämäntyylistä. Ja parhaiten onnistutaan niiden ihmisten kohdalla, joilla on jo valmiiksi tiukkaa rahasta. Kotona ostaja huomaa, että elämä on ihan ennallaan, on vain entistä tiukempi rahatilanne ja hirveä morkkis.

 

[hhm]

njaa, miksi köyhällä ei saisi olla haaveita? Hullumpiakin? sekopäisimpiäkin? Haaveita saa olla ja pitääkin olla. Toiset niistä toteutuu, toiset ei.

Lopetitkohan nyt aloituksen lukemisen pariin ekaan virkkeeseen?

Maailmoja syleilevän lämpöinen kommenttisi haaveiden merkityksestä pitää eittämättä paikkaansa, mutta ei kyllä nähdäkseni liity aloitukseen mitenkään.

Tosin aloituksessakin meni piimät ja vellit hieman sekaisin... Köyhyyttä ja haaveita enemmän kyse taisi olla pienituloisista ihmisistä, joilla on vaikeuksia hahmottaa taloutensa rajoja (mikä taas takaa heidän pysymisensä vähävaraisina).

Saman olen kyllä havainnut. Omat rahani riittävät tämänhetkisillä pienilläkin tuloilla mainiosti ja säästöönkin jää - ilman että kummemmin tunnen tinkiväni mistään. Tunnen kuitenkin moninkertaisesti tienaavia ihmisiä, jotka valittavat jatkuvasti olevansa peeaa - ja joiden käyttäytymistä leimaa sama suruton kuluttaminen ja "mulle kelpaa vain paras ja kallein" -asenne.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Tunnen kuitenkin moninkertaisesti tienaavia ihmisiä, jotka valittavat jatkuvasti olevansa peeaa - ja joiden käyttäytymistä leimaa sama suruton kuluttaminen ja "mulle kelpaa vain paras ja kallein" -asenne.

Itse asiassa "mulle kelpaa vain paras ja kallein" -asenne säästää rahaa pitkällä tähtäimellä. Vanha viisaus "köyhän ei kannata ostaa halpaa" pitää edelleen paikkansa.

Eniten rahaa vie tunneostaminen.

 

[hhm]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27684137]Itse asiassa "mulle kelpaa vain paras ja kallein" -asenne säästää rahaa pitkällä tähtäimellä. Vanha viisaus "köyhän ei kannata ostaa halpaa" pitää edelleen paikkansa.

Eniten rahaa vie tunneostaminen.[/QUOTE]

Olen osittain eri mieltä.

Joissain asioissa tuo eittämättä päteekin, mutta varsinaisesta säästöstä tai siihen pyrkimisestä ei voi puhua silloin, kun vain kalleimmat merkkiruokatuotteet kelpaavat (muita ei voi edes testata) ja matkapuhelinmallit sekä kalliit merkki-hypertalvitakit vaihdetaan uusiin vähintään vuoden välein.

Tunneostamista pahimmasta päästä?

Eri asia olisi jos laadukkaat tuotteet todella ostaisi niiden kestävyyden tai edes jälleenmyyntiarvon vuoksi.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Olen osittain eri mieltä.

Joissain asioissa tuo eittämättä päteekin, mutta varsinaisesta säästöstä tai siihen pyrkimisestä ei voi puhua silloin, kun vain kalleimmat merkkiruokatuotteet kelpaavat (muita ei voi edes testata) ja matkapuhelinmallit sekä kalliit merkki-hypertalvitakit vaihdetaan uusiin vähintään vuoden välein.

Tunneostamista pahimmasta päästä?

Eri asia olisi jos laadukkaat tuotteet todella ostaisi niiden kestävyyden tai edes jälleenmyyntiarvon vuoksi.

Tuo on juuri sitä tunneostamista. Haetaan tavarasta puuttuvaa mielenrauhaa. En keksi muutakaan syytä, miksi toimiva takki tai luuri pitäisi uusia vuosittain.

 

["..."]

njaa, miksi köyhällä ei saisi olla haaveita? Hullumpiakin? sekopäisimpiäkin? Haaveita saa olla ja pitääkin olla. Toiset niistä toteutuu, toiset ei.

Tottakai haaveita saa olla, mutta jos ne haaveet toteuttaa, vaikka ei ole varaa, niin ei se kovin fiksua ole.

 

["..."]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27684137]Itse asiassa "mulle kelpaa vain paras ja kallein" -asenne säästää rahaa pitkällä tähtäimellä. Vanha viisaus "köyhän ei kannata ostaa halpaa" pitää edelleen paikkansa.

Eniten rahaa vie tunneostaminen.[/QUOTE]

Tuokaan ei oikein enää pidä paikkansa. Nykyään alkavat kalliimmatkin tuotteet olla niin paskaa laatua, että niidenkään kestämiseen ei voi luottaa. Esim autoissa on ihan sama, vaikka miten kalliin ostaa, niin aika pian alkaa jos jonkun näköistä vikaa löytymään. Ja sama esim. vaatteissa. Ennen kun osti jotain laatumerkkejä, ne myös kestivät useamman vuoden, mutta nykyään myös kalliimmissa vaatteissa alkavat saumat repeillä ja vuoret repsottaa aika pian.

 

["Entinen Ksantippa S."]

[QUOTE="...";27684401]Tuokaan ei oikein enää pidä paikkansa. Nykyään alkavat kalliimmatkin tuotteet olla niin paskaa laatua, että niidenkään kestämiseen ei voi luottaa. Esim autoissa on ihan sama, vaikka miten kalliin ostaa, niin aika pian alkaa jos jonkun näköistä vikaa löytymään. Ja sama esim. vaatteissa. Ennen kun osti jotain laatumerkkejä, ne myös kestivät useamman vuoden, mutta nykyään myös kalliimmissa vaatteissa alkavat saumat repeillä ja vuoret repsottaa aika pian.[/QUOTE]

Laadukkaita merkkejä on, mutta niiden löytäminen on oma taiteenlajinsa. Moni merkki ratsastaa edelleen vanhalla maineella, vaikka valmistus on siirtynyt halpatuontimaahan ja laatu romahtanut.

Kysymys on myös siitä, etteivät kertakäyttötuotteisiin tottuneet ihmiset enää osaa hoitaa vaatteitaan, kenkiään, huonekalujaan tai autojaan. Laatutuotteenkin saa pilalle, jos sitä kohtelee kuin kertakäyttöistä.

Vaatteiden suhteen lisään vielä sen verran, että jos oikeasti laadukas tuote repeilee ja repsottaa, kannattaa ottaa yhteyttä kauppaan. Sieltä yleensä saa korjauksen tai hyvityksen. Ja jos sama tapahtuu koko ajan, kannattaa miettiä, valitseeko väärän kokoisia tai mallisia vaatteita.

 

["heips"]

Saman oon huomannu. Esim. appivanhempani valittavat koko ajan rahatilannettaan, mutta kuitenkin tuhlaavat surutta kalliiseen ruokaan, isoihin lahjoihin, elektroniikkaan, sisustukseen ym. Mitään huippupalkkaa ei kumpikaan saa, mutta ovat jo sen ikäisiä että lainoja ei enää ole joten helposti jäisi säästöön jos vähän edes suunnittelisivat talouttaan. Jouluunkin tuhlaavat varmasti monta tonnia, kun aikuisillekin lapsille pitää ostaa kalliit lahjat...

Monet lapsiperheetkin tuhlaavat ihan turhaan esim. kalliisiin uusiin lastenvaatteisiin, varsinkaan pienillä lapsilla vaatteet eivät edes kulu pahemmin. Itse olen ostanut lähes kaikki ulkovaatteet käytettynä ja myynyt pois suunnilleen samaan hintaan (esim. reimatec haalareita saa parillakympillä huuto.netistä). En myöskään tuhlaisi rahaa kalliisiin lapsivakuutuksiin ja yksityislääkäreihin, me ollaan saatu aina ihan hyvää palvelua kunnalliselta.

 

["Entinen Ksantippa S."]

[QUOTE="heips";27684802]Saman oon huomannu. Esim. appivanhempani valittavat koko ajan rahatilannettaan, mutta kuitenkin tuhlaavat surutta kalliiseen ruokaan, isoihin lahjoihin, elektroniikkaan, sisustukseen ym. Mitään huippupalkkaa ei kumpikaan saa, mutta ovat jo sen ikäisiä että lainoja ei enää ole joten helposti jäisi säästöön jos vähän edes suunnittelisivat talouttaan. Jouluunkin tuhlaavat varmasti monta tonnia, kun aikuisillekin lapsille pitää ostaa kalliit lahjat... [/QUOTE]

Ihan pakko kysyä: minkä takia appivanhemmilla pitäisi jäädä rahaa säästöön? Jos he ovat kaikki lainansa pois maksaneet, heillä lienee asunnossa(asunnoissa) kiinni sellainen summa, jolla saa jo turvaa vanhuuden päiville. Eli nyt on se hetki, jolloin voi törsätä monta tonnia aikuisten lasten lahjoihin.

Toinen juttu on taas se, jos heitä itseään ahdistaa tyhjän tilin tuoma turvattomuus.

 

[PLAY]

Jos tässä köyhillä tarkoitetaan pienituloisia, niin itsekin olen kyllä seurannut sivusta kyseistä menoa...Olen itse ollu köyhä, perheellinen opiskelija yksinhuoltaja, nyt mieheni on hyvätuloinen ja itsekin vakityössä. Tosiaan ostetaan edelleen kirpparilta aatteenkin vuoksi ja tehdään itse, koska eihän ostaen kaikki elämästä tule sen kummempaa. Muutamalla tuttavaperheelläni on ollut rahavaikeuksia kymmenisen vuotta ja heillä on ollut todella vaikeita tilanteita elämässään myös, mutta tilanne ei näytä helpottavan, vaikka kuinka saavat apua. Apujärjestelmät tosiaan passivoivat mielestäni ihmistä ja siksi en koskaan ole hakenut esim. lapsille joululahjoja sossusta! Olen itse antanut pienet lahjat. Kyllähän siinä on huono omatunto, kun ei lapsilla ole kaikkea mitä muilla, muilla, mutta ei se tee sitä elämää aina paremmaksi. Kyllä vähempikin voi olla riittävää ja sosiaaliapu pitäisi mielestäni tähdätä siihen, että totutaan elämään omillaan ja pyritään parempaan. Mutta jos perheessä on pysyväisongelma, esim. alkoholi, niin apu menee kurkusta alas! Silloin se on turhaa, koska kyllä voi vaatia ihmistä edes menemään hoitoon, jos sussu on elättänut perheen jo kymmenen vuotta. Eihän toisenkaan kannata mennä töihin, kun ukko vetää kaiken kurkusta alas!

 

["heips"]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27685484]Ihan pakko kysyä: minkä takia appivanhemmilla pitäisi jäädä rahaa säästöön? Jos he ovat kaikki lainansa pois maksaneet, heillä lienee asunnossa(asunnoissa) kiinni sellainen summa, jolla saa jo turvaa vanhuuden päiville. Eli nyt on se hetki, jolloin voi törsätä monta tonnia aikuisten lasten lahjoihin.

Toinen juttu on taas se, jos heitä itseään ahdistaa tyhjän tilin tuoma turvattomuus.[/QUOTE]

No musta on turhaa valittaa köyhyydestä jos se köyhyys johtuu tuhlailusta.